Yksinäisyyden voi korvata

Mielestäni ihan hyvä pointti että miksi ihmiset keskittyy niin paljon siihen yksinäisyyteen kun on muutakin.

Loppu pelissä kyse on siitä miten tulee itsensä kanssa toimeen ja kokeeko oman elämänsä hyväksi ja on onnellinen. Monet jotka valittavat yksinäisyyttä tuntuvat olevan hyvin onnettomia elämäänsä ja kuvittelevat parisuhteen korjaavan kaiken.

Mielestäni tulisi ymmärtää että se yhdessä olo, suhde on lähes sama asia kun olisit yksin. Mutta toinen vain jakaa ne kokemukset ja hetket kanssasi.
Suhde ja rakkaus usein tupataan maalailemaan jonain oikotienä onneen mutta sitä se ei ole. Se vaatii työtä ja sitoutumista asioihin ja siihen ihmiseen.

Pitäisi aina muistaa se että mitä voi itse tarjota sille potentiaaliselle puolisolle parisuhteessa. Epätoivossa vellovaa ihmisrauniota joka ei tykkää itsestään?
Ihminen joka ei pidä elämästään? Tämä ei tarkoita sitä etteikö masentunut ihminen voisi tarjota toiselle jotain hyvääkin.

Mutta ei voi odottaa tai velvoittaa toista ihmistä tuomaan sitä onnea.

Harrastakaa, nauttikaa siitä elämästä, luonnosta, liikkunnasta. Kokeilkaa uusia asioita niin ehkä huomaatte että se yksinäisyys saattaa kadota.

Aloittaja on kyllä ihan oikeassa: yksinäisyyden voi korvata monilla asioilla. Itse kuntoilen joka päivä ja välillä katselen leffoja/sarjoja tai pelaan jotain... tässä ei jää niin kauheasti aikaa muille ihmisille, kun töissäkin pitäisi käydä. Kuntoilessa ja töissä saan jonkinlaista sosiaalista kontaktia ihmisiin, mutta ongelmaksi koituu ettei ole yhtään oikeaa "ystävää"... sellaisia joiden kanssa voisi keskustella vakavista asioista tai mennä yhdessä jonnekin (leffaan, festarille, matkalle jne.).

Minäkin olen täyttänyt tämän ystävien puutten harrastuksilla ja "tekniikalla". Välillä olen niin kiireinen ja jutustelen niitä näitä pinnallisia asioita koulussa, töissä ja harrastuksissa, että unohdan sen, ettei minulla ole ystäviä ja olen yksinäinen.

Mutta sitten kun taas vietän samanlaista iltaa jo monetta kertaa peräkkäin, lomat ja vapaa-ajan aina yksin, kun kaikki se mitä puhut toisten kanssa jää sellaiseksi pinnalliseksi jutusteluksi ja kukaan ei oikeasti välitä... Sitä vaan kaipaa toista ihmistä, jonka kanssa voisi olla oma itsensä ja keskustella asioista oikeasti ja sellaista jonka kanssa voisi myös tehdä jotaina hauskaa.

Ajattelen, että ihmisen perustarve on ymmärtää sekä tulla ymmärtetyksi. Sitä yksinäisyyttä voi yrittää peittää kaikenlaisella, mutta lopulta se paistaa taas läpi paljastaen, kuinka tyhjää elämäsi loppujen lopuksi on.

yksinäisyyden voi korjata aina viinalla.kännissä aika menee kuin siivillä ja krapulassa ei jaksa edes aatella yksinäisyyttä.suosittelen

Uskon, että jokainen ihminen tarvitsee läheisiä ihmissuhteita voidakseen hyvin. Toinen tarvitsee enemmän kuin toinen, mutta eiköhän jokainen niitä läheisiä ihmissuhteita ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tarvitse. Pidän kokemusta läheisyydesta yhtenä ihmisen elämän perustarpeena, minkä takia myös ymmärrän sen, miksi yksinäisyys koetaan niin raastavana: Kyseessä on tilanne, jossa elämän perustarve ei täyty kunnolla tai lähes ollenkaan.

Mutta se on kyllä totta, että ei sitä kaikkeen seuraa tarvitse. Paljon voi tehdä yksinkin. Ja erityisesti painottaisin sitä, että ei se parisuhde varsinkaan ole pakollinen edellytys hyvälle elämälle.

"Naisetkin kiinnittää huomiota aktviiseen miehen jolla kroppa kunnossa"

Jos noin olisi niin treenaisin ihan hulluna. Kyllä minä salilla käyn mutta ei kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota.

Pelasin kyllä myös pleikkaria joskus ja netsissäkin pelasin muita vastaan mutta kyllästyin aika pian niiden samojen kenttien pelaamiseen.

Vaikka henkilö olisi kuinka introvertti tahansa (kuten esim. minä) niin ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin eikä siitä pääse mihinkään. Sitä voi kyllä täyttää päänsä päihteillä tai jollakin muulla eskapismilla ja koittaa olla ajattelematta yksinäisyyttään, mutta se ei poista itse ongelmaa.

Vaikka harrastukset ovat hyvä juttu eivät ne korvaa ihmisiä, eikä mitkään tekniset laitteet kuten tietokone tai puhelin. Meidät on luotu siten että kaipaamme luontaisesti muita ihmisiä ja kontakteja heihin. Yksinäisyys ei ole ihmisille luontaista, olemmehan ns. laumasieluja. On tutkittukin että masennus ja yksinäisyys aiheuttavat korkeaa verenpainetta ja voi aiheuttaa jopa sydänkohtauksen. Fyysisesti keho reagoi ikäviin tunnetiloihin. Vuosia jatkuneet katkeruuden ja vihan tunteet voivat aiheuttaa tukoksia sydämessä, korkeaa verenpainetta ja jopa aivohalvauksen.

