Ei näin, vaan nyt on ryhistäyvyttävä.

Ensimmäisenä kun on niin ottaa silmään!
Katselin Putousta ja ihan tuo oli mukiin menevä sanamuunnoksin ja -kääntein,,, toisaalta ihan hyvä että loppui, alkoi jo toistamaan itseään.

Ei kai täällä ole poliitikot puheenaiheena, en ole huomannut tai sitten en tunne moisia, ehkä tuo viimeksi mainittu on totuus.

Parempi vaihtoehto on enää käyttämättä ja sen aion nyt toteuttaa, valot puhuksiin ja silmät kiinni se selvittää politiikan ja luulen että aamulla on ajatuksen kulkukin uomissaan.

Hyvää Ötyä!

Jjoutava on ollut ystävällinen ja laittanut aloituksen, johon voi kirjoittaa jatkoa omasta päästään ilman rajoitusta näin ymmärrän.
Voi aikoja entisiä laitoin kerran aloituksen perunasta ja aika pitkä ketju siitäkin siihen aikaan tuli. Tuli runsaasti tietoa perunavalikoimista ja perunaruoista.
Tulisikohan nyt juttua lantusta samalla tavalla, en usko.

En ymmärrä mistä tämä nyt mieleen juolahti. Ehkä noista sinisirkun ketjun muisteluista. Minulla ensimmäinen muisto lanttuun liittyy isään ja sota-aikaan.
Isä oli lomalla sodasta silloin. Herkkuja ei ollut, mutta lantturaaste kävi herkusta ja oli monin verroin terveellisempää kuin makeise nykyään.

Vieläkin muistan kuinka hyvältä se maistui isän polvella istuessa. Isä raaputteli isosta lantusta puukollaan sitä ja laittoi suuhuni. Olin viisivuotias ja veljeni kolme. Vuorotellen pääsimme siihen isän polvelle herkuttelemaan.

Emme osanneet murehtia isän takaisin rintamalle lähtöä emmekä sitä kuinka venäläiset kävivät tulittamassa kotimme lähettyvillä olevaa naamioitua sotalaivaa. Pommeja putoili ihan meidän rantaruohikkoommekin. Me suojauduimme kamarin uunin taakse silloin. Ei lapsi osannut pelätä mitään kun aina oli kuitenkin äiti lähellä.

Sodasta sotaan.

Mietiskelen Ukrainaa. Turkkia.

Jos Suomessa jotkut työntäisivät Niinistön pois,
tilalle tulisi vaikka kuka hyvänsä.

Ei se olisi demokratiaa.

Mikseivät nuo maat voineet odottaa, että
uusi vaalikausi alkaa?
Ei ymmärrä.

että Nikita Hruštšov lahjoitti Krimin niemimaan Ukrainalle.

Joskus 1950 -60-lukujen vaihteessa.

Siksi siellä asuu niin paljon venäläisiä.

Vieraat lähti ja nyt ollaan lähdossä kylään lapsenlapsien luo. Seuraelämä alkaa jo häiritä tätä nettielämää ja nettielämä jää kohta elämettä.

Onko tuolla niin merkitystä, kiinnostaako ihmisiä tai edes poliitikkoja nämä meidän mielipiteet?
Meillehän ne ovat tärkeät.
Ja voidaanhan me vastavuoroisesti sivuuttaa niitten tärkeitten ihmisten tärkeät mielipiteet, joita he niin tärkeinä lausuvat tärkeissä tilaisuuksissa.
Kukapa niitä muutkaan muistaa?

Niin ,Makriina .
Tämäkin aloitus sai minun harmaataivosoluni toimimaan ja ajattelemaan menneitä ja jo unholaan haudattujakin lausahduksiani,
Mutta vaikka kuinka koitin hakea jotain sanottavaa ei tullut mieleen mitään,
"omasta päästä" vaikka joskus olen kehottanut "erästä" sellaiseen .
Vaikka itse kerroin keittäneeni luusoppaakin omastapäästäni.

Missääs "hän " nyt on --- kuinka mahtaa olla hänen vointinsa ?

Toivottelen kaikkea hyvää muillekkin , ja koitan saada jotain uutta ajatusmaailmaani ,vaikka ne hauskat täytyy katsoa sieltä Juutuupista .

Kun 2v 3kk vanha tyttö lauloi hämä hämähäkki laulun ja sain otettua videon siitä esityksestä. Sellaiset videot on niitä elämän parhaita otoksia.

Poliitikoille minulla jää juttelut vähemmäksi muuten vaan mainitsin poliitikot asiallisen vaikutelman luomiseksi ja muutenkin kun aloitusta tekee siinä on tärkeää, että syntyy ei tosikkomanen, mutta asiallinen vaikutelma.

Hyvä oli kun tähän aloitukseen tuli näin hyviä mielipiteitä ei se niin paljon vaadi aikaa. Hyvältä tuntuu ja näyttää kuitenkin palsta hengissä pihisvän vielä. Jatketaan harjoituksia.

Kuinkahan kauan tämä flunssa kestää, Torstaina tulee neljä viikkoa, joka päivä ollut kuumetta. Poskiontelontulehdukseen on antibioottikuuri, sekään ei tehonnut, tänään otin kuurista viimeisen pillerin.
Alkaa käydä voimille, onko täällä muita flunssaa sairastaneita? Piikille meinasin mennä, mutta olin myöhässä, oireet alkoivat, silloin ei fulunssapiikki enää tehoa.
Olen yleensä kova touhuamaan kaikenalista, nyt en jaksa mitään, särkylääkkeitä ja makaamista. Netissä käyn joskus ja katselen telkkaria. Yöllä kuuntelen äänikirjoja jos ei nukuta, ne ovat "unilääkkeeni".

Korjaan: Krimin luovutusvuosi oli 1956