Olen viimein tainnut tajuta, miksi niin moni kirjoittaa vain fantasiaa eikä kovin usein realismia.
Myönnän, että kirjoitan itsekin tuota samaa mollattua (ja syystäkin mollattua!) genreä, mutta olen tehnyt itselleni selväksi ettei taikuus, jota olen lisännyt tarinaani, ole pääasia, vaan keskeisessä roolissa ovat henkilöni ja hieno ympäristö (tästä maailmasta).
Mutta entäs te, jotka kirjoitatte fantasiaa, jossa on paljon niitä elementtejä mitä tässä mainiossa jutussa on:
http://kosmoskyna.net/Arkisto/1995/1995-04/Kliseet.htm
?
Olen itse yrittänyt laskea, moneenko kliseeseen olen sortunut, ja tulos oli 2, ehkä kolme. Tarinassani on taikaesineitä ja hauskoja kumppaneita, mutta taikaesine on lähinnä se tuttu ja turvallinen taikasauva (ei ihan Gandalfua tai Potterin tyyliäkään), eikä kumppani ole hirmuhauska ja tyhmä kuin hetkellisesti (iskun saaneena). Kolmas mikä voisi olla syntini, on matka/ennustus, mutta kumpikaan ei ole todellisia ja tehdään täydestä syystä eikä tarinani vie henkilöitä vuorelle tai merelle, vaan kyseessä on pieni harppaus paikasta toiseen. Joten ehkä syntilistani jää kahteen.
Olen huomannut tarinani voivan sovittaa myös nykymaailmaan, mutta koska olen langennut fantasiaan olen päättänyt pitää sen kivana höysteenä. Taikuus kiehtoo ja lumoaa, ja ehkä mukana on taka-ajatus, että jos juoni töksähtää, niin taikuudellahan se saadaan rullaamaan tavoitetta kohti. Ehkä mukana on ajatus, että se vetää lukijan huomion puoleensa paremmin kuin lälly ja tylsä todellisuus. Syynä voi olla myös eskapismi, jota myös minä suosin (todellisuuspakoisuus), mutta se onnistuu myös tavallisia kirjoja lukemalla.
Mutta nyt tullaan pääasiaan: miksi niin moni? Yksinkertainen testi: laske oma klisemääräsi, niin päästään alkuun. Jos tarinassasi on viisi tai useampaa klisettä niin voi olla, että kirjoitat fantasiatarinaa joka tukeutuu vain ja ainoastaan fantasiaan ja tarina pyrkii olemaan vain muka viehättävän uusi ja uusityylinen jne. mutta luulen, että syy on tämä: kirjoitatte fantasiaa vain rahankiilto silmissä.
Otsikon tavoin, pääsyy(pää)t ovat nämä: ei osata avata silmiä oikealle maailmalle, ei haluta tehdä todellisuuteen pohjautuvia tarinoita, ei uskota omaan tarinaan jos siinä ei ole yliluonnollisia yksityiskohtia - mikä kertookin sen, ettei tarina ole kantava itsessään vaan se kaipaa outoa jännitettä lohikäärmeistä ym.
Syitä on myös ihmisessä itsessään: ei osata vielä kirjoittaa todellisuudesta, sillä ei ole osattu tarkastella oikean elämän kiintoisia aiheita joita löytyy kyllä!
Totuus on aina tarua ihmeellisempää.
Tiedän, sanoin taas vain itsestäänselvyyksiä ja haukuin myös itseäni jne mutta ajatelkaas nyt itsekin: voisitteko ajatella, että tarinanne voisi tapahtua todellisuudessa? Voisiko tarinanne oikeasti koukuttaa sinut lukemaan tarinasi, ylipäätään KIRJOITTAMAAN tarinasi, jos sen miljöö ja yksityiskohdat ovat todellisia? Jos voit sydän mukana vastata molempiin myöntävästi, niin onnittelen!
