En ole

Kirjoitan minäkin joskus riimein ja ihan miten vain. Taitavat kuitenkin olla vain sellaisia ajatuksia ja tunteiden ilmaisuja. En taida osata oikeasti runoilla, mutta sillä ei ole minulle niin merkitystä. se on minulle vain keino tuoda esiin tunteitani sillin, kun tuntuu etteivät "tavalliset "sanat riitä :)

runoillut kirjoitti:

Kirjoitan minäkin joskus riimein ja ihan miten vain. Taitavat kuitenkin olla vain sellaisia ajatuksia ja tunteiden ilmaisuja. En taida osata oikeasti runoilla, mutta sillä ei ole minulle niin merkitystä. se on minulle vain keino tuoda esiin tunteitani sillin, kun tuntuu etteivät "tavalliset "sanat riitä :)

Lue lisää

Miten se oikeasti osaaminen edes määritellään ;).

Omat runoni ovat semmoisia "käyttötarkoitusrunoja", ne menee aina muille, onnitteluja, kiitoksia ja semmoisia. Ne ei myöskään synny väkisin. Joskus haluaisi tehdä jollekin runon, mutta ei vaan synny, ja toisinaan niitä putkahtelee ihan itsestään.

joskus runoileva kirjoitti:

Miten se oikeasti osaaminen edes määritellään ;).

Omat runoni ovat semmoisia "käyttötarkoitusrunoja", ne menee aina muille, onnitteluja, kiitoksia ja semmoisia. Ne ei myöskään synny väkisin. Joskus haluaisi tehdä jollekin runon, mutta ei vaan synny, ja toisinaan niitä putkahtelee ihan itsestään.

Lue lisää

Ei synny väkisin ei. joskus voi kuitenkin yrittää latautua siihen tnnetilaan, jota hakee. tavallaan eläytyä ja mennä vain mukana. Antaa siis tunteiden viedä.
Kuulostaa hyvälle, että olet runoillut runoja muiden käyttöön.

kaunis. Hyvät siemenet kasvattavat hyviä hedelmiä. Jopa "huonossa " maassa kun käyttää oikeaa lannoitetta :)

että paratiisia ei kasvateta kuin sen ihmisen kanssa joka on antanut sen varauksettoman hyväksynnän, ei noin. miksi et vastaa sellaisen ihmisen hyvään joka teki sinulle noin kun kerroit? miksi sekoitat sen tänne?

arvoa sitten anna sen ihmisen varauksettomalle hyväksynnälle.

Kaiken mahdollisen te olette valmiit viskaamaan tänne p*skan sekaan. Voi ihme sentään, senkin mikä parasta on elämässänne ollut.

no et kovin paljoa_ kirjoitti:

arvoa sitten anna sen ihmisen varauksettomalle hyväksynnälle.

Miten niin en anna? Olen kyllä ollut yhteydessä ko. mieheen ihan IRL, mutta koska tilanne on hankala, en voi olla varma haluaako hän jatkaa tätä paratiisin kasvatusta..

kolibRisi kirjoitti:

Miten niin en anna? Olen kyllä ollut yhteydessä ko. mieheen ihan IRL, mutta koska tilanne on hankala, en voi olla varma haluaako hän jatkaa tätä paratiisin kasvatusta..

sama kenelle siitä runoilee .. !! huh.

Niinkö, ei kuulosta hyvälle, että sairastuit. viestisi Herätti paljn kysymyksiä.

Meidänkin yhteiseen puutarhaan luikerteli käärme juuri siksi, ettei toinen meistä kestänyt toisen vakavaa sairastumista. Puutarhamme oli saastunut ja kasvit kituuttivat ja muuttuivat mettä janoaviksi, oliko siis mitenkään ihme, että niin huonossa aluskasvillisuudessa tapahtui kaikkea ikävää. Minulla oli myös paha olla tässä em.puutarhassa, tunsin, että seuraavaa vastaavaa kokemusta en enää tule kestämään henkisesti.

Jostakin sain voimaa ja hoidin puutarhaamme aluksi yksin, kunnes tapahtui jotain ja yhdessä lannoitimme, kastelimme ja siirtelimme kasveja parempaan maaperään kasvamaan. Tästä se alkoi, pieni puutarhamme kukoistamaan ja voin siellä yhä paremmin. Välillä myrsky taas tuiversi, mutta yhdessä tiesimme, että tästäkin selviydymme. Parasta on se, kun sateen jälkeen ensimmäiset auringon säteet saavuttavat puutarhamme hennot terälehdet, kun olemme sen kimalluksen nähneet, emme enää halua luopua siitä.

Uskomme, että puutarhastamme kasvaa tuuhea ja vahva. Enää jännittää vain se, kuinka kauan saamme siitä nauttia, paljonko on aikaa.

runoillut kirjoitti:

Niinkö, ei kuulosta hyvälle, että sairastuit. viestisi Herätti paljn kysymyksiä.

Turha miettiä. En puhunut tuossa kuitenkaan parisuhteen hoidosta.

runosta, joka osoittaa itsessäänkin jo miten ajatukset ja tunteet kantavat ja kannattelevat, puhuvat ja puhuttelevat ajasta, paikasta ja etäisyyksistä riippumatta

Liikutuin aloittajan herkistävästä tekstistä. Kiitos. Toista arvostavat sanat tekevät elämästä helpompaa ja kulkemistä siivittää ilo. Minä ilahduin.

Usein ruudun läpi vaistoaa sen, milloin kirjoittajan sanat ovat aitoja. Se ei ole merkityksellistä, onko runo riimiä tai jotain muuta . . . pääasia lienee, että ne on saatettu näkyviksi itselle ja muille.

Rohkaisevilla ja kauniilla sanoilla on merkitystä.