VIRTAA ANTAVIN LÄÄKE

Traumojen pitää noustakin pintaan, muuten niitä ei voi käsitellä eikä niistä pääse eroon. Terapia olisi silloin ensiarvoisen tärkeää kun traumat on pinnassa että ne käytäisiin läpi ja käsiteltäisiin.
Alkoholi ei sovi joidenkin mielialalääkkeiden kanssa ollenkaan yhteen.

Mirtatsapiini antaa aika kovaa nostetta.. no ei vaiskaan.. Eiköhän se voxra ole se piristävin sekä stimulantit eli concerta ja ritalin.

piripiripyörii kirjoitti:

Mirtatsapiini antaa aika kovaa nostetta.. no ei vaiskaan.. Eiköhän se voxra ole se piristävin sekä stimulantit eli concerta ja ritalin.

Cipralex ja sepram ovat ssri-lääkkeistä kaikista sedatiivisimpia lue väsyttävimpiä.

raaka arska69 kirjoitti:

Cipralex ja sepram ovat ssri-lääkkeistä kaikista sedatiivisimpia lue väsyttävimpiä.

Moi. Onks sulla jotain mistä oot tosta lukenu tai kuullut? oisko tietolähdettä mainita? Kiinnostaisi. Olen ymmärtänyt, että kaikki väsyttävät ihan yhtälailla.

Pervitin pillerit, nuitaku sais niin jaksas, Sota-aikaan oli kaukopartio miehillä käytössä....

laita rozca koriin vaan.

Tuli itsekin kokeiltua tuota ruusujuurta ja se on ihmeen tehokas aine. Sen käytön jälkeen sydän sykki ja jotenkin hymyilytti :)

tyttönen kirjoitti:

Tuli itsekin kokeiltua tuota ruusujuurta ja se on ihmeen tehokas aine. Sen käytön jälkeen sydän sykki ja jotenkin hymyilytti :)

Saako tätä ruusujuurta apteekista ja jos ei niin mistä?Minkä hintainen?Mikä tuotenimi?

väsyttää kirjoitti:

Saako tätä ruusujuurta apteekista ja jos ei niin mistä?Minkä hintainen?Mikä tuotenimi?

Ruusujuurta saa lähes kaikista terveyskaupoissa (esim. Life). Dynaforce ainakin tekee noita ja suosittelen ostamaan uute-muodossa (13,50€), jos ei ole ihan kauhean nirso maun suhteen. Kannattaa aloittaa minimimäärästä (25 tippaa) ja korottaa pikkuhiljaa kun keho tottuu aineeseen. Käytä kolme viikkoa ja sitten viikon tauko.

oikeanlaisesta ruokavaliosta (vähennäppä hiilareita kuukaudeksi ja sitten arvioit uudelleen), nukut kunnolla, harrastat säännöllistä liikuntaa, esim. kävelylenkki, kattelet samalla maisemia ja hengität syvään, nukkumiseen liitttyy säännöllisempi unirytmi. Näistä asioista se lähtee.

"Puhdin" ottaminen huumeista on typerintä mitä voi tehdä ja johtaa siksi kuseen ennen pitkään. Energia tulee oikeanlaisista elämäntavoista. Jos et tätä neuvoa noudata, et tule nousemaan sieltä velttoudesta. Huumeilla, kuten rozca, voit saada hetkellisen pilven, mutta tuollaiset aineet aiheuttavat usein suuria ongelmia ja jopa pysyviä neurologisia häiriöitä, joten ainoastaan idiootit lääkitsevät masennustaan tai muutoin energian puutettaan farmaseuttisilla aineilla. Tietenkin sinä päätät omasta kropastasi ja elämästäsi, ja kannat vastuun myös valintojesi seurauksista.

14+5 kirjoitti:

oikeanlaisesta ruokavaliosta (vähennäppä hiilareita kuukaudeksi ja sitten arvioit uudelleen), nukut kunnolla, harrastat säännöllistä liikuntaa, esim. kävelylenkki, kattelet samalla maisemia ja hengität syvään, nukkumiseen liitttyy säännöllisempi unirytmi. Näistä asioista se lähtee.

