Yhteyttä koulukiusaajaan, kannattaako?
Käydessäni yläastetta puolitoista vuosikymmentä sitten, olin säännöllisesti sanallisen koulukiusaamisen kohteena. Eritoten mieleen on jäänyt tietty kolmen tytön porukka. Huomasin hiljattain, että tämän kiusaajajoukon pääpukarina pitämäni on nykyisin nuorisotyöntekijä; paikallisesti näkyvä ammatti, johon myös koulukiusattujen tukeminen kuuluu. Kiusaaminen on jättänyt minuun jälkensä (sosiaalisesti arka myös aikuisena), mutta mieleeni tuli, että ehkä näin pitkän ajan jälkeen aika olisi kypsä ottaa kiusaajaani kirjallisesti yhteyttä. Ehkä hän olisi aikuistuttuaan ja viimeistään ammattinsa kautta oppinut ymmärtämään, miltä pitkäaikainen nimittely kiusatusta voi tuntua. Ja toisin päin, ehkä oppisin ymmärtämään yläasteajan tilannetta hänenkin kannaltaan.
Moniko teistä on aikuisena ottanut omatoimisesti yhteyttä entiseen kiusaajaansa tai ehkä useampaankin? Onko auttanut lapsuuden traumoihin?
Käydessäni yläastetta puolitoista vuosikymmentä sitten, olin säännöllisesti sanallisen koulukiusaamisen kohteena. Eritoten mieleen on jäänyt tietty kolmen tytön porukka. Huomasin hiljattain, että tämän kiusaajajoukon pääpukarina pitämäni on nykyisin nuorisotyöntekijä; paikallisesti näkyvä ammatti, johon myös koulukiusattujen tukeminen kuuluu. Kiusaaminen on jättänyt minuun jälkensä (sosiaalisesti arka myös aikuisena), mutta mieleeni tuli, että ehkä näin pitkän ajan jälkeen aika olisi kypsä ottaa kiusaajaani kirjallisesti yhteyttä. Ehkä hän olisi aikuistuttuaan ja viimeistään ammattinsa kautta oppinut ymmärtämään, miltä pitkäaikainen nimittely kiusatusta voi tuntua. Ja toisin päin, ehkä oppisin ymmärtämään yläasteajan tilannetta hänenkin kannaltaan.
Moniko teistä on aikuisena ottanut omatoimisesti yhteyttä entiseen kiusaajaansa tai ehkä useampaankin? Onko auttanut lapsuuden traumoihin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse ottaisin yhteyttä kiusaajiini ainoastaan pimeällä kujalla teleskooppipampun kanssa.
i smell the smell i i i fuck fuck fuck i i i smell the smell i gay i fuck i