Tai olet palstalla, vai saatko minkäänlaista?
Ennen kilisivät hopeakellot, nyt paukauttaa patarummut.
Minulle.
Olisiko kyllääntyminen koittanut?
*Aika aikaa kutakin*, ja kaikkeen kyllästyy, päivittäiseen kaurapuuroonkin.
Ennen kilisivät hopeakellot, nyt paukauttaa patarummut.
Minulle.
Olisiko kyllääntyminen koittanut?
*Aika aikaa kutakin*, ja kaikkeen kyllästyy, päivittäiseen kaurapuuroonkin.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Kun nyt tulin palstalle alkoi unittamaan. Ramasee ei kilise ei patarummut soi vaan haukottaa.
Minulla on tunne, että palstakansa on rauhoittunut viikonlopun jälkeen. Hyvä niin.
Öitä ; )
Eikö nyt liene jo keskiviikko? Pikkulauantai?
En sitten minkäänlaista. Tai oikeastaan - melkein joka kerran tulee lähinnä surullinen olo jos muutamaakaan ketjua selailen. Siispä ...
Selailen netistä useimmiten ihan jotain muuta. Äsken tarttui tämä korvaan.
Hyvää yötä kaikille, parahiten tietysti kamuille ;-D)
https://www.youtube.com/watch?v=_2kWm7WE9Tk
Jollain lailla on kuluneen oloista.
Niin monta kertaa kerrattua, sanottua, eipä enää edes musa kiinnosta.
Kun kaikki on puhkipilkattua, kadehdittua.
Joillain kuuluu lorinaa ja litinää kun tänne klikkautuu.
Kai sitä kyllästyy kun täällä ohjaillaan kuin tarhaikäisiä että mitä saa kirjoittaa ja mitä ei.
Pitäiskö tää palsta laittaa K60 niin tekstitklin pysyis paremmin?
joo ja enemmän vaan noita
tontyyppisiä nimimerkkerjä kun sulla on
se on just sitä vanhuutta ja viisautta
ei muuta kun kaikki vaan täysillä mukaan
samalla tyylillä niin taso pysyy
yli kuuskymppisten tasolla.
Eikös se ole yksi niitä sinun lempiohjelmasi Putouksen vitsejä?
parasta suomalaista viihdettä
mutta usko eevertti luttinen oli ällötys
ei tänä vuonnakaan kaikki hyviä ollu
mutta suurimmaks osaksi...
Luttinenhan oli suora kopio pastori Sillistä.
http://www.iltasanomat.fi/putous/art-1288447569237.html
niinhän tuo tuntu vähän olevan
mutta ei mua haitannu
kun en tykänny koko köriläästä
sanohan ne ymminkin toistavan itseään
mutta siitä huolimatta se oli mun mielestä paras
oma taitonsa sekin että pystyy toistaan sanoja niin nopeesti
ei onnistu multa.
Minulle koko Ymmi ei auennut, ei. Myös patologivitsit oli lähinnä tökeröitä.
Mutta kuten tiedetään, toinen äidistä..........
ei me olla kaikki samanlaisia
mutta meinasin käyttää ens kesänä
myllyllä tätä patologia hyväksi
tilulilulii nyt se on auki
sit kun kääntää toisen puolen niin siellä on sit
nyt se on kii
multa kun viime kesän ständit varastettiin
tien varresta ehkä joku tarvi niitä...
Ei kuohu, ei porise ei edes liplata.
Ei tee mitään, näin se on. Ikävä kyllä. Nuivaa.
Ja siitä huolimatta....kyllä minä tykkään käydä täällä en toki kiellä sitä. Katsomassa onko mitään kivaa juttua menossa. Osallistumassa jos on riittävästi mielenkiintoa. Mutta tunnekuohua? Ei tunteet motivoi minun jokapäiväistä palstalla oloani.
Vuosien saatossa ne ovat minua motivoineet.
Ei enää.
'Kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää.'
Eihän mikään muu ole varmaa, kuin muutos. God natt!
Kyllähän se niin on, että kaikki sanat on kirjoitettu, monessa järjestyksessä.
Merkitys riippuu kirjoittajan omasta halusta välittää tunne, jonka lukija saa.
Sokrates tutki sanojen merkitystä, hän keskusteli ihmisten kanssa eikä kirjoittanut
Luo riippuvuutta käydä täällä, silloin tämä on iskostunut aivoihin olet koukussa
Ihan kauhia tunnekuohu iski kun ei päässyt kirjottamaan....huollon takia...
