Joo aloitetaan vaikka sillä, että olen tämmönen reilu parikymppinen mies ja elämässäni on ollut lapsuudesta lähtien sellaisia mullistuksia, että moni "normaali" olisi varmasti pysyvästi pakkohoidossa.
No siis kaikki alkoi, kun tapasin tyttöystäväni. Kaikki meni ensin hyvin, mutta sitten hän joutui pariinkiin otteeseen sairaalaan pyörryttyään. Siitä lähtien olen joka v*tun päivä pelännyt kaikkea häneen liittyvää sairautta. Muutimme yhteen ja minä hänen paikkakunnalleen pois kotoa.
Alku meni hienosti, mutta sen jälkeen aloin tarkkailemaan kaikkea pientäkin vivahdetta puolisossani. Kamalia riitoja takana siis käsittämättömiä. Saatan laittaa 10 viestiäkin päivässä tietääkseni, että kaikki on kunnossa ja aina kun hän on jossain, niin ambulanssin ääni pakottaa soittamaan.
Nyt sitten on tultu siihen tilanteeseen, että tyttöystävälläni todettiin pakko-oireita. Saa apua siihen. Minulla vain on alkanut tulemaan nyt sellaisia, että pelkään tulevani hulluksi, että yksinkertaisesti kilahdan ja teen jotain pahaa, koska olen lukenut psykoosista ja skitsofreniasta. Minulla on myös pakko-oireita, erittäin häiritseviä toisinaan. Olen aivan paniikissa jatkuvasti tyttöystävän hyvinvoinnista ja olen valvonut jopa öitä, minulla on myös masennus ja toisinaan jopa haluaisin lopettaa vain elämän pelin omalta osalta tähän. Vielä kuitenkin yritän sinnitellä.
Lisättäköön, että kavereitani en ole nähnyt pitkään aikaan ja en halua jättää tyttöystävääni yksin sairauden kanssa, koska joutuisin lähtemään kotipaikkakunnalle kavereita näkemään. Harrastuksiin ei ole mahdollisuutta, koska rahatilanne, työttömyys ja harrastusväline rikkoontui.
Kuinkas tässä kuuluisi edetä? Tuntuu väärältä lähteä valittamaan itsestä, kun tyttöystävällä kuitenkin on ihan oikea sairaus.
No siis kaikki alkoi, kun tapasin tyttöystäväni. Kaikki meni ensin hyvin, mutta sitten hän joutui pariinkiin otteeseen sairaalaan pyörryttyään. Siitä lähtien olen joka v*tun päivä pelännyt kaikkea häneen liittyvää sairautta. Muutimme yhteen ja minä hänen paikkakunnalleen pois kotoa.
Alku meni hienosti, mutta sen jälkeen aloin tarkkailemaan kaikkea pientäkin vivahdetta puolisossani. Kamalia riitoja takana siis käsittämättömiä. Saatan laittaa 10 viestiäkin päivässä tietääkseni, että kaikki on kunnossa ja aina kun hän on jossain, niin ambulanssin ääni pakottaa soittamaan.
Nyt sitten on tultu siihen tilanteeseen, että tyttöystävälläni todettiin pakko-oireita. Saa apua siihen. Minulla vain on alkanut tulemaan nyt sellaisia, että pelkään tulevani hulluksi, että yksinkertaisesti kilahdan ja teen jotain pahaa, koska olen lukenut psykoosista ja skitsofreniasta. Minulla on myös pakko-oireita, erittäin häiritseviä toisinaan. Olen aivan paniikissa jatkuvasti tyttöystävän hyvinvoinnista ja olen valvonut jopa öitä, minulla on myös masennus ja toisinaan jopa haluaisin lopettaa vain elämän pelin omalta osalta tähän. Vielä kuitenkin yritän sinnitellä.
Lisättäköön, että kavereitani en ole nähnyt pitkään aikaan ja en halua jättää tyttöystävääni yksin sairauden kanssa, koska joutuisin lähtemään kotipaikkakunnalle kavereita näkemään. Harrastuksiin ei ole mahdollisuutta, koska rahatilanne, työttömyys ja harrastusväline rikkoontui.
Kuinkas tässä kuuluisi edetä? Tuntuu väärältä lähteä valittamaan itsestä, kun tyttöystävällä kuitenkin on ihan oikea sairaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisään vielä, että uskon oireideni olevan seurausta liiallisesta tekemättömyydestä ja mahdollisesti läheisriippuvuudesta, pahoin pelkään. Eli ennen hyvinkin menevänä jätkänä vietettyäni nyt reilun vuoden verran ainoastaan täällä kotosalla voi myös aiheuttaa vaikka ja mitä. En osaa toimia julkisilla paikoilla, kaupassa menen aina lukkoon ja paniikkiin, eli jonkinlainen sos.tilanteiden pelko on myös kehissä.
Mutta tämä hulluksi tulemisen pelko ja tyttöystävästä jatkuva huoli on sellaisia mitä todella haluaisin vähän edes helpottaa. En vain yksin tiedä miten se onnistuu ja entä jos tyttöystävälle tapahtuu jotain?
Pakko-oireinen käyttäytyminen hoidetaan terapialla, jos siitä tuntuu olevan henkilön mielestä haittaa itselleen. EI PILLEREITÄ.