Yksinäisyys kovasti vaivaa viisikymppistä naista.
Tuleeko mulle enää koskaan miestä, jonka kanssa
voisin jakaa tämä elämän ilot ja surut. Epätoivo alkaa iskemään
vasten kasvoja, sillä erostani on jo pian kahdeksan vuotta.
Tuleeko mulle enää koskaan miestä, jonka kanssa
voisin jakaa tämä elämän ilot ja surut. Epätoivo alkaa iskemään
vasten kasvoja, sillä erostani on jo pian kahdeksan vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun on aika ottaa homma haltuun ja etsiä itsellesi sopiva mies.
Valikoimaa on, sillä yksinäisiä miehiä on paljon.
Valikoimasta on löydettävä vain se itselle sopiva ja kunnollinen kaveri, tasapainoinen ja kiltti eikä mikään ongelmakimppu.
Treffiprofiilien ja netin kautta nykyään moni on löytänyt hyvän elämänkumppanin ja jopa avioitunut ( itsekin chätistä löysin oman elämänkumppanin jonka kanssa jo 8 vuotta elänyt ja hyvin menee!!) ja sieltä kumppania etsitään, ennen vanhaa sama tapahtui kirjeenvaihtoilmoituksilla.
Toki siellä monenmoista vipeltäjää tulee takuuvarmasti vastaan, mutta elämänkokemus auttaa karsimaan jyvät akanoista.
Pääasia että tutustuu rauhassa ja arvio sekä etsii rauhassa sopivaa, ja pitää varansa ettei yksinäisyys aja väärään syliin.
Sinä et tuosta enää nuorene, vaikka et vielä vanhakaan ole vaan verevä ja viriili nainen, niin aika kuluu yllättävän nopeasti , eikä elämää kannata yksinään viettää jos kerran haluaa jakaa en toisen kanssa ja selkeästi kärsii yksinäisyydestä ilman kumppania jota ajatella ja jonka kanssa jutella.
Kun erostasikin on jo todella pitkä aika, niin alat mielestäni olemaan enemmän kuin valmis valkkaamaan itsellesi herraseuraa.
Katsoisitko nimimrkille kun selviäis,tulisi todella tarpeeseen,kiitos.
sinulle neuvo annettu tuohon kysymykseesi siellä.