Tällä palstalla liikkuu niin ihmeellsiä teorioita ehkäisyyn päätymisen perusteista (itsekkyys, muoti, tohtorikoulutus, synnyttämisen epäterveellisyys), että nostanpa ihan omaksi avaukseksi toisesta ketjusta löytämäni viestin. Se osui ja upposi. Tunnistin itseni hyvin monesta kohdin.
"Se tavallinen tarina on mielestä tämä, kun ehkäisyyn päädytään: ollaan vuosia oltu väsyneitä, elämästä on tullut ilotonta, kodin ilmapiiri on kireä, vihamielinen tai ahdistava, lapsille ei jaksa antaa riittävästi huomiota ja läsnäoloa, lapsiin puretaan kohtuuttomalla tavalla omaa pettymystä ja turhautumista, miehen kanssakin etäännytty kun arki on niin erilaista, katkeruuskin uhkaa toisen työurasta, vapaa-ajasta ja itsetoteutuksesta, seksiä ei tee yhtään mieli kun siitä seuraa uusi raskaus, vuosien univelat painavat,yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole, kun tukiverkostoa ei ole, kaikilla läheisillä omat isot perheet eivätkä isovanhemmat jaksa.
Tulee suuri hätä lasten, parisuhteen ja kodin hyvinvoinnista. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen. Tämä jättää kaikkiin liian suuret jäljet. Lapset jäävät etäisiksi vanhemmilleen, puolisot vieraantuvat toisistaan lopullisesti. Millaisen kodin ja perheen mallin tarjoamme lapsillemme?
Kyse ei siis ole teoreettisista pohdinnoista monisynnyttämisen epäterveellisyydestä, vaan omakohtaisesta kipeästä asioiden vyyhdistä, joka on kasvanut vuosien myötä. Päätökseen sisältyy (monen itketyn itkun lisäksi) vakavaa eettistä pohdintaa ja vastuun ottamista omasta, lasten ja koko perheen elämästä."
"Se tavallinen tarina on mielestä tämä, kun ehkäisyyn päädytään: ollaan vuosia oltu väsyneitä, elämästä on tullut ilotonta, kodin ilmapiiri on kireä, vihamielinen tai ahdistava, lapsille ei jaksa antaa riittävästi huomiota ja läsnäoloa, lapsiin puretaan kohtuuttomalla tavalla omaa pettymystä ja turhautumista, miehen kanssakin etäännytty kun arki on niin erilaista, katkeruuskin uhkaa toisen työurasta, vapaa-ajasta ja itsetoteutuksesta, seksiä ei tee yhtään mieli kun siitä seuraa uusi raskaus, vuosien univelat painavat,yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole, kun tukiverkostoa ei ole, kaikilla läheisillä omat isot perheet eivätkä isovanhemmat jaksa.
Tulee suuri hätä lasten, parisuhteen ja kodin hyvinvoinnista. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen. Tämä jättää kaikkiin liian suuret jäljet. Lapset jäävät etäisiksi vanhemmilleen, puolisot vieraantuvat toisistaan lopullisesti. Millaisen kodin ja perheen mallin tarjoamme lapsillemme?
Kyse ei siis ole teoreettisista pohdinnoista monisynnyttämisen epäterveellisyydestä, vaan omakohtaisesta kipeästä asioiden vyyhdistä, joka on kasvanut vuosien myötä. Päätökseen sisältyy (monen itketyn itkun lisäksi) vakavaa eettistä pohdintaa ja vastuun ottamista omasta, lasten ja koko perheen elämästä."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jumalan rauhaa sinulle, väsynyt äiti. Juuri oikein olet tehnyt. Oma jaksaminen ja koko perheen hyvinvointi ovat päällimmäisiä asioita. Lakihenkisyys ei ole Herrasta.
Raamatun hengen mukaista on ottaa jokainen perheenjäsen huomioon. Rakastava puoliso toimii armollisesti, ei vaatien ihmiskäskyjen mukaisia päätöksiä.
Levähtäkää välillä, sanoi Jeesuskin.
Koskettava ja realistine kuvaus.
Raamatussa sanotaan että rakastakaa lähimmäisiä niin kuin itseänne (sitä ennen tietysti Juamalaa yli kaiken).
Itseäänkin pittä kohdella oikein. Jos on itse aivan rikki, miten pystyy toista auttamaan ja rakastamaan.
Lapset ja muu lähipiiri kärsii.
Pitää olla aikaa omalle levolle. Kenenkään ei pidä yrittää sinnitellä yli voimiensa sen vuoksi, että tyrannit saarnamiehet yrittävät lahkonsa edun nimissä laittaa toisille taakkoja joita eivät itsekään ole halunneet kantaa tai se osa on toisella (yhden lapsen Olli).
Se on Egyptin orjuuta.
Hieno kirjoitus nim. aino ja tsemppiä Sinulle ja kaikille samoin kokeville.
Eikö sekään auta väsymykseen kun lukee Raamatusta ne pakkosynnyttämisen jakeet !?
Eikä tarvi lukeakkaan, toki ne on muistissa kun niitä seuroissa kaiken aikaa toistetaan, luulis ainakin.
mitenkähän se ryövärinkin ehkäisyasia mahtoi olla, Jeesus ei ainakaan siitä mitään puhu vaan lupaa heti paratiisipaikan ykkösluokassa miten se niin pääsi helppolla kuka tietää!
Tällaiset viestit palstalla kielivät suoranaisesta rintamakarkuruudesta. Eikö teillä ole moraalia? Ei tästä asiasta saa keskustella. Johtajamme Oulusta ovat asian selkeästi puhujien välityksellä ilmaiseet ja teidän tehtävänä on totella, ei ajatella. Olen puhunut.
Onko sinuun mennyt feminismin saatanallinen henki, kauhistui/syytti eräs tunnettu saarnamies eserkoolla vuosituhannen taitteessa, kun häneltä joku poloinen rivilesta tyhmänrohkeana erehtyi kysymään, miksei johtokunnassa ole naisia.
http://www.kotimaa24.fi/kuin-olisin-tullut-ulos-valtavan-pressun-alta/
tässä toinen osuva kuvaus
Lapsilumäärä ei voi olla tavaiseen pääsynehto. jokainen pari/pariton päättäköön itse lapsilukumäärästä.
Tässäkin tapauksessa olisi pitänyt ehkäistä jo paljon aikaisemmin, niin lapsetkin olisi olleet perheessä kaikki toivottuja ja saaneet huomiota. Järjetöntä päästää tilanne noin pitkälle.
Siunausta ja varjelusta elämääsi, Aino. Tärkeintä on jaksaa hoitaa olemassa olevat lapset sekä tarjota heille turvallinen ja rakastava koti. Tuo omakohtainen vastuun ottaminen on iso ja tärkeä päätös, tiedän sen itsekin... Kaikkea hyvää koko perheelle.