Voisikohan masennusta...

"Kävin läpi n. seitsemän vuoden toipumisen lääkkeineen ja terapioineen. Eihän se helppoa (eikä halpaa, kiitos Kela) ollut, mutta nyt kun katson taaksepäin 36-vuotiaana elämääni ennen hoitoa ja sen jälkeen, "

Psykoanalyyttiset yksilöterapiat ovat tehottomia ja kalliita, kun katson asiaa näin 37-vuotiaana sairastettuani masennusta 12-vuotiaasta asti. Itse kävin kyseisessä psykoterapiassa 13 vuoden ajan, siis yli vuosikymmenen! En suosittele kenellekään näitä hoitoja. Siellä pikemminkin ajan myötä oireet pahenevat kuin helpottuvat. Tämä on siis oma kokemukseni. Jos on masokisti, tyhmä ja vielä rikkaat vanhemmat maksavat kaiken, silloin asia on eri.

"en voi kuin olla olosuhteille kiitollinen siitä, etten synkimmillä hetkillä saanut toteutettua itsetuhoisia ajatuksiani. "

Harmi etten armeijassa ymmärtänyt ampua itseäni, sillä sen jälkeiset 17 vuotta ovat olleet pelkkää kärsimystä, synkyyttä ja sosiaalista epäonnistumista. Työelämässä en ole ollut 6 viimeiseen vuoteen.

" tässä terapeuttini apu oli suunnaton. Ilman motivaatiota ei voi tietenkään toipua, mutta itselläni kävi niin , että löysin todellisen sisäisen motivaation jo käytyäni terapiassa pari vuotta ( kävin 6v)"

Itse asiassa suosittelen ryhmäterapiaa, joka yhden lääkärinkin mukaan on paljon parempi kuin tuollainen ikuisuuksien rahastatettavana oleminen. Ryhmäterapiat kestävät ennalta määrätyn ajan, esim. 3,5. PSykoanalyyttiset yksilötuokiot voi kestää mitä tahansa, ellei niitä itse kykene laittamaan katki.

" ja nyt olen reilun vuoden pärjäillyt mukavasti ilman lääkkeitä ja terapiaa ja tiedän mistä saan avun, jos masennus yrittää minua uudelleen ottaa omakseen."

Olen kateellinen. Ilmeisesti msennuksesi ei pahinta laatua?

"Toivon sinulle aloittaja ja kaikille masennuksen kanssa eläville parempaa huomista."

Joskus vaan tuntuu, ettei parempaa huomista tule, vaikka itsekin sellaista olen toivonut jo 25 vuotta.

" Toivon, myös ettet opi rakastamaan masennusat, se ei tarjoa vastarakkautta."

Niin, kannattaa pyrkiä ainakin ihmisten ilmoille, vaikkei se tietenkään masennusta poista.

Käytin niitä lääkkeitä ehkä max 2kk. Joten lähen kaiken tän ajan oon ollu ilman. Tosin syön vahvoja särkylääkkeitä joista osa vetää pään sekasi mukavasti... >.>

Vaikuttavat toki vahvasti aivojen toimintaan, niin niiden kuuluukin. Itse käytin fluoksetiinihydrokloridia sisältävää ilmeisesti aika "vanhanaikaista" masennuslääkettä, vieläpä alkuun todella isolla annostuksella ja se sopi minulle. Ilmeisesti uudemman polven masennuslääkkeillä on ollut huomattavasti vaikeampia sivuoireita, näin ystäväni ovat ainakin kertoneet.

En ole tullut tunteettomaksi hoidon vuoksi, enkä hoidon jälkeen, joten ei tuo taida ihan koko totuus olla, mitä mainitsit. Nimenomaan olen saanut koko tunteiden kirjon takaisin.

Masennuslääkkeeitä ilmeisesti määrätään joissain paikoin ns. löysällä kädellä, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että osa meistä on oikeasti sen lääkehoidon tarpeessa. Siis elämän ja kuoleman kysymys, ei kuvaannollisesti, vaan kirjaimellisesti.

Väitän, että on parempi syödä pitkään lääkettä ja saada mahdollisuus osittaiseen, tai täyteen toipumiseen, kuin jättää lääkehoito kokonaan kokeilematta ja mahdollisesti syrjäytyä lopullisesti,menettää kokonaan työkyky, päätyä itsemurhaan jne..

Ei mulla tähän muuta.

Lääkitys demonisoitu kirjoitti:

Vaikuttavat toki vahvasti aivojen toimintaan, niin niiden kuuluukin. Itse käytin fluoksetiinihydrokloridia sisältävää ilmeisesti aika "vanhanaikaista" masennuslääkettä, vieläpä alkuun todella isolla annostuksella ja se sopi minulle. Ilmeisesti uudemman polven masennuslääkkeillä on ollut huomattavasti vaikeampia sivuoireita, näin ystäväni ovat ainakin kertoneet.

En ole tullut tunteettomaksi hoidon vuoksi, enkä hoidon jälkeen, joten ei tuo taida ihan koko totuus olla, mitä mainitsit. Nimenomaan olen saanut koko tunteiden kirjon takaisin.

Masennuslääkkeeitä ilmeisesti määrätään joissain paikoin ns. löysällä kädellä, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että osa meistä on oikeasti sen lääkehoidon tarpeessa. Siis elämän ja kuoleman kysymys, ei kuvaannollisesti, vaan kirjaimellisesti.

Väitän, että on parempi syödä pitkään lääkettä ja saada mahdollisuus osittaiseen, tai täyteen toipumiseen, kuin jättää lääkehoito kokonaan kokeilematta ja mahdollisesti syrjäytyä lopullisesti,menettää kokonaan työkyky, päätyä itsemurhaan jne..

Ei mulla tähän muuta.

Lue lisää

Lukuisat ihmiset ovat menettäneet työkykynsä, syrjäytyneet ja päätyneet jopa itsemurhiin lääkevammojensa johdosta. Heistä osa on ainoastaan kokeillut lääkettä.

Fluoksetiini, jota olet käyttänyt on niin sanottu 2. polven masennuslääke, SSRI. Se on laajassa käytössä edelleen eli ei kuulu "vanhanaikaisiin" trisyklisiin.