Ei mitään tunnekuohuntaa. On tullut tavaksi lehtien lukemisen myötä katsastaa mitä palstalla tapahtuu. Pikkuisen värittömältä nyt tuntuu, liekö oma voipunut oloni syynä tuntemuksiin.
Harvoin käyn, ennen oli ilo pistäytyä kun ei saanut heti pilkkanaurua osakseen.
Eipä sitten tullut riippuvuutta.
Olen moneen kertaan kyllästynyt, saan tarpeekseni ja heitän nikin menemään, ja taas palaan. Mulla on syykin siihen miksi tulen takaisin, ihmis"nälkä". Aikuispula menossa elämässäni, enkä jaksa lähteä hakemaan niitä livestä. Täällähän teitä on, mä vaan istun ja nautin.
Yhä vähempää tämä silti antaa vuosien myötä. Olen kaiken kirjoittanut jo ainakin kertaalleen, enkä näy enää uudistuvan samaa tahtia kuin muutama vuosi sitten. Niin että lievä kyllästyminen on mun omaa syytä, oma kangistuminen. Ehkä olen myös jo itsekin rauhoittunut? Yksi lempiaiheista on aina ollut ihmiskohtalot, olen tuonut ongelmani esille ja kokenut saavani helpotusta moneen mielen kolotukseen. Säröt on paikattu. Se näköjään tarkoittaa myös sitä etten tunne enää niin hyvin muiden tuskaa. Tiedän että tuskat menee ohi, joten en muuta hoekaan enää. Se menee ohi! Kaikki menee ohi.
Huomenia.
Se menee ohi,sano Soonnäin, juuri tuota aattelin eilen.
Mun kaveri poistui tästä elämästä,sairas oli hän,mut kuiteski ei aivan odotettu näin pian.
Kun hänen miehelle esitin suruvalittelut, niin tuntu jotenki et ei oikeesti ois tarvinu sanoo mitään..
Onko sanoilla oikeesti mtään merityst, elämä häätyy vaan jatkuu ja se jatkuu....
Hän on pois, meillä muistot hänestä..mulla mielessä hänen viimeinen hymy muutamaa päivää ennen......
Kaikki jatkuu vaan, hän vain on pois kuvioista.
Olenko tunteeton............
Vai oletko perspektiivillinen.. näet asioita suuremmassa mittakaavassa.
En minäkään koskaan löydä sanoja kovien paikkojen edessä. Tulee voimaton fiilis. Ei mitkään sanat kuitenkaan paranna. Sitä paitsi surut pitää surra. Jokaisen pitää se tuska käydä läpi itse. Ehkä se on se tärkein juttu, ettei jätä yksin vaikka toisesta ei olisi mihinkään.
Laitoitpas Valtaisan Suuren sanan, kun tökkäsit tuon "Tunnekuohun".
Tunnekuohujahan minulla riittää moneen laitaan, nurkkiin ja keskilaattiallekin.
Tunnekuohahdan esimerkiksi, kun meen aamulla kahvikupin ja runokirjan kanssa ulos korituoliini istumaan. Ensteks ne runot vaikuttaa ja kahvi tietysti ja noi linnut, jotka tuntuu oottelevan mua. Ekana on niin hiljasta ja kun hetken oon istunut, niin eiköhän parvi lintuja tryykää puuhun ja sieltä ne kattelee ja visertelee. Oon ihan varma, että ne mulle sillee.
Käperryn tunnekuohumaisesti, kun syön hyvää ruokaa. Nautin ihan hirrrrrveeesti.
Kun tuun palstalle, niin siinä etukäteen tuumin ja toivon, että kunpa olis joku mukava aloitus, joka minulle passaisi. Semmonen, että vois vähän aikaa ilakoida. Hymyillä tai purskahtaa nauruun.
Jos ei ole sopivaa, niin aattelen, että voihan pirhana viete ja alan tekemään jotakin mitä milloinkin. Mutta mitään varsinaisia Tunnekuohuja en palstalla tunne.
Palstalla olo on pientä vaihtelua mulle. Erilaista.
Aamusin vetelen hetken jotain etydiä tai jotain sen aamukahvi-runojenluku-session jälkeen. Pistän ruokaa tulelle ja tuun käymään tänne. Hyvässä lykyssä voi jonkun kaa jotakin rupatella.
Iltapäivällä meen töihin ja se on taas ihan ihan erilaista päiväntäytettä.