Jos fantasiatarinassanne paneudutaan ihmisyyteen ja suhteisiin niin tarina on vielä ehkä jopa helposti sulateltavissa - mutta jos tarinne keskittyy korkeafantasian puitteissa luotuihin ennustuksiin, kaukaisiin maihin ja erikoisiin olentoihin ja voimiin sun muuhun ihmeelliseen, se kuulostaa vain keksityltä saisselta, tai, mikä pahempaa, plagioidulta täydeltä saisselta. Klassikot on jo luotu, ja olen varma, että koko maailma enemmän tai vähemmän odottaa seuraavaa Pottermaista menestysfantasiakirja(sarja)a. Mene ja tiedä, mutta nyt Twilightin jälkeen saattaa olla, että se timantti on jo löydetty. Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä...
Uskaltakaa ihmiset avata silmänne kokemaan tätä elämää, todellisuutta ja oikeita ihmisiä! Kehittäkää tarina, joka miellyttää juuri teitä, kirjoittakaa kaikkea mahdollista ja niin monilla eri tyyleillä että löydätte viimein oman tyylinne!
Olen itse pitämässä tammikuuhun asti lukulomaa omasta käsiksestä, ihan vain oman ääneni löytämiseksi. Luen klassikot ja kirjoitan erityyppisiä tekstejä. Suosittelen teitäkin (alle kaksikymppiset) paneutumaan tyyliinne ennen kuin alatte kustantamoita ahdistella.
Onko tämä provo? (eikä tämä ole tämän ap:n pääkysymys, vaan pikemminkin kehoitan teitä, ihmiset, kyseenalaistamaan itsenne, ajattelutapanne ja tyylinne! Kyseenalaistakaa vaikka tämä koko postaus, mutta perustelkaa tarkasti ennen kuin alatte haukkua minua ja/tai minun omia mahdollisia haaveitani!)
Myönnän, että kirjoitan itsekin tuota samaa mollattua (ja syystäkin mollattua!) genreä, mutta olen tehnyt itselleni selväksi ettei taikuus, jota olen lisännyt tarinaani, ole pääasia, vaan keskeisessä roolissa ovat henkilöni ja hieno ympäristö (tästä maailmasta).
Mutta entäs te, jotka kirjoitatte fantasiaa, jossa on paljon niitä elementtejä mitä tässä mainiossa jutussa on:
http://kosmoskyna.net/Arkisto/1995/1995-04/Kliseet.htm
?
Olen itse yrittänyt laskea, moneenko kliseeseen olen sortunut, ja tulos oli 2, ehkä kolme. Tarinassani on taikaesineitä ja hauskoja kumppaneita, mutta taikaesine on lähinnä se tuttu ja turvallinen taikasauva (ei ihan Gandalfua tai Potterin tyyliäkään), eikä kumppani ole hirmuhauska ja tyhmä kuin hetkellisesti (iskun saaneena). Kolmas mikä voisi olla syntini, on matka/ennustus, mutta kumpikaan ei ole todellisia ja tehdään täydestä syystä eikä tarinani vie henkilöitä vuorelle tai merelle, vaan kyseessä on pieni harppaus paikasta toiseen. Joten ehkä syntilistani jää kahteen.
Olen huomannut tarinani voivan sovittaa myös nykymaailmaan, mutta koska olen langennut fantasiaan olen päättänyt pitää sen kivana höysteenä. Taikuus kiehtoo ja lumoaa, ja ehkä mukana on taka-ajatus, että jos juoni töksähtää, niin taikuudellahan se saadaan rullaamaan tavoitetta kohti. Ehkä mukana on ajatus, että se vetää lukijan huomion puoleensa paremmin kuin lälly ja tylsä todellisuus. Syynä voi olla myös eskapismi, jota myös minä suosin (todellisuuspakoisuus), mutta se onnistuu myös tavallisia kirjoja lukemalla.
Mutta nyt tullaan pääasiaan: miksi niin moni? Yksinkertainen testi: laske oma klisemääräsi, niin päästään alkuun. Jos tarinassasi on viisi tai useampaa klisettä niin voi olla, että kirjoitat fantasiatarinaa joka tukeutuu vain ja ainoastaan fantasiaan ja tarina pyrkii olemaan vain muka viehättävän uusi ja uusityylinen jne. mutta luulen, että syy on tämä: kirjoitatte fantasiaa vain rahankiilto silmissä.
