N>>N

Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.

Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.

Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee,
kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.

Jos toisella on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen,
jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän ja
he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan.

Tulee hämärä.
Jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös.
Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään.

Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin.

Mutta yhden asian te tiedätte, jos ette tiedä, opitte kai tietämään:
maailma ei ole aina hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.

On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin,
sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.




Vielä kerran kerron tunteeni, joka ei koskaan katoa