Pikku pläjäys erilaisia juttuja, tekee päivästä ihan Yes-asian.
Joka päivä en ehdi tänne tulla ja hyvä niin, ettei "naamani" tule liian tutuksi. En tahtoisi, että mun juttuihin kyllästyttäisiin.
Kiirettä on taas pitänyt. Eipäs ole ehtinyt palstoja lukemaan.
Avasin netin asioiden hoitamista varten ja vilkuilin tännepäin että oliskos jotakin hauskaa kirjoiteltu.
Jatkan tästä töitäni.
Onkos täällä ollut huoltokin?
Tiedä täällä, mitä kuohuja saa, vai saako minkäänlaisia.
Mutta melkoisen ökläyskuohun sain, kun luin Sarasvuon vuodatusta möhläyksensä pesemiseksi.
Kannattaisi ajatella ensin.
Sarasvuo on narsistinen. Ei tuon ikäisen ihmisen ja tuossa asemassa pitäisi olla noin lapsellinen, että kommentoi kuin teini.
Muutenkaan, ei voi kuin ihmetellä ihmisten hanakkuutta ottaa kantaa asiaan, josta eivät mitään tiedä.
Raukkamaista.
Ihmettelin minäkin aluksi pipomiestä, mutta sentään maltoin pitää suuni supussa, ennen kuin asiansa kuulin.
Turvan soitto julkisesti on nykyisin turhan helppoa.
Kuin minäkin teen nyt.
Jos tänne tullessani joutuisin tunnekuohun valtaan, poistuisin kiireesti muihin puuhiin.
Usein poistun ilman tunnekuohujakin, ilman patarumpujen pauketta.
Ei kaikkeen kyllästy, on niitä kivojakin juttuja, muualla kuin täällä.
Minulla on päivän-mittaan kolme ikkunaa auki, yksi palstallekin.
Siinä se menee kun muutkin.Enemmän innostun ralli-ikkunasta.
Palsta menee mukavasti omaa rauhallista latuaan.
Mitä nyt kakarat yrittävät omiaan innostaa.
Ja kuohahtavat kun ei tuli ota syttyäkseen.
Jotkut vahhatkin muistelevat muna-miestä.
Sarasvuo intoilu huvitti minua.
Mistä kukaan tietää, oliko MS-potilaan mukaan otto vain ovela veto, jolla piti
saada kalabaliikki aikaiseksi huumeiden turmiolisesta vaikutuksesta.
Ja Sarasvuo lankesi loveen.
H.
No en oikeestaan minkäänlaista kuohuntaa tunne. Joskus alkuaikoina saatoin jotain tunteakkin ja nekin vain kun jännitti onkohan joku vastannut mun alotukseen.
"Nittaminax"
Hyi sinua nitta....
Nythän sinä olet melkein ilkeä :)
H.
Mitä ihmettä taas lässytät?
"Nittaminax"
Minähän kirjoitin arvoituksellisesti juuri sinua varten.
Älä nyt minulle heti periksi anna.
Vaan kirjoita.
H.
Onkohan tän ikäsillä enää mitään tunnekuohuntaa mistään? Paitsi kun rakastuu tai on humalassa?
Onneksi ainakin minulla on vielä tunne-elämä hyvässä tallessa, ja kuohuntaa tapahtuu päivittäin.
Vaikka rakastan, enkä ole kännissä.
Toki tiedän olevani pippurinen.
Jaa-a, ehkä tulkitsemme sanan "tunnekuohu" eri tavalla. Tottakai meillä on tunteet ja tunnemme sekä iloa että surua ja kaikkea siltä väliltä mutta se on nykysin enemminkin sellasta tasasta joen juoksua ja koskipaikat ovat harvemmassa kuin murkkuikäsinä.
Elikkä siis olemme jo tehneet kaiken, nähneet kaiken ja sanoneet kaiken, ainakin kertaalleen. Tai onhan se kiva että joku vielä kuohuaa.
Riippuu varmaan pitkälle omasta temperamentista.
Minulla on vielä paljon kokematta, tekemättä, näkemättä. Sanomatta lie ehkä vähiten. :))
Mietiskelin sanaa tunne-kuohu palstan kannalta.
Palstammehan on 60 joten jotkut kuohut eivät enää ole ajan-kohtaisia, eivät ainakaan siten kuin olivat muinoin.
Nuorisohan yhä innokkaasti yritää, kuvitellessan saavansa palstan sammumaan.
