Harhat lapsella

Hienoa, että et joutunut psykiatrian ansaan. Nykyinen tilasi ja terveytesi sekä tulevaisuutesi saattaisi todella erilainen, jos sinut psykiatrian koura olisi vienyt, synkkä.

Ihan normaalia, että lapsella on satu- ja mielikuvitusmaailma. Kun äitis on alkoholisti, niin on mahdollista, että olet joutunut lapsena turvautumaan normaalia enemmän kuviteltuun maailmaan.
Jos sinua ei ajattelusi vaivaa ja koet eläväsi tavallsita elämää, niin unohda moinen juttu.

Harmittaa, kun lasten ei anneta olla lapsia. Välillä oikein yrittämällä yrittää nyt aikuisena nähdä asioita lapsen silmin, kun mielikuvitus oli niin vahva, että leikeissä oikeasti pystyi eläytymään johonkin hahmoon, tai kuinka paljon jännittävämpiä ihan tavalliset lautapelit olivat, kun pystyi oikeasti menemään sisälle siihen maailmaan. Nykyään edes realistisesti mallinnetut tietokonepelit ei pysty luomaan samanlaista seikkailua, kuin joku lapsena pelattu käärmeet ja tikapuut... eikä siihen voi keksiä muuta, kuin se lapsen mielikuvitus.

Monesti syy lapsella "todettuihin" ongelmiin on niinkin yksinkertainen, kuin ruokavalio mikä voi aiheuttaa lapselle "häiriöitä"(googlatkaa vaikka adhd ja sokeri)

Skitsofrenialiitonkin sivuilla lapsen skitsofrenian alkumerkeiksi mainitaan kaikkea muuta kuin harhat! Vasta nuoruudessa/aikuisiällä nähdyt harhat otetaan sairauden merkkinä.

Ja kuinka monella lapsella onkaan ollut mielikuvitusystäviä? Itse sitä tuskin muistaa, mutta kukanenkin voi vanhemmiltaan/hoitajiltaan kysyä asiasta, kun tuskin kovin moni muistaa elämäänsä alle nelivuotiaana...

Voi kristus. Mäkin olin kai umpihullu jo 6 vuotiaana kun keittelin robottirasvaa mullasta naapurin poitsun kanssa vaikka ei ollut robotteja näkyvissäkään. Ja kuvittelin että pihakeinu on auto tai hevoskärryt. Psykopaatin minusta varmaan tekee se, että kerran ihan natiaisena repäisin kastemadon kahtia ja tutkin mitä se on syönyt. Tunsin tosin heti kamalan huonoa omaatuntoa luontokappaleen nirhaamisesta kun olen aina pitänyt eläimistä.