Ihana mies

En voi olla ajattelematta miestä, joka on itseäni 11 vuotta vanhempi. Hänen miehekkäitä käsiään, seksikästä olemusta, sitä intensiivistä katsetta.. Kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt hyväkseni, odottamatta varsinaisesti mitään. En osaa toimia.

Jos puhun hänelle, tuntuu, että ahdistan hänet nurkkaan tai puhun vain yksinkertaisesti liikaa. Hän ei vuoden aikana ole kadonnut mihinkään. Miksi?

Hän on myöntänyt ihastuneensa, mutta silti en.. En tiedä, pitäisikö odottaa jotain?

Olen miettinyt pienissä suloisissa ajatuksissani, mitä tekisin, jos näkisin hänet taas.. Hyppäisinkö riemusta hänen kaulaansa ja suutelisin? En muista, olenko koskaan odottanut tai halunnut yhtä kovin nähdä jonkun.. Mitään ei ole varsinaisesti edes sovittu.. Enkä uskalla edes miettiä siksi ja kiellän itseäni.

Haluan vain hänen halaukseensa, tuntea kosketuksen iholla.. Nukkua vierekkäin, tietää miltä se tuntuu.. Tunnen itseni typeräksi, jos hän haluaakin minusta vain seksiä.. Hetken hurman..

Ensimmäinen ihminen, kenestä voin sanoa, että haluan oppia tuntemaan, mutten tiedä onko se käytännössä mahdollista.. Molempien elämä aika erilaista, eri tilanteissa.. Ja entä jos hän ei halua tuntea minua? Tai katsoo, että olen liian viallinen, haavoittunut ja epävarma, ettei siitä tulisi mitään..

PERKELE.

Ja entä jos hänen huulensa koskettavat ihoani, onko se liian kuumaa kipinöintiä ja asiat etenevät liian nopeasti?

Pelkään ja huomaan perääntyväni. Haluan vastauksia, haluan rohkeutta. Haluan kokeilla. Mietin, olenko vain epätoivoinen..

Ja nukkumaan.. :3