onneksemme vanhainkodissa tavataan. Kevään saapuminen on herättänyt, mun voimakkaan ikävän taas henkiin, tai onhan se aina ollut, mutta se terästyy. Vähän samanlainen metafora kun ihminen näkisi pelkkää harmaata, sitten alkaisi näkemään värejä. Näkee värejä, haistaa, pienet kosketukset tuntuu, suurilta jne. Olikohan tässä mitään järkeä.
Hirmuinen ikävä. Koska me nähdään.
Hyvää alkavaa viikkoa toivotan. Olet ajatuksissa.
Hirmuinen ikävä. Koska me nähdään.
Hyvää alkavaa viikkoa toivotan. Olet ajatuksissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei oo. Mutta tunnetta.
Ehkä. Pahus kerranhan tässä eletään.
Joku viettihän se on joka herää aina jostakin, jopa yhdestä sanasta.
Joku visio kolahti, mut todennäköisesti olen väärässä.
Vitsi mä aion olla vielä teräskunnossa vanhainkodissakin.
Voit tulla kosimaan, jos pääset :)