Minä yritän aina auttaa ihmisiä palstalla.

Kun olen ollut monta kertaa koomamaisessa tilassa, niin aina siinä tilassa oli mukavempaa olla kuin herätä ambulanssissa johonkin kylmään todellisuuteen.

Mutta tuo on totta, mitä mielikuvia tuollaisesta jäi: kuten joillain helluntailaisilla tai muilla voi olla, niin tuollaisessa tilassa ei ole omia ajatuksia ollenkaan, ei voi ajatella, on vain tunnetila.

Tuollainen tuntuu hassulle sinänsä, mutta on totta, pelkästään tunnetila, jotenkin itselleni jäi mieleen tuollainen tila kun ambulanssissa kerran herättivät kylmään todellisuuteen.

Mielikuva jäi mieleen, että joo ei ole suunnitelmia eikä ajatuksia tulevassa elämässä, on vain olotila, kuten koomassakin kai samanlainen.

virtuaalipalstalla autat?
Miten? Tiedätkö sen autettavan ihmisen todellisen hädän, vai teetkö päätelmäsi omien intuitioidesi kautta sen päätelmän siitä mitä täältä luet? Ja uskot että se mitä joku kirjottaa on just sitä mitä täältä saa lukemalla selville.
Kannattaa pidätellä sitä auttamishalua, ainakin ohjeistuksessa, koska tuntematta ihmistä, sitä kokonaisuutta mikä ihminen on, se selviää vain irl:n myötä.
Nämä virtuaaliavunannot saattaa viedä ns. autettavan vielä pahempaan ahdinkoon kuin alkukohta jonkun "hädässä" edes oli, joten yritä rajoittaa haluasi auttaa liiallisesti.

taas autan ihmiset todellisuuteen harhasta. Se jos jokin on auttamista. Ei pelkästään yrittämistä, niinkuin kirjoitit otsikkoon.

Miten muka pahempi ahdinko olisi sellainen jos yrittäisi elää onnellista elämää olemalla toisille ihmisille ystävällinen, kaikille, selitä tämä?