Kyllästynyt, Yksinäinen, blaah.

Kello on 1.07, herätys on 5h53 min päästä. Pitäisi jaksaa herätä kouluun.
En unta saa. Mietiskelen olenko yksinäinen, olenko onnellinen, mitä minulla on, mitä minulta puuttuu, mitä kaipaan, kuka minä olen, olen hukassa.

Minne kadotin sen onnellisuuden joka minulla vielä viime kesänä oli? En tiedä.
Mikään ei tunnu miltään. En tunne ketään. Kukaan ei tunne minua.
Kun kävelen kaupungilla, huomaan usein kuinka tytöt katselevat, olen kai melko komea. Mutta siitä ei ole mitään hyötyä koska olen ujo. Saan siitä vain hetkellisen hyvän olon tunteen, kuvittelen olevani joku, ja kävelen vain viileästi eteenpäin. Tämä maailma ei tunnu enään minun paikaltani. En ole kiinnostunut enään mistään, en saa enää kiksejä niistä asioista, joista ennen sain. Haluasin elää 1800 luvulla. Vihaan 2000 lukua. Vihaan teknologiaa, yhteiskuntaa, sitä että kaikki pyörii vain tekniikan ympärillä. Olen kyllästynyt.