Ketjuja venytellen, yrittäen saada ketjun "huonoon valoon" vanhus-venytyksillään.
Kummallista, että he kuohuvat tällaisella palstalla.
Tulee kyllä joskus mieleeni että ovatkohan he sittenkin vanhuksia, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi huomiota?
Ovat vain vanhan kökkö-huumorin taitajia.
Musta myös tuntuu, että heitä on myöskin 70 palstalla.
Ainakin siellä näytetään kiukuteltavan luotsilleen.
Ihmeellinen on elämä (Frank Capra)
H.
Kirjoitatko itsestäsi???
Kun on verrattu aikuisten, lasten ja nuorten nettikiusaamista, on havaittu, että lapset ja nuoret kiusaavat useimmiten tuttujaan, kuten koulukavereita. Aikuiset taas saattavat tölviä ketä tahansa, jonka mielipiteet eivät miellytä.
Hohhoijaa!
On pitkävetiseksi käynyt joo. Ei sytytä, ei.
Ikävää, jos elämä on yhtäjaksoista valitusta.
Niin siinä käy jos ei kuohuta.
Ota Samarin, se kuohahtaa.
Kun ei närästä :(
Otan lasillisen vichyä :))
Minä aina ja vain Lidlin sinistä. Halpaa ja parasta. Jopa raadin mielestä.
Tosin ei vie janoa mennessään, vaan päälle kulaus vettä.
Alca-Seltzer oli hyvä dagen efter-oloon ja kuohahti pirskahtelevasti, en tiedä onko saatavilla vielä.(muisto liittyy matkaan)
Oikeasti tunnekuohua aiheuttaa se, että yritetään hyötyä kaikesta mahdollisesta muita huomioimatta.
Suurta tunnekuohua herättää aidot tunteet nähdä ja kokea luopumisen tuska.
Omien lastenlasten aito ilo, elämän opettelu, kun kaikki on edessä -
Minua ylikuohuttaa, kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovat usein toisiaan kohtaan.
Täällä on jossain linkki, jossa yöasuinen ikääntynyt näyttelijä kulkee lipposilla kadulla.
Kukaan ei katso edes taakseen.
Samoin ylivieskalaisen rouvan kohtalo.
Jos ajattelee maailman murheita liikaa,voi hermostua tai masentua,parempi on vääntää hymyä huuleen.
Ajan myötä asiat muuttuu rutineiksi ,uutuuren viehätys haihtuu ja eri ihmisten sanomiset lakkaa kiinostamasta.
Sitten porukasta seuloutuu ne kirjoittajat joitten sanomisia alkaa seuraamaan,erottuu ne nikit jotka ei koskaan vastaa ja se taas laittaa pysymään poissa heiän jutuista.
Itse en useinkaan tee alotuksia kun tunnen et tuskimpa mun asiat on kovinkaan kiinostavia.
Kavereille terkkuja ,itte nielen pölyä tänkin päivän kun santaa keräilen.
Joku aika sitten kirjoitin, että kaikille en osaa vastata enkä edes halua. Nopeasti mielipiteistä huomaa, onko tarpeen vastata ja kun vastaa ja saa mykän hiljaisuuden takaisin, älyää olla enää vastaamatta.
Tai joskus vaihtoehtona pitäisi alkaa kinastelemaan, se ei kiinnosta.
En oikeassa elämässäkään juttele jokaisen kanssa ja ellei synkkaa, niin parempi on täälläkin pysyä poissa jaloista.
Teitä vanhoja kamuja on jäljellä muutamia, iso osa on poistunut tai naamioitunut.
Me sun kanssa taidetaan olla niitä vanhimpia kavereita, jotka vielä toisensa tunnistaa ja hyväksyy.
Ns. puskien joukossa on kivoja tyyppejä, sen huomaan, kun joku heistä minullekin kirjoittaa.
Tosi on, tuskin meidän tekemiset juuri ketään kiinnostaa, puita pinotaan ja tupaa siivotaan, siinä tärkeimmät. Tylsiä ollaan, kuten joku nero meille sanoikin.
"Anceli"
ANKK...
Henkinen eläke, vaikka olisikin nerokkaan suuri, ei useimmiten riitä minkään-
laisiin hoitoihin.
En silti suosittele sitä onnea kätkemään, koska aina voi löytyä pata, joka ei
koskaan soimaa.
Eikä kuohua päin naamaa.
Eiköhän aikuinen jo osaa soppansa keittää.