Otsikon tavoin, pääsyy(pää)t ovat nämä: ei osata avata silmiä oikealle maailmalle, ei haluta tehdä todellisuuteen pohjautuvia tarinoita, ei uskota omaan tarinaan jos siinä ei ole yliluonnollisia yksityiskohtia - mikä kertookin sen, ettei tarina ole kantava itsessään vaan se kaipaa outoa jännitettä lohikäärmeistä ym.
Syitä on myös ihmisessä itsessään: ei osata vielä kirjoittaa todellisuudesta, sillä ei ole osattu tarkastella oikean elämän kiintoisia aiheita joita löytyy kyllä!
Totuus on aina tarua ihmeellisempää.
Tiedän, sanoin taas vain itsestäänselvyyksiä ja haukuin myös itseäni jne mutta ajatelkaas nyt itsekin: voisitteko ajatella, että tarinanne voisi tapahtua todellisuudessa? Voisiko tarinanne oikeasti koukuttaa sinut lukemaan tarinasi, ylipäätään KIRJOITTAMAAN tarinasi, jos sen miljöö ja yksityiskohdat ovat todellisia? Jos voit sydän mukana vastata molempiin myöntävästi, niin onnittelen!
Jos fantasiatarinassanne paneudutaan ihmisyyteen ja suhteisiin niin tarina on vielä ehkä jopa helposti sulateltavissa - mutta jos tarinne keskittyy korkeafantasian puitteissa luotuihin ennustuksiin, kaukaisiin maihin ja erikoisiin olentoihin ja voimiin sun muuhun ihmeelliseen, se kuulostaa vain keksityltä saisselta, tai, mikä pahempaa, plagioidulta täydeltä saisselta. Klassikot on jo luotu, ja olen varma, että koko maailma enemmän tai vähemmän odottaa seuraavaa Pottermaista menestysfantasiakirja(sarja)a. Mene ja tiedä, mutta nyt Twilightin jälkeen saattaa olla, että se timantti on jo löydetty. Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä...
Uskaltakaa ihmiset avata silmänne kokemaan tätä elämää, todellisuutta ja oikeita ihmisiä! Kehittäkää tarina, joka miellyttää juuri teitä, kirjoittakaa kaikkea mahdollista ja niin monilla eri tyyleillä että löydätte viimein oman tyylinne!
Olen itse pitämässä tammikuuhun asti lukulomaa omasta käsiksestä, ihan vain oman ääneni löytämiseksi. Luen klassikot ja kirjoitan erityyppisiä tekstejä. Suosittelen teitäkin (alle kaksikymppiset) paneutumaan tyyliinne ennen kuin alatte kustantamoita ahdistella.
Onko tämä provo? (eikä tämä ole tämän ap:n pääkysymys, vaan pikemminkin kehoitan teitä, ihmiset, kyseenalaistamaan itsenne, ajattelutapanne ja tyylinne! Kyseenalaistakaa vaikka tämä koko postaus, mutta perustelkaa tarkasti ennen kuin alatte haukkua minua ja/tai minun omia mahdollisia haaveitani!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on provo, ja aika huono sellainen!
En jaksa perustella.
Kerrankin tunnen onnistuvani edes jossain. Kirjoitan (tällä kertaa) tarinaa, jossa ei ole yhtäkään noista mainituista kliseistä. Ja silti tarina on puhdasta fantasiaa.
Hienoa! Toivottavasti joku muukin uskaltaa ottaa onkeen ajatuksistani
Pienenä tuli varman käytettyä kaikki kliseet. Nykyisissä fantasiakäsiksissä ei onneksi ole noista yhtäkään, ainakaan tuon listan. Tietyt kliseet toki kuuluvat fantasiaan, mutta liika on liikaa. Yliluonnollista voi olla monella muullakin tavalla. Ainakin tällaista erilaista fantasaa tunnutaan Suomessakin julkaisevan, useampi teos hyllyssä, missä ei myöskään noita kliseitä näy.