"Puhdin" ottaminen huumeista on typerintä mitä voi tehdä ja johtaa siksi kuseen ennen pitkään. Energia tulee oikeanlaisista elämäntavoista. Jos et tätä neuvoa noudata, et tule nousemaan sieltä velttoudesta. Huumeilla, kuten rozca, voit saada hetkellisen pilven, mutta tuollaiset aineet aiheuttavat usein suuria ongelmia ja jopa pysyviä neurologisia häiriöitä, joten ainoastaan idiootit lääkitsevät masennustaan tai muutoin energian puutettaan farmaseuttisilla aineilla. Tietenkin sinä päätät omasta kropastasi ja elämästäsi, ja kannat vastuun myös valintojesi seurauksista.

Kyllä päihteillä voi ottaa puhtia, kunhan tietää mitä niillä haluaa saada aikaseks, eli ei vaan paranna oloo niillä ja jatka samaan malliin

Tämä on monesti jo mainittukin tässä, mutta liikunta ja ruokavaliomuutokset oikeasti auttaa masennukseen. Liikunnan aloittaminen on hyvin haastavaa monille (itseni mukaan lukien) ja oireet eivät häviä samantien, mutta pikku hiljaa paranee. Lääkkeiden käyttäminen on todella huono idea.

mase2 kirjoitti:

Tämä on monesti jo mainittukin tässä, mutta liikunta ja ruokavaliomuutokset oikeasti auttaa masennukseen. Liikunnan aloittaminen on hyvin haastavaa monille (itseni mukaan lukien) ja oireet eivät häviä samantien, mutta pikku hiljaa paranee. Lääkkeiden käyttäminen on todella huono idea.

ei oo itsellä liikunta eikä terveellinen ruoka vieneet masennusta pois, kun ei ne auta niihin ongelmiin mistä masennus johtuu. Liikun paljon. Kukaan ei voi auttaa tilanteessani. Toki nuo auttavat siihen, etten täysin hulluksi tule, mutta elämä ei tunnu hyvältä kuitenkaan. Jollakin toisella voi auttaa enempi.

----------o--------- kirjoitti:

ei oo itsellä liikunta eikä terveellinen ruoka vieneet masennusta pois, kun ei ne auta niihin ongelmiin mistä masennus johtuu. Liikun paljon. Kukaan ei voi auttaa tilanteessani. Toki nuo auttavat siihen, etten täysin hulluksi tule, mutta elämä ei tunnu hyvältä kuitenkaan. Jollakin toisella voi auttaa enempi.

Aivan oikein. Ruokavalio ja liikunta ovat tukitoimia esimerkiksi terapian kylkeen. Ruokavaliolla ja liikunnalla voi vaikuttaa yksinään ennen kaikkea sellaisissa tapauksissa, jossa varsinaiesti ei ole mitään selvää syytä alakuloon. Jotkut ovat ihan oikeasti huonossa jamassa sen takia, että syövät todella huonoa ruokaa eivätkä liiku. Molempien tiedetään vaikuttavan merkittävästi_ ihmisen fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Jos taas masentuneisuuden taustalla on esimerkiksi avioero tai läheisen kuolema on selvä, että eihän siitä ylipäästä vähähiilarisella ruokavaliolla vaan siinä tarvitaan joko aikaa tai jos tapaus tuntuu erityisen kuormittavalta voi apuun ottaa ihan terapiaa.

----------o--------- kirjoitti:

ei oo itsellä liikunta eikä terveellinen ruoka vieneet masennusta pois, kun ei ne auta niihin ongelmiin mistä masennus johtuu. Liikun paljon. Kukaan ei voi auttaa tilanteessani. Toki nuo auttavat siihen, etten täysin hulluksi tule, mutta elämä ei tunnu hyvältä kuitenkaan. Jollakin toisella voi auttaa enempi.

Sama vika, liika pitkään pelkkää tietokeenkautta tullutta stimulaatiota surkastuttaa ns tunne elimet, eikä siihen enää auta muu kun tarpeeks säännöllinen sosiaalisus, terve ja vahva olo tottakait on mut hymyä ei näy.

"Masennus varsinkin vakavana ilmetessään, vattii tehokkaat lääkket ja terapian."

Ei vaadi. Ei edes niin kutsuttu vakava masentuneisuus. Lääkkeet usein kroonistavat ongelmat.

"Se on sairaus missä muutkin ja voi hoitamattomana kroonistua"

Ei pidä paikkaansa. Masennus ei ole sairaus vaan mielentila siinä missä onnellisuuskin (onnellisuus ei ole sairaus). "Masennuslääkkeiden" tunnetaan kroonistavan masennuksen.