Itse olen syrjäytynyt nuori. Ei kavereita ja tyttöystävää. En opiskele tai töissä ole. Olen syrjäytynyt niin yhteiskunnan näkökulmast, kun sosiaalisest elämäst. Eipä tää silti mua mitenkää hirveesti häiritse, että olen yksin. Päivät saa hyvin kulutettuu pelikonsolia pelaamal, netissä, leffoi katselemal, kuntosalilla, musiikkia kuunnellessa. Paljon viihdykettä kyllä nykyaikan löytyy.
Toki olishan se hieno juttu, että olis niin sanotusti "elämä". Eli olis kavereit, tyttöystävä, opiskelis jne. Karu fakta taitaa olla kuitenki se, että olen loppu elämäni yksin. Olen epäsosiaalinen, huono itsetunto, köyhä, mielenterveys ongelmainen syrjäytynyt luuseri. Eli kuka vittu ny oikeest haluis olla tälläseen luuserin kaveri tai kuka muija mut muka mut oikeest huolis. Ei taida sellast olla tässä maailmas. Siks täytyy hyväksyy, että on loppuelämän yksin. Kyllähän tähän yksinäisyyteen tottuu. Ei ne asiat muutu paremmaks vaikka kuinka valittaa.

Todellisuutta, jos pää ei kestä niin ainahan voi paeta todellisuutta. Lääkkeet, alkoholi ja huumeet on onnes keksitty. (: Ei mua ainakaa tää yksinäisyys häiritse viel pahemmin. Ehkä siks ku oon viel niin nuori. Sitten 25vuotiaan saattaa jo enemmän häiritä, jos oon samas tilantees ku nytki tai emt.

viina on miehen paras ystävä,lämmittää tarvittaessa ja pullon huullia on kiva suudella,suosittelen

23Viina on ihmisen paras kaveri. Se ei hylkää ikinä. Juokaa viinaa niin ette oo yksin.

Hei, haloo hyvät, ihanat nuoret!!
Ei noin voi valita elämässä, kaikkia tarvitaan, jos yksi nappula puuttuu, ei se toimi niinkään.
Nyt katse ympäristöön, tänä vuonna nimenomaan nuoret, joilla ei ole koulutusta, työtä tai muuta, otetaan erikoisesti huomioon.

Päihteet ei ole ratkaisu, hoidan päihdedementoimia ja onko kivaa olla 60 vuotiaana vaipat housuissa ja pää tyhmä kuin seula toisten autettavana.
Elämä on tosi lyhyt muutenkin, vuodet, kiirii liian nopeasti.
Ottakaapa nyt itteänne niskasta kiinni,älkää enää valittako, meissä kaikissa on arvokasta ja tarpeellista. Menkää vapaaehtois työhön,auttamaan vanhuksia, syöttämään heitä ja kävelyttämään heitä, he tulisivat onnellisksi, varsinkin nuorista he olevat tosi onnellisia.Siellä voi tulla innostus vaikka hoitoalalle tai muuhun sosiaaliseen työhön.

Kyllä! yksinäisyyden voi korvata. viinalla. Viina on viisasten luoma juoma!

Niinpä. Ja sitten jos ihminen on tavanomaisesti sosiaalinen, ei kannata olla edes tavanomaisesti ystävällinen ja tai alkaa jutella kenellekään reppanalle, joka ulkomuodoltaankin vaikuttaa jo epämääräiseltä ja joka herättää epämääräisiä tai negatiivisia tuntemuksia. Itse erehdyin taannnoin juttelemaan yhden sellaisen todella sääliä minussa herättäneen mielenterveyspotilaan kanssa, joka asuu samoilla suurinpiirtein hollilla kuin minä ja olettaen, että se ihminen nyt sitten ei kuvittele, että minä miksikään ystäväksi hänelle alkaisin sen suuremmin (kyseinen on mies ja minä nainen) ja nyt melkein kihisen kiukusta: kyseinen tyyppi oli mennyt kuulemma jossakin mun hyvälle ystävälle ystäväni kertoman mukaan juttelemaan ja muistanut suurinpiirtein sen nimenkin, vaikkei ystäväni ikinä ole kyseisen kanssa jutellut ja tämä mielenterveyspotilas siis vain nähnyt minut ystäväni seurassa. Lisäksi kyseinen mielenterveyspotilas oli mennyt jorisemaan joillekin täysin ulkopuolisille asioita, joita olin hänelle kännispäissäni jutellut ja varmaan vetää jossakin sellaista kuvaa minulle tuntemattomille ihmisille, että minä muka olen jokin hänen ystävänsä... Että en halua mitenkään mitään niitä mielenterveyspotilaitakaan mollata, mutta totuus on, että jos jollakin on vakavia mielenterveysongelmia, niin sellaisista tyypeistä ei saa kuin riesan, etenkin jos sattuu olemaan nainen ja jos mielenterveysongelmainen on jokin syrjätynyt ja pahasti alkoholisoitunut mies.



Sinänsä en kyllä tajua, että mitä sinua haittaa, jos jotkut valittavat yksinäisyyttään. Kai se on hyvä, että on tällainenkin palsta sellaisille. Tosin nettikiusaajia täälläkin enemmän vaikuttaa olevan, kuin normaalikeskustelunintresseillä liikenteessä olevia.

Nykyäänhän kaikki tekniikka yms.korvaa ihmiskontaktit. Tämä on surullista.
Ihmiset vieraantuu toisistaan ja normaalitkin kanssakäymiset katoavat ja kaikki ihmiskontaktit.
On ihan tervettä kokea surullisuutta yksinäisyydestä.