Jos kauheasti on paineita, laittaa laatikkoon.
YH.
H.
Hienosti kirjoitit, jopa ymmärsin kaiken ja se on paljon.
YP.
Pelottava paikka. Asuu palstamenninkäisiä. Niiden koti.
Pimeässä saavuin. Luulin vapaaksi toriksi, johon tullaan ohimennen, kun on ihmisnälkä nimim. Soonnäin lainaten (kiva ilmaisu :) Tullaan ja kohdataan ihminen. Kuka vaan kiinnostaa. Uppo-outo etenkin. Voinko tukea häntä tänään vai saanko minä eväitä. Vaiko molemmat tiedon yksinäisyyteemme, että maailmassa on lämpöä, ja jatketaan matkaa vihellellen iloisemmin.
Meikä on ollu puolisen vuotta täällä,ens tuumasin että turhaa höpinää mutta on vaan tullu roikuttua,ei nyt päivittäin.
Minua kiinnostavat aiheet, ei se kuka minulle vastaa tai jättää vatsaamatta. Jos aihe kiinnostaa tai minulla omasta mielestäni on siihen jotain sanottavaa, kirjoitan sen. Saattaa mennä parikin päivää jotta saa olla lukulinjalla ja kaikkea ei edes jaksa lukea.Oikeastaan minusta on vähän huvittavaa et palataan aina (myös muilla palstoilla) siihen et kuka on kirjoitusten takana. Tolle en vastaa ja tolle en ainakaa kun se ei ole koskaa vastannu mulle. :).Riippumatta aiheesta.
Toisaalta..............Ymmärrän senkin jos toisilla on se "ihmisennälkä" ja kun täällä saa huomiota, se tuntunee hyvältä. Et toikin vastasi mulle ja toi, eli tulin hyväksytyksi.
Tää on keskustelupalsta, on aika turhauttavaa keskustella ellei kukaan vastaa, pitää sit iloita siitä et sai oman mielipiteensä kerrottua vaik ei se ketään kiinnosta.
@lusiina:
Minun sanavarastossani ja minulle "ihmisennälkä" tarkoittaa eri asiaa kuin hyväksytyksi tuleminen ja esiin pääseminen.
Ihmisennälkäni sammuttaa millainen vaan Oikea Kohtaaminen kenen vaan ihmisen kanssa, Vaikka pimeässä ja salaa.
Samoin kuin kirjoitat. En minäkään ole tullut tarkkailleeksi kuka minulle vastaa ja kenelle sitten vastavuoroisesti minä myös. Haen vissiin (ihmisnälkääni) vain pieniä kohtaamisia. En etsi pysyviä kavereita.
Nii, joskus kiinnostaa ja joskus ei :).Täytyy vaan toivoa et se joka vastaa vastaa asiaan. Ja en koe et jos mulle juuri kommenttiini ei vastata se ei ole kannanotto minuun vaan siihen et ei ole asiaan mitään lisäämistä esimerkiksi.
Siis lähtökohta ei ole se että kenen kanssa synkkaa vaan aihe.
"lusiina"
Jokaisen kirjoituksen takana on aina joku.
Aikansa kun jokusta lukee, alkaa oppia hänen tapansa ja tyylinsä.
Ja niin kirjoitukset alkavat henkilöitymään.
Usein huomaa myöskin että takana ovat jokuset.
2-3-4 "perheen"- jäsentä.
Tällä samalla peri-aatteella kustannus-toimittajatkin päättävät pitkä-veteiset
Päätalonsa, he tietävät mitä tekevät.
Päätalon kohdalla homma meni hyvin.
Kirja-sarja meni kaupaksi ilman sponsorointia kirjasto-korvauksista.
H.
jatkuu...........
Ja juu, kyllä nämä nettikohtaamiset liittyy aloituksen aiheeseen.
Että tajuaa jonkun kirjoittajan ajatuksen juoksun ja/tai saa siitä jotain uutta.
♡ Nainen Ihanainen ♡
Aivan.Olen samaa mieltä et kirjoituksissa Oikea kohtaaminen kenen kanssa vaan tyydyttää täällä monellakin sitä "ihmisennälkää". Koen että jos täällä pitää kirjoittaa siitä että kenen kanssa haluaa kirjoittaa tai ei halua, ei olla ihan oikeilla jäljillä. Jos on kavereita niin on, tarviiko sit sanallisesti sitten kertoa et toisten kanssa ei edes halua kirjoittaa, ainakin jos haluaa pitää palstalla sellaista positiivista henkeä. Vai pitäiskö aloittaa ketju, jossa tuodaan esiin kirjoittajien kirjoittaja-mieltymykset ;).
