Pakko purkaa!!!

Pakko nyt purkaa tämä ärsytys johonkin!!
Ollaan siis miehen kanssa yhdessä jo aikoja sitten jutelleet että lapsemme menee ensi syksynä päiväkotiin ja minä olen siihen asti lapsen kanssa kotona, molemmat myös mies olimme sitä mieltä että tämä on hyvä ratkaisu. Lapsi olisi hoitoon mennessä noin 2 ja puolivuotias.

No tänään yhtäkkiä puuntakaa mies soittaa töistä minulle kotiin että "kuinka pitkään aijot vielä lykätä töihin menoa ja lorvailla kotona"!!!
Sanoin ihmeissäni että eikö tämä ollut jo sovittu että olen vielä kotona?
No mies vaan haukkui etten muka halua mennä töihin ja olen laiska jne, tuli vaikka ja minkälaista tekstiä...:( en pysty ymmärtämään!! Mistä hän on yhtäkkiä muuttanut mielensä asian suhteen.

Ja helppohan miehen on sanoa että laiskottelen kotona kun hänellä itsellään ei ole minkään laista käsitystäkään arjen pyörittämisestä. Kotitöistä ja uhmaikäisestä lapsesta joka ei nuku enää edes päiväunia. Olin ollut siinä uskossa että mies arvostaa sitä että olen kotona, mutta näköjään olin hyvin väärässä!
Jouduin myös luopumaan omasta työpaikastani kun jäin lapsen kanssa kotiin eikä se ollut helppo päätös!

Mies ei myöskään oma-aloitteisesti tee lapsen kanssa mitään. Jos pyydän häntä hetkeksi leikkimään lapsemme kanssa niin se on aina puoliteholla eli katselee samalla töllöä jne, ei oikeasti keksi yhtään tekemistä lapsemme kanssa, ei kuulema osaa!!! Minusta tuon ikäisen kanssa voi jo aika paljon keksiä eri leikkejä!!mies ei edes yritä!
Sitten harmittelee kun lapsi on niin äidin perään!! Mikä ihme se nyt on kun isä on kuin joku tsombi!!!!!???

Perhana!!!!:)