Kun yksin olo tekee pahaa.

Älä masennu, oot jees tyyppi.
Pijä lippu korkeella.
Taijat olla parisuhdeihminen, joka tarvitsee kumppanin ja et yksin siis pärjää???

Olisin, mutta kun ei kelpaa.

Mene hevospiireihin niin aika äkkiä sieltä puolison löytää. :)
Aloita vaikka jostain hevosvaellukselta niin näet että kehityisikö hevostelusta harrastus pidemmäksi aikaa.
http://vaellustallit.fi/jasenet/

Vaellus on myös hyvää terapiaa kun mieli lepää luonnossa.

Sanoisin ettei se onni siitä toisesta ihmisestä ole kiinni.
EIkä se onni tule siitä toisesta ihmisestä.

Monet jotka ovat yksinäisiä kuvittelevat että elämä olisi mahtavaa ja ihanaa kun on puoliso.
Se onnellisuus ja elämästä nauttiminen tulee sinusta itsestäsi, sen sijaan että keskityt päiväkaudet sen miettimiseen miten elämä on surkeata niin ehkä olisi korkea aika tehdä jotain ja alkaa nauttimaan elämästäsi nyt.

Keskityt vain koko ajan siihen että olet yksin, sinun tulisi keskittyä niihin asioihin mitkä sinut tekee onnelliseksi ja mitkä voisi tehdä sinut onnelliseksi.
Kokeile uusia asioita, seikkaile, harrasta liikuntaa.

Sinun tulee miettiä mitä voit tarjota sille mahdolliselle puolisolle jonka löydät. Tällä hetkellä voit tarjota hänelle vain ihmisen joka velloo epätoivossa ja kärsimyksessä, ihmisen joka ei nauti elämästään.
Uskon että tuon kaiken alla on hyvä ihminen jolla voisi olla paljon tarjota mutta tällä hetkellä olet lähinnä surkea tekosyy itsestäsi.

Tunnut näkevän vain se mitä sinulla ei ole, etkä ollenkaan sitä mitä sinulla on.

MIeti tekevätkö ne tekosyyt sinut onnelliseksi mitä ajattelit nyt kirjoittaa tänne?

"Mutta minulla ei ole ketään ketä rakastaa, olen ollut sinkku jo niin pitkään etten enää muista miltä tuntui kun asuntoni ei kaikunut tyhjänä."

Olet siitä kuitenkin onnekas, aloittaja, että sinulla on joskus ollut joku, vaikkakin menneisyydessä. Olet siis ainakin joskus kelvannut jollekin.

On paljon ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut ketään :-(

Ehkei tämä nainen, jonka perään haikailet, ole haikailemansa miehen perään ulkonäön takia. "Komeus" meille naisille tarkoittaa usein myös miehen olemusta sosiaalisesti, esim. ryhti, katse jne. Ja niihin voit itse vaikuttaa.

Lyhyet miehet eivät vetoa useimpiin naisiin, varsinkaan sellaisiin, jotka ovat lyhyttä miestä pitempiä itse. Lyhyys varsinkin miehellä on ulkonäössä oleva ns. vika pariutumiskuvioissa. Lyhyen miehen kannattaakin tavoitella naista, jolla itselläänkin on jokin samanlainen ns. vika ulkonäössä, esim. ylipaino, lyhyet jalat, pottunenä tms.

"Lyhyet miehet eivät vetoa useimpiin naisiin, varsinkaan sellaisiin, jotka ovat lyhyttä miestä pitempiä itse. Lyhyys varsinkin miehellä on ulkonäössä oleva ns. vika pariutumiskuvioissa. Lyhyen miehen kannattaakin tavoitella naista, jolla itselläänkin on jokin samanlainen ns. vika ulkonäössä, esim. ylipaino, lyhyet jalat, pottunenä tms."

Olipas mukavasti sanottu. Idiootti.

Olen hämmentynyt saamieni kommenttien negatiivisuudesta.

Sanoin "ns. vika", jolla tarkoitin sitä, että naiset tutkitusti preferoivat pitkää miestä lyhyeen verrattuna. Lyhyt mies on mielestäni alle 170 cm, ehkä jopa alle 175 cm.

Esim. ylipaino ja lyhyet raajat ovat samalla tavalla "ns. vika". Miehet tutkitusti preferoivat hoikkaa ja pitkäraajaista naista ylipainoiseen ja lyhytraajaiseen naiseen verrattuna. Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun luin aiheesta tieteellisen artikkelin.

Nämä "ns. viat" ovat siis ominaisuuksia, jotka meidän kulttuurissamme muodostavat lisähaasteita pariutumiselle. On afrikkalaisia kulttuureita, joissa lihavuus on plussaa naisessa, ja varmaan on tai on joskus ollut kulttuureita, joissa miehen lyhyyttä pidetään positiivisena ominaisuutena, luulisin...

Paras neuvo, jonka kumppania etsivälle henkilölle voi antaa, on se, että haku on suunnattava sellaiseen ryhmään yksilöitä, joihin on todellisia mahdollisuuksia.