" Vaikka pimeässä ja salaa"
Mitä, onkos sulla sellaisestakin kokemusta :)?
Lusiina.
Jos minulle iskee ihmisennälkä päälle, niin en kyllä palstalta seuraa hae, vaan soitan ystävälle tai lähden naapuriin juttelemaan.
Aina ei olisi tarpeen sitä omaa mielipidettä täälläkään ilmaista ja ihan sama vaikka ei kukaan vastaisikaan.
Toisinaan tuntee itsensä jopa hölmöksi, miksi mun piti mennä tuohonkin kirjoittamaan. :)
Mutta, jos haluan jonkun kanssa kirjoitella, on ihan kiva, että vastataan ja jutellaan. Kamujen kanssa se sujuu helpommin.
Mulle se on näin, että toisten kanssa synkkaa täälläkin, joidenkin kanssa ei ollenkaan.
Minusta se on ihan luonnollista.
Lusiina.
Kyllähän ne täällä ilman erityistä kertomistakin näkyvät, nämä mieltymykset.
Mitenkä sen sanominen nyt noin lujille otti.
"hunksz"
No täytyy myöntää et oikeassa olet et pidemmän päälle kirjoittajat henkilöityy ja niiden kirjotusten perusteella sitä muodostaa kuvan kirjoittajasta. Mut ei e silti estä ottamasta kantaa itse aiheeseen. Mulle esimerkiski joku "hunksz" alkuaikoina sanoi kun erehdyin kommentoimaan viestiään jotta "en puhunut sulle". Kuvan muodostaus alkoi siitä lausesta. Mut silti vastaan kun kommentoit kirjoitustani. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita et pitäisin sinusta kirjoittajana :). Eikä ainakaan häiritse "perheytymiset" täällä, en kuitenkaan ymmärrä sitä et miksi sitä pitää sanallisesti tuoda esille, kuitenkin avoin palsta. Eikös sitä perheyttään voi osoittaa ihan muten vaan?
Minun pappa on mainittu Päätalo-kirjoissa. Itse en ole lukemnut ainuttakaan, liian hitaasti etenevä juoni mun makuun :)
"Anceli"
Ei ottanut lujille minulla:).
Sinuun ilmeisesti kolahti vaikken erityisemmin sitä juuri sinulle sanonutkaan. Sinusta olen saanut aika herkän kirjoittajan kuvan. Siis sillain ihan positiivisessa mielessä vaikka emme pajoa toisille vastailekkaan. Enhän ole vastaan mieltymyksiä, kerroin vain oman kantani niihin. Eihän aleta hyökkälemään eihän :)
Lusiina.
No ei suinkaan me hyökkäilemään aleta.. :)
Mutta kun vastasit heti ja juuri siihen mistä olin mielipiteeni kertonut, en voinut välttyä mielleyhtymältä.
Joskus olen ollut paljon, paljon herkempi, nyt on kuori parkkiintunut, enkä jaksa välittää, vaikka kaikki eivät minusta pitäisikään. Sanon mitä sanon, kuten olen sanonut, oli kyseessä kaveri tai ei.
"Anceli"
Kukin meistä kokee "ihmisennnälkänsä" eri tavoin vrt esm soonnäin. Minä en koe ihmisennälkää sillain vaan nautin täällä siitä kun toisaalta minun ei tarvitse antaa kenellekään ihmiselle sen kummemmin mitään vaan saan tuoda julki omia hengentuotteitani ihan rauhassa :). Mielipiteeni minäkin tuon julki silloin kun koen siihen tarvetta, kuten tuolla aiemmin kirjoitin saattaa mennä parikin päivää pelkällä lukemisella. Siis ei ole mitään pakkoa kirjoittaa jllekin kirjoittajalle pelkän hänen henkilönsä vuoksi.Joten "hölmöillään rauhassa :)
Onkohan se kamujenkaan kanssa aina helpompaa? Näin likujana ei aina näytä siltä mutta onko se tarkoituskaan? Kun ei kuulu "kamupiirin" synkkaamisellakaan ei niin väliä :). Mutta tietenkin kiva jois joskus tulee muutaman virkkeen kommentteja omiin kirjoituksiiin.