Eli takaisin kirjojen ääreen opiskelemaan.

14+5 kirjoitti:

"Masennus varsinkin vakavana ilmetessään, vattii tehokkaat lääkket ja terapian."

Ei vaadi. Ei edes niin kutsuttu vakava masentuneisuus. Lääkkeet usein kroonistavat ongelmat.

"Se on sairaus missä muutkin ja voi hoitamattomana kroonistua"

Ei pidä paikkaansa. Masennus ei ole sairaus vaan mielentila siinä missä onnellisuuskin (onnellisuus ei ole sairaus). "Masennuslääkkeiden" tunnetaan kroonistavan masennuksen.

Eli takaisin kirjojen ääreen opiskelemaan.

Masentuneisuus ja onnellisuus ovat mielentiloja. Masennus ja mania ovat sairauksia.

Niitänäitä kirjoitti:

Masentuneisuus ja onnellisuus ovat mielentiloja. Masennus ja mania ovat sairauksia.

Väärin. Masennus = masentuneisuus = olla masentunut = "sairastaa" masennusta

Lääketeollisuus yhdessä organisoidun psykiatrian kanssa yrittävät markkinoida, ja ovatkin onnistuneesti markkinoineet, kuten sinulle, mielikuvan siitä, että masennus olisi varsinainen sairaus. Masennus on mielentila siinä missä onnellisuuskin. Ihminen voi olla onnellinen vaikka 50 vuotta, toinen on masentunut 50 vuotta. Kumpikaan ei ole sairas vaikkain jatkuvasti masentuneen ihmisen elämä ei välttämättä ole kyllä kovin mukavaa.

Masentuneen mielen syihin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, mutta valitettavasti moni vetäsee naamariin näitä hermomyrkkyjä, kuten SSRI-aineita, jonka myötä saavat pahimmassa tapauksessa pysyvän aivovaurioin. Aivovaurioita kärsineet potilaat, esimerkiksi auto-onnettomuudessa loukkaantuneet tai psyykenlääkkeillä tai sähköshokilla pahoinpidellyt, kärsivät usein masennuksesta ja alakuloisesta mielestä sekä esimerkiksi agressioista.

14+5 kirjoitti:

Väärin. Masennus = masentuneisuus = olla masentunut = "sairastaa" masennusta

Lääketeollisuus yhdessä organisoidun psykiatrian kanssa yrittävät markkinoida, ja ovatkin onnistuneesti markkinoineet, kuten sinulle, mielikuvan siitä, että masennus olisi varsinainen sairaus. Masennus on mielentila siinä missä onnellisuuskin. Ihminen voi olla onnellinen vaikka 50 vuotta, toinen on masentunut 50 vuotta. Kumpikaan ei ole sairas vaikkain jatkuvasti masentuneen ihmisen elämä ei välttämättä ole kyllä kovin mukavaa.

Masentuneen mielen syihin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, mutta valitettavasti moni vetäsee naamariin näitä hermomyrkkyjä, kuten SSRI-aineita, jonka myötä saavat pahimmassa tapauksessa pysyvän aivovaurioin. Aivovaurioita kärsineet potilaat, esimerkiksi auto-onnettomuudessa loukkaantuneet tai psyykenlääkkeillä tai sähköshokilla pahoinpidellyt, kärsivät usein masennuksesta ja alakuloisesta mielestä sekä esimerkiksi agressioista.

Jotkut ovat maanisdepressiivisiä 50 vuotta =sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Niitänäitä kirjoitti:

Jotkut ovat maanisdepressiivisiä 50 vuotta =sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Puhdas maanisdepressivisyys on käsittäkseeni aika harvinaista? Masennuslääkkein tehtyjä bipolaareja on yhä kasvava joukko.. tämäkin joukko korreloi kiitettävästi holtittomaan masennuslääkkeiden määrämiseen.

Tunteet eivät ole sairautta, surun tunne (tai masennukseksi kutsuttuna) ei voi terveen järjen mukaan voisi olla sairautta? Kukapa meistä ei masentuisi menettäessään lähinmäisen, joutuessaan työttömäksi, sairastuessaan, jouduttuaan kiusatuksi, kokiessaan vääryyttä tms

On aivan tervettä ja normaalia tuntea menetyksistä surua, alakuloa, masennusta. Sairasta tässä yhtälössä on ollut lääkitys, lääkitys joka sotkee ja sekoittaa oikeasti aivokemiat.

