Miten lopettaa rakkauden etsiminen?

Kysehän on siitä että hyväksyy sen mahdollisuuden että ei löydä rakkautta.
Se on vaikeaa parhaimmillaankin, keskityt nauttimaan niistä asioista mistä tykkäät.
Harrastukset, työ, rakennat itsellesi tulevaisuutta ja elämää.
Ole valmis ja avoin tapaamaan ihmisiä mutta älä aseta odotuksia heidän suhteensa, näihin kuuluu fantasiat mahdollisista suhteista, seksistä.

Yksin on pelottavaa seisoa, mutta jos et kykene seisomaan yksin et kykene myöskään mielestäni terveeseen parisuhteeseen.
Rakkaus ei ole asia minkä perässä kannattaa juosta hulluna ja odottaa järkyttävää tunteiden paloa, sitä se ei ole.
Todellinen rakkaus on hiljainen tunne joka tulee ajan kanssa ja se että haluaa viettää toisen rinnalla ne pahat ja hyvät hetket. Siihen kuuluu niin monia asioita että niiden luetteleminen kävisi työstä melkein.

Oletko harkinnut että ehkä et ole valmis viellä oikeaan rakkauteen?
Jos olet nuori niin sinun tulisi kokea elämää, naida, juhlia, nauttia elämästä, seikkailla, tuntea ihastumisia, tuntea pettymyksiä.
Lopulta oppia tuntemaan itsesi, mitä haluat, mitä odotat suhteelta. Tarkastella niitä halujasi ja odotuksia että ovatko ne realistia vai ei?

Sitten kun osaat seisoa yksin etkä kaipaa tai tarvitse muiden hyväksyntää ja ymmärrät mikä kuuluu terveeseen normaaliin parisuhteeseen. Osaat erottaa omat tunteesi toisistaan ja kykenet käsittelemään ne itsenäisesti.
Sitten mielestäni alat olemaan valmis rakkauteen. Elämä rakkaan rinnalla on melkein sama kuin yksin olisi, mutta se toinen on vain siinä vierellä jakamassa ne kokemukset ja elämän kanssasi.

vaikeeta eli ei kannata ees yrittää..

Toi ensimmäinen kommentti, kiitos =)

Täytyy sanoa, että ymmärrän yksinolon tärkeyden. Olen ollut niin paljon yksin, että aluksi se oli kivaa, mutta välillä tuntuu jopa yksinäisyydeltä.

Minun tarina - kyllä, olen nuori. 22-vuotias, neljä vuotta sitten erosin lukioajan poikaystävästä. Miksi? Koska pelkäsin että minulle käy samoin kuin vanhemmille. Pettämistä, ja nelikymppisenä pettäjällä villiä sinkkuelämää. Oma käsitys on, tai oma luulo, että nämä tälläiset ovat jättäneet sen kokematta nuorena. Niin ainakin luulen. Toki, jos se oikea sattuu kohdalle nuorena, niin miksi sitä eroamaan?

Tosin, olen kasvanut Sinkkuelämää sarjan vanavedessä, ja unelmoinut sinkkuelämästä mitä ne ystävykset elivät. Luulin, että kun olen saanut tarpeekseni, se mies tulee kuvioihin. Joko mä en ole kokenut tarpeeksi tai, sit jotain muuta...

Olen ollut itsenäinen, maksan itse laskuni, vuokran, asunut täysin yksin, sisustanut kämppää mielen mukaan, muuttanut toiselle paikkakunnalle yksin, matkustellut, ja haluan matkustella lisää. Viettänyt villiä sinkkuelämää, ihastunut, pettynyt, ihastunut ja pettynyt uudestaan. Oppinut niistä, kääntänyt vastoinkäymiset voitoksi.

Asetan ehdottomasti liikaa paineita niille miehille, joihin ihastun. En tiedä miten pääsen siitä piirteestä eroon, vai onko se aina mua?

Viimesyksynä elämässäni oli kriisi, ja menin terapiaan. Kirjoitin päiväkirjaa tunteistani ja ruodin tunteitani. Se auttoi - tosin yllättäen jauhoin suurimmaksi osaksi vain miesasioista. :D Nyt, kun kaikki on taas hyvin, kirjoitan edelleen ja yritän ruotia tunteita.

Pääasiat lienee, että ensimmäinen suhde päättyi eroon kun en tiennyt kuka olen, ja ehkä ajattelin että jotain parempaa on olemassa... Haha, ironiaa! Olen käynyt läpi melkoisia idiootteja, mutta kääntänyt vastoinkäymiset voitoks. Kuitenkin, olin niin nuori, että en kokenut että löydän itseni jos seurustelen. En tiennyt mitä halusin elämältä, saatika kuka olen.

Kun näitä tunteita käy läpi, olen käynyt melkoisesti elämässäni läpi. En kyllä voi sanoa, että täysin rakastan itseäni. Tiedän paljon paremmin, mitä elämältäni haluan. Kuka olen, ja mitä haluan. Voiko sitä ikinä täysin tietää?

Olen opetellut elämään yksin, tiedän paljon paremmin kuka olen. Itsetunto on paljon parempi. Olen opetellut puhumaan tunteistani, vaikka vaikeat asiat on edelleen... no, vaikeita.

Pitää siis alkaa uskomaan, että ehkä en ikinä löydä rakkautta
(kamalaa kirjoittaa edes)

Tuntuu että etsin siis alitajunnassani sitä jotain, vaikka tajuan että vain itse voin tehdä itsestäni onnellisen, että se on päätös. Mies voi vain täydentää onnen.

Kommentteja?

