Kun olin n. 7 vuotias minulla oli kuulemma harhoja.
Tästä on siis kaksi näkemystä, äitini näkemys ja lääkäreiden näkemys. Äidin näkemyksen mukaan harhat olivat normaalia lapsen leikkimistä ja mielikuvituksen käyttöä ja lääkärit liioittelivat jotta saisivat minut suljetulle osastolle jotta kaupunki saisi rahoitusta.
Lääkärit siis kokivat että suljettu osasto ja lääkitys olisi oikea keino hoitaa minua. En kuitenkaan sinne koskaan joutunut, en tiedä miksi. Itse en muista paljoa noista ajoista mutta aina on ollut hyvin vilkas mielikuvitus minulla.
Mietin vain että onko tosiaan mahdollista että minulla ei ollut mitään harhoja vaan salaliittolääkärit keksivät kaiken rahan takia? Äitini on alkoholisti.
Tästä on siis kaksi näkemystä, äitini näkemys ja lääkäreiden näkemys. Äidin näkemyksen mukaan harhat olivat normaalia lapsen leikkimistä ja mielikuvituksen käyttöä ja lääkärit liioittelivat jotta saisivat minut suljetulle osastolle jotta kaupunki saisi rahoitusta.
Lääkärit siis kokivat että suljettu osasto ja lääkitys olisi oikea keino hoitaa minua. En kuitenkaan sinne koskaan joutunut, en tiedä miksi. Itse en muista paljoa noista ajoista mutta aina on ollut hyvin vilkas mielikuvitus minulla.
Mietin vain että onko tosiaan mahdollista että minulla ei ollut mitään harhoja vaan salaliittolääkärit keksivät kaiken rahan takia? Äitini on alkoholisti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa, että et joutunut psykiatrian ansaan. Nykyinen tilasi ja terveytesi sekä tulevaisuutesi saattaisi todella erilainen, jos sinut psykiatrian koura olisi vienyt, synkkä.
Ihan normaalia, että lapsella on satu- ja mielikuvitusmaailma. Kun äitis on alkoholisti, niin on mahdollista, että olet joutunut lapsena turvautumaan normaalia enemmän kuviteltuun maailmaan.
Jos sinua ei ajattelusi vaivaa ja koet eläväsi tavallsita elämää, niin unohda moinen juttu.
Harmittaa, kun lasten ei anneta olla lapsia. Välillä oikein yrittämällä yrittää nyt aikuisena nähdä asioita lapsen silmin, kun mielikuvitus oli niin vahva, että leikeissä oikeasti pystyi eläytymään johonkin hahmoon, tai kuinka paljon jännittävämpiä ihan tavalliset lautapelit olivat, kun pystyi oikeasti menemään sisälle siihen maailmaan. Nykyään edes realistisesti mallinnetut tietokonepelit ei pysty luomaan samanlaista seikkailua, kuin joku lapsena pelattu käärmeet ja tikapuut... eikä siihen voi keksiä muuta, kuin se lapsen mielikuvitus.
Monesti syy lapsella "todettuihin" ongelmiin on niinkin yksinkertainen, kuin ruokavalio mikä voi aiheuttaa lapselle "häiriöitä"(googlatkaa vaikka adhd ja sokeri)
Skitsofrenialiitonkin sivuilla lapsen skitsofrenian alkumerkeiksi mainitaan kaikkea muuta kuin harhat! Vasta nuoruudessa/aikuisiällä nähdyt harhat otetaan sairauden merkkinä.
Ja kuinka monella lapsella onkaan ollut mielikuvitusystäviä? Itse sitä tuskin muistaa, mutta kukanenkin voi vanhemmiltaan/hoitajiltaan kysyä asiasta, kun tuskin kovin moni muistaa elämäänsä alle nelivuotiaana...
Voi kristus. Mäkin olin kai umpihullu jo 6 vuotiaana kun keittelin robottirasvaa mullasta naapurin poitsun kanssa vaikka ei ollut robotteja näkyvissäkään. Ja kuvittelin että pihakeinu on auto tai hevoskärryt. Psykopaatin minusta varmaan tekee se, että kerran ihan natiaisena repäisin kastemadon kahtia ja tutkin mitä se on syönyt. Tunsin tosin heti kamalan huonoa omaatuntoa luontokappaleen nirhaamisesta kun olen aina pitänyt eläimistä.