"Anceli"
Niinpä. Jos itsetuntonsa ja kokemuskesna itsestään rakentaisi tämän palstan kirjoitusten varaan aika syvissä mudissa saisi rypeä. Minulla on tavoite olla parkkiintumatta kuitenkin nin että osaan erottaa oleellisen epäoleellisesta. Ainakin pyrkimys siihen.
"Anceli"
Kaveri on aina parasta.
Parhaiten kaverin tunnistaa hänen tavastaan kirjoittaa.
Kaveri ei lässytä, ja jos lässyttää, niin aina fiksusti.
Etenkin minä pidän nahasta, joka on hyvin hoidettu.
Miten paksu se sitten onkaan.
Siitä tietää että hyvin on tallattu.
Ja että antura osaa vastata oikein maastoon kuin maastoon.
Olen saanut palstalla monta hyvää kaveria, ja jokaiset heistä ovat kirjoittaneet
aikuisen oikeasti.
Mitä nyt musiikissa vähän lipsuneet.
Siellähän se on aina sallittua.
YH.
H.
Kaverit ovat parasta, mitä täällä saa ja kun kaveri kirjoittaa rehellisesti ja lässyttämättä, on se vielä parempaa.
Tästä saa jokainen olla mitä mieltä tahansa.
Sopivan paksu, joskin hyvin hoidettu nahka ja antura sopeutuu moneen maastoon, moniin vastaantulijoihin ja osaa ottaa kaiken vastaan oikealla tavalla.
Kiva kuullla, että sinulla on palstalla monta hyvää kaveria, pidä heistä huolta.
Ollaan molemmat yhtä onnekkaita.
Taidankin mennä laittamaan jotain musiikkia, jos se vain sallitaan. Takkuaa taas tämän firman toiminta.
YP.
Nainen Ihanaisen kirjoitus poiki lisäajatuksia, länttään sen tähän loppuun.
"Voinko tukea häntä ja saanko eväitä". Se oli hienosti ilmaistu. Siitä tässä on kyse, voinko olla ihminen ihmiselle. Miten sitä aina jaksaisi muistaa ja pitää yllä silloinkin kun vastaantuleva haluaa sut nyrkkisäkin muodossa.
Ihmisennälkä tarkoittaa minulle juuri sitä, että ilman toisia ihmisiä, peilaamista, lakkaan olemasta tunteva ja kokeva ihminen. Minä tarvitsen sitä sielukkuutta, hauskuutta, kokemusten vaihtoa ja kuinka toinen on selvinnyt. Käytännön vinkkejä, musiikkilinkkejä, piiskaa ja juhlaa. Minä tarvitsen muita, mutta erakkona tarvitsen sen palomuurin väliin. Sekin saattaa olla syy miksi heitän nikin niin usein. Aiemmin kiersin monta palstaa jotta ei ihmiset tulisi liian tutuiksi.
Minusta olisi hieno jos voisi keskustella siltä pohjalta, että "olen eri mieltä" eikä siltä pohjalta että "en pidä sinusta". Tiedän jo entuudestaan, että on ihmisiä joiden kanssa en voi jutella, koska kemiat vaan kolisee. Ei koske tätä palstaa nyt. Mutta voi se silti olla ihana ihminen! Niinhän minäkin olen :D vaikka välillä riitelen.
Aika rankkaa jos pitäisi vastailla kaikille . Pidän tätä lähinnä lyhyiden tarinoiden
lukukokemuksena . Vilahduksena toisen ihmisen elämästä .
Vaikea vastata täysin vieraalle , sehän tässä juuri se vaikeus on .
Itse kerron omasta elämästäni aidosti , muuta en osaa antaa .
Tuosta vastaamisesta. Olen monesti nähnyt kun joku kirjoittaa "vastaan vain aloittajalle" ja minulle on tullut tunne, että tulisi vastata vain aloittajalle. Olen kokeillut "tikulla jäätä", eli muutaman kerran vastannut keskellä ketjua jollekulle jota en koe hyökkääväksi. Minulla kun ei ole halua riidellä. Monesti tietyt nimimerkit kirjoittelevat toisilleen ja siihen väliin en halua mennä sotkemaan keskustelua.
Tietyt ketjut ohitan esim. jos aihe on tosi synkkä enkä halua alakuloa päivääni.
Siihen tekstiin voi olla muitakin syitä. Itse olen joskus sitä käyttänyt, kun joku tulee huutamaan korvaani, että ketjussa on jo sanottu niin ja näin.