Sanoit mielestäni hyvin lopussa, Mies voi vain täydentää sinun onneasi.
Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi, sinun on rakennettava elämäsi sellaiseksi että tunnet itsesi onnelliseksi.

Tässä asiassa on hyvin vaikea ilmaista mitä tarkoitan. Siis kun sanoin että pitää hyväksyä se ettei välttämättä löydä rakkautta, en tarkoittanut sitä niin että se toivo pitää heittää kaivoon ja ryhtyä erakoksi.
Tarkemmin ehkä sanottuna pitää heittää ne odotukset rakkaudelta, hyväksyä ettei rakkaus välttämättä ole sellaista kuin sen odottaa ja kuvittelee olevan.

Uskon kyllä että löydät rakkauden, milloin, miten ja millainen se on niin sitä tuskin kukaan osaa sanoa.
Sanoit itsekkin että asetat liikaa paineita niille joista ihastut, eli jollain tavalla kuulostaa siltä että odotat heiltä jotain, mitä he eivät ehkä voi tarjota sinulle?

Meillä kaikilla on tietynlaisia fantasioita ja haaveita siitä mikä olisi täydellinen suhde ja se rakkaus, ensimmäisistä disney rakkaus tarinoista lähtien lataamme odotuksia ja haaveita, fantasioita siitä millaista sen tulisi olla. Elokuvat ja tarinat värittävät meidän mielikuvitusta tehokkaasti ja maalaavat mitä kauneimpia tarinoita ja kuvia rakkaudesta.
Se pitää hyväksyä ja ymmärtää että ne ovat tarinoita ja fantasiaa.
Todellisuus ikävä kyllä on paljon karumpaa ja raadollisempaa verrattuna niihin romanttisiin tarinoihin prinsessoista ja prinsseistä. En sano että näet prinsessa päiväunia silmissäsi mutta jokaisella on jonkun näköisiä fantasioita siitä ja ehkä harhaisia käsitteitä siitä mitä todellinen rakkaus on ja se suhde siihen toiseen ihmiseen.

Suhteen alussa on usein ihastuminen, tunteiden roihua ja paloa. Intohimoa vaikka muille jakaa. Rakkaus oikeastaan alkaa vasta kun liekit sammuvat.
Pitää aina muistaa se että et voi vaatia toiselta mitään mihin et ole itse valmis suhteessa tai mitä et voi itse tarjota.

Olet mielestäni harvinaisen hyvin itsenäistynyt ja sisäistänyt monia asioita nuoresta iästäsi huolimatta.

Nyt unta kaaliin.

Tärkeää on muistaa ettei kukaan toinen ihminen tee ketään onnelliseksi. Vaan onni luodaan itse, mutta tärkeä on myös muistaa että ihminen on laumasielu, jonka on hyvä olla muiden kanssa. Itsenäisyys on hyvä ja tärkeä asia, mutta monet pitkään sinkkuna olleet eivät välttämättä halua eivätkä pysty jakaamaan asioita kumppanin kanssa ja sekin on parisuhteen onnistumisen kannalta hyvin tärkeää samoin kuin joustavuus, toisen huomioon ottaminen ja kompromissien tekemisen taito. Ja loppujen lopuksi kukaan ei tiedä koska sen sopivan kohtaa. Aika ei aina ole ehkä sopivin mutta silloinkin tarvitsee yhteistuumin miettiä mitä tästä eteenpäin haluaa.

Tämä kuulostaa varmasti just niin ärsyttävältä kuin minustakin kuulosti sinun iässäsi: olet vielä nuori ja ehdit vielä.

Blöbö kirjoitti tosi hyvin. Tuo mitä itse ajat takaa, miten lopettaa rakkauden etsiminen, se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Itsellenikin oli vaikeaa olla etsimättä. Tapailin miehiä ja seurustelinkin, mutta "sitä oikeaa" ei vain meinannut löytyä. Jokin rakkkauden kaipuu kuitenkin jäyti... Sitten kävi niin, että kun olin "jo" 25, elämässäni tapahtui muutoin aika isoja asioita, joiden seurauksena se rakkauden etsiminen ja odottaminenkin jäi täysin taka-alalla - ja tsädäm, siinä se yhtäkkiä olikin, kun vähiten osasin odottaa.

En nyt kyllä ole teini ja lisänä vielä en puhunut mitään rakkauden etsimisestä. Eihän sitä voi etsiä, se löytyy jos on löytyäkseen ja molemminpuolisen rakkauden löytyminen on iso juttu.

Huups, taisit vastata ap:lle. Sortsit jos niin.

Tosiaankin hän taisi vastata AP:lle viestissään. Näitä sattuu joskus, älä välitä. Itse en ole ainakaan ihan täydessä vedossa influenssan takia niin voi tulla jotain sekoilua joukkoonkin. Ajatukset kun ei kulje ihan täysillä.

Kiitos.

On mahdollista että sitten luistaa liiankin hyvin ja ajatukset menee ihan omissa stratosfääreissä ja kiihdyttää ulos tunnetusta avaruudesta eikä niissä ole enään mitään järkeä... Todennäköisesti ajatukset pysyvät hieman paremmin kasassa ja nopeammin pääsee samaan johtopäätökseen, ajatukseen, ratkaisuun.
Ainakaan ei tarvitse pinnistellä terveenä niin paljon ajatusten kanssa ja voi keskittyä samalla katsomaan hassuja eläinvideoita youtuubista...

Niitä pieniä pörrömasuja, thihihih. nii ajatukset tosiaan karkailee heiman.
Joo eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa...

Pahoittelen off topicciiiii.