Ennenkin on oltu masentuneita ja tunteet on eletty läpi, niitä kutsuttiin ennen kehityskriiseiksi. Vastoinköymisten jälkeen oltiin vahvempia, psyyke oli karaistunut.

Lääkeyhtiöitä tässä kai kiittäminen, kun ovat tuosta sairautta tehneet. Sairautta välittäjäaineteorioineen, johon on otettava lääkettä. Mikään ei ole enää pyhää, jopa lapsia lääkitään ja heillekin syötetään surutta mm neurolpetejä.

Jos mielialalääkkeet toimisivat kuten insuliini diabeetikolle tai penisiliini nielutulehdusen saaneelle, niin oletettavasti tulokset olisivat hieman rohkaisevampia? Mutta parhaillaan nämä lääkkeet saavat aikaan uusi oireita mm maniaa joita lääkitään toisella lääkkeellä.

Mikä ajatus on aamuisin ottaa piristävää lääkettä ja yötä vasten neurolepti / tasaava? Ihan maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi luomuna pääsevän samaan päämäärään.

Käsittääkseni maanisdepressiivinen ei ole ihminen joka on vain alakuloinen ja onnellinen vuorotellen.. eikö tuohon kuulu voimakkaat kuolemakaipuu ajatuksetkin?

Ainoa kenellä ymmärrän voimakkaat lääkitykset ovat aivovamma potilaat, joilla on todistetusti pääsään vamma. Eivät elämän kolhuissa koettelemat aivot ole sairaat tai vammautuneet niin, että niitä pitäisi lääkitä. Näille avoille tarvitaan onnistumisen kokemuksia, myönteistä palautetta, hyvää ruokaa, ystäviä, toimintaa sekä uskoa huomiseen.

aivan aivan aivan kirjoitti:

Puhdas maanisdepressivisyys on käsittäkseeni aika harvinaista? Masennuslääkkein tehtyjä bipolaareja on yhä kasvava joukko.. tämäkin joukko korreloi kiitettävästi holtittomaan masennuslääkkeiden määrämiseen.

Tunteet eivät ole sairautta, surun tunne (tai masennukseksi kutsuttuna) ei voi terveen järjen mukaan voisi olla sairautta? Kukapa meistä ei masentuisi menettäessään lähinmäisen, joutuessaan työttömäksi, sairastuessaan, jouduttuaan kiusatuksi, kokiessaan vääryyttä tms

On aivan tervettä ja normaalia tuntea menetyksistä surua, alakuloa, masennusta. Sairasta tässä yhtälössä on ollut lääkitys, lääkitys joka sotkee ja sekoittaa oikeasti aivokemiat.

Ennenkin on oltu masentuneita ja tunteet on eletty läpi, niitä kutsuttiin ennen kehityskriiseiksi. Vastoinköymisten jälkeen oltiin vahvempia, psyyke oli karaistunut.

Lääkeyhtiöitä tässä kai kiittäminen, kun ovat tuosta sairautta tehneet. Sairautta välittäjäaineteorioineen, johon on otettava lääkettä. Mikään ei ole enää pyhää, jopa lapsia lääkitään ja heillekin syötetään surutta mm neurolpetejä.

Jos mielialalääkkeet toimisivat kuten insuliini diabeetikolle tai penisiliini nielutulehdusen saaneelle, niin oletettavasti tulokset olisivat hieman rohkaisevampia? Mutta parhaillaan nämä lääkkeet saavat aikaan uusi oireita mm maniaa joita lääkitään toisella lääkkeellä.

Mikä ajatus on aamuisin ottaa piristävää lääkettä ja yötä vasten neurolepti / tasaava? Ihan maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi luomuna pääsevän samaan päämäärään.

Käsittääkseni maanisdepressiivinen ei ole ihminen joka on vain alakuloinen ja onnellinen vuorotellen.. eikö tuohon kuulu voimakkaat kuolemakaipuu ajatuksetkin?

Ainoa kenellä ymmärrän voimakkaat lääkitykset ovat aivovamma potilaat, joilla on todistetusti pääsään vamma. Eivät elämän kolhuissa koettelemat aivot ole sairaat tai vammautuneet niin, että niitä pitäisi lääkitä. Näille avoille tarvitaan onnistumisen kokemuksia, myönteistä palautetta, hyvää ruokaa, ystäviä, toimintaa sekä uskoa huomiseen.