Minua ei kukaan voi velvoittaa tavaamaan koko, jopa satoja viestejä sisältävää ketjua.
Vastaan aloittajalle, jos siltä paikalta panee.
Minuakaan ei vaivaa riidahalu, joten yleensä vaikenen, täällä nykyisin jo muutenkin.
Niin, ennen tunne kuohahti, odotti, mitä tuleman pitää.
Nykyisin ei tule enää mitään.
Korkeintaan jonkun itserakkaan älämölöä, tuskin päivään suurempaa kauneutta, saati rakkautta.
Eikös yleensä keskustelupalstoille tulla keskustelemaan? Jossakin välissä mainittiin nimimerkistä johtuen vastaako vai ei. Luulisin että aiheesta voi keskustella nimimerkeistä riippumatta tai siitä onko kaveri tai ei. Tulee joskus mieleen pikkulasten ja teinien väliset kyselyt "olet sä mun kaa?".
Jos joku etsii keskustelukaveria, mielestäni hän odottaa vastaan jotakin kommenttia tai sitten kirjoittelee vastauksen johonkin kommenttiin tai laittaa vaan väliin oman mielipiteensä.
Tuskinpa monikaan viitsii palstoilla itsekseen keskustella.
Juups ja jaaps, mutta kun vastataan on se vain nimmarista kiinni.
Ollaan niin yhtä mieltä, kuin on rakas nimimerkkikin.
Puhalletaan yhtävetoa sisäkumiin. Kestää se tai ei.
Asiallinen keskustelu palstalla on harvinaista herkkua.
"joku vaan ei kaikki*"
Viisas kommentti.
Minä vastaan kaikille.
Tosin tekstinsä mukaisesti.
Nimi-merkit eivät ole minulle vihollisia.
Kuten Lavi laulaa:
Jokainen ihminen on lirkun arvoinen.
Jokunen jopa rajunkin lirkun.
H.
@ap.:
"Asiallinen keskustelu palstalla on harvinaista herkkua."
Niinpä. Liian usein aloituksen aiheesta kiinnostuneiden ei sallita keskustella rauhassa vaan tullaan kertomaan, ettei aihe kiinnosta, että tyhmä aloitus, kun saman mielipiteensä voisivat ilmaista kirjoittamatta mitään. Keskustelun haluavat vesittää, jos ei heitä kiinnosta aloitus taikka aloittaja, ja liian usein siinä onnistuvatkin sekokommenteillaan. Onko 60 ikäisten käytöstä? On tällä palstalla ;D
Mikä siinä on niin vaikeaa, että sallittaisiin mukisematta toisten keskustella sellaisistakin aiheista, joista ei itse mitään tiedä ja evvk.
Tunteeni on yleensä välinpitämättömyys.Taas tätä ja suljen sivun.
Joittenkin kirjoittajien jutut kiinnostaa,kuten Paloman,KK,Korppis.Paloman monikirjoinen ja laajasuuntainen elämä,Korppiksen nasevat sanailut ja KK:n lystikäs ja sisältörikas kirjoitustyyli.
Usein saa täällä ihmetellä, jopa tunnekuohuun asti.
En nykyisin minkäänlaista.
Korkeintaan hymyn häivän.
Taasko ja aina tätä, tätä, tätä.
Odottaisin 60 ikään ehtineiltä aikuisempaa käytöstä . Olen hämmästynyt ja
pettynyt ettei elämä ole opettanut , edes käyttäytymään . Millaisia liene
lapsenlapset , toivottavasti pojasta polvi paranee .
Onkohan tylsistyminen jo alkanut , onko dementia jo käytöksessä nähtävissä .
Mietenkähän he kohtelevat lapsenlapsiaan? Kumppaniaan?
On varmaan hankala asua riitaisen kumppanin kanssa saman katon alla. Paitsi jos molemmat ovat yhtä ilkeitä.
Aika moni dementikko on riitaisa.
Palsta on viihdettä, tunnekuohuihin asti tämä ei yllä. Tunnekuoharit saan kylä palstan ulkupuolelta, niin iloiset kuin surullisemmatkin.
Koko aloitus oli hetken kukka, siihen olisin sisältävänäni hipun huumoria.
Tosin, sehän lienee kielletty palstan sääntökirjassa. Suu viivaksi, ja myrrynmmarrun mieluummin.
Kaikilla meillä on elämää livessäkin, uskon.
Riidaton päivä, suo rauhaisan unen.