Pienenä, muistan hyvin, kun kuulin ajatusääniä. Eli ajattelin, mutta kuulin ne aivan oikeasti. Ihan kuin puhuisin itselleni peilin edessä, mutta olin hiljaa ja kuuntelin. Voiko liittyä jotenkin synnynnäiseen skitsoferniaan? Mulle ei ollas kerrottu mitään onko mun iskällä tai äitillä tai muilla sukulaisilla sitä sairautta. Mutta mun mummo on alkoholisti. Pappa juo aika usein, ehkä puoliks alkoholisti. Ja opetti mun pikkuveljen (tässä kuussa 10v.) ampumaan oikeilla aseilla. Ja se mun pappa on tositosi huolimaton ja sähläri. Äiti on semmonen tosi riippuvainen 1 ihmisestä, huonomuistinen, huutaa aika paljon (saattaa johtua siitä, että oli silloin 19, kun synnyin.) Iskä on ollut kuulemma väkivaltainen ja paiskoi ovia, kun oli vihainen, mutta mulle se ei oo tehny mitään. Itse unohan helposti, jos oon laittanu puhelimen johonkin ja sit alan syyttelemään ihmisiä. Suutun tosi helposti ja silloin lukittaudun huoneeseeni, paiskon ovia, huudan niin kovaa kuin huvittaa. Olin yhdessä vaiheessa tosi masentunu. Kuuntelin vain räppii. Aattelin vaa et oon varma, että hyppään junan alle. Ajattelen vielki et kaikki vihaa mua, et mul ei oo kavereita meidän luokalta, vaikka on, mut ne vaan lohduttaa, enkä oo niitten kaa, ellei mulla ja mun toisella niin sanotulla kaverilla oo riita.
Mulla on koulussa enemmän vaikeuksia mitä ylemmille luokille siirrin. Ja tää mun kaveri Siiri suuttuu jos se joutuu keksimään itse koko esitelmän, mut ku en vaa keksi. Mun aivot ei pysty! Mun tunteen muuttuu tosi usein. Ja enään en osaa tykätä, tarkoitan ihastumista, joka oli enne ihan normaalia, mut enään ei ole. Oon lopettanu uinnin, en käy ulkona juuri koskaan, harrasta liikuntaa paitsi koulussa, kun on pakko.
Onko tämmöinen Skitsofernia? Mitä muita oireita siinä on? Miten voin sanoa siitä äidille?
Mulla on koulussa enemmän vaikeuksia mitä ylemmille luokille siirrin. Ja tää mun kaveri Siiri suuttuu jos se joutuu keksimään itse koko esitelmän, mut ku en vaa keksi. Mun aivot ei pysty! Mun tunteen muuttuu tosi usein. Ja enään en osaa tykätä, tarkoitan ihastumista, joka oli enne ihan normaalia, mut enään ei ole. Oon lopettanu uinnin, en käy ulkona juuri koskaan, harrasta liikuntaa paitsi koulussa, kun on pakko.
Onko tämmöinen Skitsofernia? Mitä muita oireita siinä on? Miten voin sanoa siitä äidille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole ellet usko pseudosairauksiin.
Entä jos uskon
Sitten voit olla vaikka Joukahainen tai Jeesus. :)
Minulla myös noita pään sisällä olevia ääniä. Käskevät tehdä milloin mitäkin ja pilkkaavat yms. Mulle myös tyypillistä seisoa peilin edessä ja ''keskustelen'' niitten itelleni vieraitten ajatusten kanssa(Eli kuuntelen, mitä ne mulle ''sanoo''). Mulla myös vaikea keskittyä mihinkään mm koulu yms. Mulla lisäksi myös hallusinaatioita ja kuulen omiani. Mua tutkitaan tällä hetkellä, lääkäri sanoi että psykoottisia oireita ovat. Tämmöne mun tarina tiivistettynä.
Suosittelen sua käymään lääkärissä, mikäli joku asia mietityttää.
ajatusäänet ei ole harhoja vaan ajatuksia.
Eka kirjoittaja. En usko että sinulla on skitsofrenia. Olet haastavassa iässä ja tarvitset ympärillesi paljon psyykisesti terveitä ja hyväntahtoisia ihmisiä ja aikuisia.
on vain pahentunut! Nyt on tosi hirvee olo! Oikeesti, tuntuu et kukaa ei välitä! Ja et vois tehä itsemurhan, mut... Aattelen et mun kaikki kaverit vihaa mua. Mun 1 kaveri kirjotti askii et 5bff nii siin oli munkin nimi, mut en pysty uskoo sitä. Onko normaalia myös se että ihan fyysisesti sattuu sydämmee? Siis se sattuu ihan aikuste oikeesti! :( Oon viillelly, mut lopetin sen uudenvuoden lupaukse takii, eikä kukaa tiedä sitä! Mut entä jos alotan sen taas? En näytä mun suruu kellekkää, ku kaikkie mielest oon hirveen ilone vaik en oo! :(
Moi
Ota rennosti ja tee testi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12145190
Toivo jotain myönteistä ja tee kaikkesi että toiveesi toteutuisi.
Onnea matkaan!
Ei kuullosta frenialta, todellisuuden tajun häviäminen taitaa olla aika yleinen, ei aina oikein tiedä mikä on nyt ja mikä unta, audio harhat taitaa olla kans joksenkin yleistä, esim kun et katso ihmiseen päin voit kuulla hänen puhuvan mutta kun käännät katseen niin että näet suun, tällöin tätä ei tapahdu. Täyttä mutua, yritän sanoa kuinka koin kohtaamisen psykoosin rajamailla olevan freenikon kanssa, vähän väliä vastaili kysymyksiin joita en kysynyt, mutta kun hän katsoi minuun päin tätä ei tapahtunut, kysymykset joihin olisi tullut tietää vastaus, hirveä hämmästys kun ei tiedäkkään koska silloin ilmeisesti tajuaa et ei se ollukkaa toi kuka tän mulle sano vaan äänet päässä, vilkuttelu tyhään ilmaan, perättömät väitteet maailmasta, itsestään juttelu ääneen, realisuuden tajun katoaminen esim vesi lasin pitkä aikainen hämmästely, listaa vois jatkaa oireista mut jääkööt nyt.
No voiko olla mahdollista, että mulla on persoonallisuushäiriö?
Näin pari päivää sitten punaisen pakettiauton, jossa oli kuskina mun iskä. Eikä se voinu olla se, kun se on kokonaan toisessa maassa. Ja sama tapahtui myös mun papalle, että se oli valkoisen mopoauton kuskina, vaikka sillä on oikeesti punainen auto. :o
Sinulla on vilkas mielikuvitus. Ei muuta.
Tuosta tullut joskus luettua jotain, ei nyt muista minkä diagnoosin alle noi oireet uppoo, ainut mitä muistan stressi oli yhtenäistä näissä tapahtumissa, pitäs osata olla iisisti, koita innostua jostain jonka jälkeen mielellä ei ole aikaa pyöritellä turhuuksia.