Muuten ihan jees tekstiä, mutta minkä vuoksi ajattelet, että aivovammapotilaille olisi hyvästä antaa voimakkaita lääkkeitä, tarkoittanet psyykenlääkkeitä? Psyykenlääkkeethän aiheuttavat lähes poikkeuksetta eri asteisia aivovaurioita.

aivan aivan aivan kirjoitti:

Puhdas maanisdepressivisyys on käsittäkseeni aika harvinaista? Masennuslääkkein tehtyjä bipolaareja on yhä kasvava joukko.. tämäkin joukko korreloi kiitettävästi holtittomaan masennuslääkkeiden määrämiseen.

Tunteet eivät ole sairautta, surun tunne (tai masennukseksi kutsuttuna) ei voi terveen järjen mukaan voisi olla sairautta? Kukapa meistä ei masentuisi menettäessään lähinmäisen, joutuessaan työttömäksi, sairastuessaan, jouduttuaan kiusatuksi, kokiessaan vääryyttä tms

On aivan tervettä ja normaalia tuntea menetyksistä surua, alakuloa, masennusta. Sairasta tässä yhtälössä on ollut lääkitys, lääkitys joka sotkee ja sekoittaa oikeasti aivokemiat.

Ennenkin on oltu masentuneita ja tunteet on eletty läpi, niitä kutsuttiin ennen kehityskriiseiksi. Vastoinköymisten jälkeen oltiin vahvempia, psyyke oli karaistunut.

Lääkeyhtiöitä tässä kai kiittäminen, kun ovat tuosta sairautta tehneet. Sairautta välittäjäaineteorioineen, johon on otettava lääkettä. Mikään ei ole enää pyhää, jopa lapsia lääkitään ja heillekin syötetään surutta mm neurolpetejä.

Jos mielialalääkkeet toimisivat kuten insuliini diabeetikolle tai penisiliini nielutulehdusen saaneelle, niin oletettavasti tulokset olisivat hieman rohkaisevampia? Mutta parhaillaan nämä lääkkeet saavat aikaan uusi oireita mm maniaa joita lääkitään toisella lääkkeellä.

Mikä ajatus on aamuisin ottaa piristävää lääkettä ja yötä vasten neurolepti / tasaava? Ihan maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi luomuna pääsevän samaan päämäärään.

Käsittääkseni maanisdepressiivinen ei ole ihminen joka on vain alakuloinen ja onnellinen vuorotellen.. eikö tuohon kuulu voimakkaat kuolemakaipuu ajatuksetkin?

Ainoa kenellä ymmärrän voimakkaat lääkitykset ovat aivovamma potilaat, joilla on todistetusti pääsään vamma. Eivät elämän kolhuissa koettelemat aivot ole sairaat tai vammautuneet niin, että niitä pitäisi lääkitä. Näille avoille tarvitaan onnistumisen kokemuksia, myönteistä palautetta, hyvää ruokaa, ystäviä, toimintaa sekä uskoa huomiseen.

On ennenkin ollut masentuneita kyllä, eikä ollut lääkkeitä. Ne vakavimmin sairastuneet löytyivätkin sitten narun jatkeena tai aivonsa hajalle ampuneena. Nykyisin on itsemurhiakin saatu vähennettyä masennuslääkkeiden avulla paljon.
Ja edelleen pitää erottaa normaalit tunnetilat pitkäänjatkuneista, elämää vaikeasti haitttaavista mielialanhäiriöitä. Esimerkiksi mania ja onnellisuus on aivan kaksi eri asiaa mutta joillekin näköjään kovin vaikea ymmärtää.
Bipolaarista sairautta ei tehdä lääkkeillä vaan ensin sairaus diagnosoidaan ja sen jälkeen tulee lääkitys.
On ilmeisen turhaa joidenkin kanssa näistä asioista keskustella.

