Sekosin...

http://www.youtube.com/watch?v=EJH4-vZuei4

Yritin tosissaan olla normaali ihminen. Hampaat irvessä yritin esittää rakastavani sitä, mitä en pysty koskaan rakastamaan. Traumoja tuli, mitään muuta ei.
Rakastun väärin, olen sairas, huono ja inhottava ihminen. En tule koskaan kuulumaan mihinkään joukkoon. Eikä sitten edes anneta lupaa lopettaa tätä elämää. Salaa olen yrittänyt päästä täältä pois, mutta kun ei onnistu. Aina joku "pelastaa".

Minulla on ikävä mielenterveyttä ja aikaa, kun elämässä ei vielä ollut tunnetta nimeltä rakkaus. Hukkaan menee tässä ihmisessä nekin tunteet, kun ei kukaan tahdo ottaa niitä vastaan.

Miksi pitää kitua täällä? Miksi? Että muut saa pilkata ja sylkeä naamalle mitä sattuu? Vitut, vielä minä onnistun lähtemään. Ja jätän varmasti vielä jälkeeni sellaisen kirjeen, missä kaikki saavat ansaitsemansa sanat.