Lyhyys ei ole kaikkien mielestä mikään vika. Se on ominaisuus johon ei voi vaikuttaa. Se kuinka kiinnostava lyhyt mies on verrattuna pitkään mieheen riippuu ainakin omalla kohdallani muista ominaisuuksista.

Minulla on työkaveri joko on aika tarkalleen saman pituinen kuin minä (165cm) ja kiinnostavampaa miestä olen harvoin tavannut. Jos olisi ikäiseni eikä varattu niin yrittäisin ehdottomasti häntä tavoitella. On siis tavoittelemisen arvoinen mies. Toinen tuttuni taas on hyvin pitkä mies mutta ei todellakaan ole saanut minua kiinnostumaan. Ei vaan ole persoonaltaan sellainen että haluaisin viettää aikaa kovin paljoa hänen kanssaan.

Tosin tiedän naisia jotka eivät voisi ajatella lyhyttä miestä mutta myös monia joille pituus ei merkitse mitään. Ja kummassakin ryhmässä on naisia joulla itsellään jokun ns. Vika tai ei ns. Mitään vikaa. Tosin eiköhän jokaisesta löydy jokin vika jos oikeen alkaa etsimään.

Ala treenaamaan. Niin minäkin olen tehnyt jo monta vuotta. Käyn yhdella salilla melkein joka päivä, paitsi tänään en jaksa kun eilen kävin ja lauantaina. Kun ei ole töitäkään niin käyn salilla ja pysyy sitten hyvässä kunnossa kun vähän edes treenaa. Itse oon salilla ainakin sen kaks tuntia kerralla aina ja sinne pitää vielä polkea fillarilla joten siinäkin saa liikuntaa. Ei sieltä mitään kavereita välttämättä saa mutta ainakin olo on hyvä kun treenaa kunnolla.

Lyhyet miehet eivät saa naisia?
Muistan aika hyvin varsinkin nuorempana miten pari kaveriani, kummatkin lyhyitä. Toinen taisi olla hädin tuskin 160cm ja toinen siinä 165cm naiset suorastaan heittäityivät heidän syliinsä. Toinen heistä ei ollut mitenkään erikoisen näköinen, ei ollut lihaksikas, ei mitään fyysisiä piirteitä mitkä olisivat selittäneet naisten kiinnostuksen. Mutta hän oli äärimmäisen itsevarma, hauska ja ystävällinen. Valloittava persoona ja naisia kiinnosti hänen luonteensa siinä määrin ettei pituudella sun muilla ominaisuuksilla ollut merkitystä.
Toinen kavereista taas oli lihaksikas, hyvin urheilullinen. Mutta myös hänen kohdallaan se oli hänen luonne mikä veti niitä naisia puoleensa, hänen itsevarmuus ja se että hän uskalsi olla oma itsensä.
Kummastakin kaverista piti niin miehet kuin naiset.

Yritin vain korostaa sitä että miten tärkeää on luonne, itsevarmuus, avoimuus, se että ylipäätänsä osaa olla oma itsensä. On naisia jotka eivät vilkaisekkaan lyhyeen mieheen, mutta sinun olisi syytä miettiä sitä että haluisitko edes kumppaniksi ihmistä jonka kaikki kriteerit perustuu ulkonäköön?

Toki naisten / miesten ihailu tuntuu hyvältä kenestä vain miehestä / naisesta, mutta ota huomioon että suurinta osaa niistä pitkistä miehistä ei edes huomioida kun ne tulevat kadulla vastaan. Jos et ole synnynnäisesti komea tai kaunis kun mikä, niin tuskin sinua huomioidaan olit sitten lyhyt tai pitkä. Se koskee siis suurinta osaa miehistä / naisista.

Jos tuntuu ettei ole mitään paikkaa missä voisit luonteellasi, älylläsi hurmata vastakkaisen sukupuolen / saman sukupuolen jäsenen niin meillä on aina Internet. Monet ovat löytäneet kumppanin internetistä vahingossa.
Toinen on sitten niiden omien harrastuksien kautta, kiinnostusten kautta löytää ihmisen jolla on alkuunsa edes se yksi yhteinen asia.

Pitää vain olla rohkea, epäonnistumisia ja pettymyksiä tulee mutta niistä ei kannata lannistua.

Voin samaistua aloittajaan. Aina yksin, vaikka kuinka tekee erilaisia asioita arjen yksinäisyys on väistämätöntä. Se ei tarkoita sitä että velloo yksinäisyydessä. Siksi kehitän koko ajan jotain tekemistä, jottei moiset ajatukset tule mieleen. Mutta en osaa kunnolla rentoutua, koska aina pitäisi olla tekemässä jotakin. Olisin varmasti hyvä puoliso, mutten tiedä olisinko hyvä tyttöystävä. Valintapeli on niin raadollista.

kannattaa alkaa vetään viinaa,rentuthan saa tunnetusti naisia..pelimiesgenreen tutustuminenkaan ei olisi pahitteeksi..ja ainahan rahalla saa ;) lykka till

Missä päin asut?Täälläkin yksinäinen.

Ei miehen pituus mitään merkitse! Meitä lyhyitä naisia on pilvin pimein ja luulen, että harva meistä haaveilee pitkistä miehistä! Luonne on se mikä ratkaisee!