Niitänäitä kirjoitti:

On ennenkin ollut masentuneita kyllä, eikä ollut lääkkeitä. Ne vakavimmin sairastuneet löytyivätkin sitten narun jatkeena tai aivonsa hajalle ampuneena. Nykyisin on itsemurhiakin saatu vähennettyä masennuslääkkeiden avulla paljon.
Ja edelleen pitää erottaa normaalit tunnetilat pitkäänjatkuneista, elämää vaikeasti haitttaavista mielialanhäiriöitä. Esimerkiksi mania ja onnellisuus on aivan kaksi eri asiaa mutta joillekin näköjään kovin vaikea ymmärtää.
Bipolaarista sairautta ei tehdä lääkkeillä vaan ensin sairaus diagnosoidaan ja sen jälkeen tulee lääkitys.
On ilmeisen turhaa joidenkin kanssa näistä asioista keskustella.

Ei masennuslääkeet ole itsemurhatilostaja pienentäneet. Liikutaan edelleen siellä noin 1000 itsemurhan määrässä / vuosi.

Otetaan esimerkki, jos olet pahasti velkaantunut eikä rahasi riitä edes korkojen kuolettamiseen, niin millä ihmeellä ne lääkkeet saisivat olon paremmaksi? Lääkkeet eivät poista tosiseikkaa, että lainat siirtyvät ulosottoon / tai takaajien maksettavaksi.

Siinä ei auta edes kuningas neuroleptit, eivät mitkään lääkkeet vaan raha.

Ja aika moni näinä päivinä mm miettii mistä rahaa etteivät asunnon mene alta.

Eikä ole ihan tavatonta tuokaan, että tuohon rahattomuuden tuomaan tunteeseen on haettu masennuslääkitys josta on saanut virtaa niin paljon, että onkin saanut bipolaarin dg:n ja siihen tappolääkityksen.

Nämä tämän kaltaiset ovat niitä väärin diagnosoituja eivät klassisia maanisdepressiivejä. Nämä väärin diagnosoidut täällä yrittävät saada ääntään kuuluville ja tuoda esille miten psykiatrian puolella vain tuhotaan ihmiselämää.

Voisiko joskus nämä kiihkoilijat käsittää myös sen, ettei meistä kaikki oikeasti ole päästään sairaita vaikka niin on sattunut diagnoosin saamaan, se ei ole sairaudentunnottomuutta.

Minäkin käsitän, että on oikeasti sairaita ja annan heidän syödä lääkkeensä enkä ole tuomitsemassa.

Vai voisinko kirjoittaa, että on ilmeisen turhaa joidenkin kanssa näistä asioista keskustella?

Niitänäitä kirjoitti:

On ennenkin ollut masentuneita kyllä, eikä ollut lääkkeitä. Ne vakavimmin sairastuneet löytyivätkin sitten narun jatkeena tai aivonsa hajalle ampuneena. Nykyisin on itsemurhiakin saatu vähennettyä masennuslääkkeiden avulla paljon.
Ja edelleen pitää erottaa normaalit tunnetilat pitkäänjatkuneista, elämää vaikeasti haitttaavista mielialanhäiriöitä. Esimerkiksi mania ja onnellisuus on aivan kaksi eri asiaa mutta joillekin näköjään kovin vaikea ymmärtää.
Bipolaarista sairautta ei tehdä lääkkeillä vaan ensin sairaus diagnosoidaan ja sen jälkeen tulee lääkitys.
On ilmeisen turhaa joidenkin kanssa näistä asioista keskustella.

Samaa mielta sun kanssa. Turha jatkaa keskustelua ihmisten kanssa jotka masennusta eivat ole kokeneet. Kirjoista sita ei opita........
Suru on tunne siina missa onnellisuus mutta pitkaanjatkuneena sairaus. Masennukseen saattaa liittya myos usein ahdistuneisuutta joka haittaa tyossakayntia, ja normaalia sosiaalista elamaa.

lusi kirjoitti:

Samaa mielta sun kanssa. Turha jatkaa keskustelua ihmisten kanssa jotka masennusta eivat ole kokeneet. Kirjoista sita ei opita........
Suru on tunne siina missa onnellisuus mutta pitkaanjatkuneena sairaus. Masennukseen saattaa liittya myos usein ahdistuneisuutta joka haittaa tyossakayntia, ja normaalia sosiaalista elamaa.

Mistä kuvittelet, että toista näkökantaa edustavat eivät ole olleet joskus pahastikin masentuneita? Taas yksi ääliömäinen päättely niiltä, jotka kokevat olevansa ainoita joita masentaa aidosti ja vakavasti....

Venlafaksiini antanee "virtaa" parhaiten, sillä se on kemiallisesti lähellä lähimpänä MDMA:ta eli tutummin ekstaasia.