Hei!
Onko kellään käytännön kokemusta luokanopettajaksi opiskelemisesta aikuisena? Oletko asunut toisella paikkakunnalla opiskelusi aikana ja jos olet, niin miten opiskelut sujuivat/sujuvat?
Pystytkö suorittamaan normaalissa ajassa opintoja, vai kestikö/kestääkö opintojen suorittaminen pitempään?
Onko kellään käytännön kokemusta luokanopettajaksi opiskelemisesta aikuisena? Oletko asunut toisella paikkakunnalla opiskelusi aikana ja jos olet, niin miten opiskelut sujuivat/sujuvat?
Pystytkö suorittamaan normaalissa ajassa opintoja, vai kestikö/kestääkö opintojen suorittaminen pitempään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnistuu oikein hyvin aikuisenakin opiskelut. Itselläni ei ole lapsia ja asumme miehen kanssa molemmat samalla paikkakunnalla. Kannattaa valita jokin suuremmista yliopistoista jos haluat vauhdittaa opintojasi, pienissä yliopistoissa kursseja tarjotaan harvemmin, koska niiden suorittajia on vähemmän. Vanhempana opiskelijana on turha pelätä syrjään jäämistä, kasvatusalan opiskelijat ovat oikeasti aika mukavia ihmisiä ja ottavat hyvin porukkaan mukaan! Jos et vielä tänä vuonna hae opiskelemaan, niin suosittelen ainakin kasvatustieteen perusopintojen tekemistä avoimessa yliopistossa, niiden suorittaminen vauhdittaa jo melkoisesti valmistumista. Onnea hakuun!
Kiitos kannustavasta viestistäsi! Yliopistolta tiedustelin asiaa ja sain sellaisen vastauksen, että jos ei ole paikkakunnalle muuttamassa, niin saa unohtaa koko opiskelun.
Odotan vielä vastausta henkilöltä, joka tietää tarkemmin kurssisisällöistä. Minulla ei ole opiskelujen suhteen mitään kiirettä, joten itseäni ei haittaa, vaikka opinnot kestäisivätkin pidempään, mutta yliopisto ei varmaan pidä tästä ajatuksesta...
Maisteriksi ja siis luokanopettajaksi pitäisi nykyään valmistua 5 vuodessa. Luokanopettajaksi opiskelu kovin kaukaa yliopistopaikkakunnalta voi olla todella hankalaa opetusharjoitteluiden takia.
Minä olen opiskellut aikuisiällä ja okl:ssä on paljon aikuisopiskelijoita. Vanhimmat samoilla kursseilla oli noin 45-vuotiaita. Kolmekymppisiä ja päälle oli pilvin pimein. Kasvatustieteellisessä porukka on reipasta ja sosiaalista, joten yksin et jää. Tietysti aikuisopiskelijat blokkautuu yhteen, mutta nuortenkin kanssa yhteistyö kyllä sujuu!
Meillä opiskeli myös opiskelijoita, jotka asuivat esim. 100-150 km:n päässä. Toki kulkemiseen meni aikaa ja rahaa, mutta esimerkiksi junassa saa hyvin tehtyä niitä loputtomia harjoitustöitä. Opinnot ovat kyllä läsnäoloa vaativia. Alussa erityisesti on paljon kursseja, joissa on pakko olla paikalla. Myöhempien opintojen suhteen pystyt itsekin vaikuttamaan läsnäolomääriin käyttämällä läsnäolopakkoa yhtenä valintakriteerinä opintojesi suuntautumisessa. Tiedän, että pitäisi lukea itseä kiinnostavia asioita, mutta realiteetitkin pitää ottaa huomioon.
Sen verran vielä noista läsnäoloista, että yliopistohan alkaa vasta syyskuun alussa, joululoma on pitkä ja toukokuun alussa loppuu kurssit. Eli lukukaudet on lyhyitä. Sen lisäksi pystyt hiukan helpottamaan tilannetta valitsemalla/vaihtamalla ryhmiä niin, että kasaat läsnäoloja tietyille päiville. Tyyliin, jos sinulla on ma: äidinkielen harjoitukset ti: liikunta ja joku didaktiikka ja ke: kuvataide, niin vaihdat vaikka äikän harkat tiistaille tai keskiviikolle, jos silloin on joku muu ryhmä. En tiedä yleisesti, miten ryhmien vaihtamiseen suhtaudutaan, mutta ainakin Hämeenlinnassa (nyk. Tampereella) se oli ihan ok, jos oli perusteet.
Hae nyt ihmeessä sinne. Varustaudu kulkemiseen, mutta ei se verrattavissa ole siihen, että joutuisit kulkemaan töihin vastaavaa matkaa 11kk vuodessa. Koulua todellakin on vain se 8-9kk vuodesta ja siinä tulee paljon päiviä, jolloin ei koululla tarvi käydä.