Uusioperhe on hätäratkaisu

Jos sinua vain haukutaan ja arvostellaan, ja puhutaan, että olet huono ja holtiton ihminen, niin kannattaisiko katsoa sinne peiliin? Miksi niin kylillä puhutaan, olisiko niissä jutuissa jotain perää? Kannattaa harrastaa sitä itsetutkisteluakin joskus.

Ikävää jos sinun "uusioperheesi" on vain hätäratkaisu yksinoloon ja kohonneisiin elämisen kustannuksiin. Olen pahoillani puolestasi :( Mutta mietinkin, että miksi perustit jonkun kanssa perheen noin heppoisin perustein? Itse en kykenisi olemaan kenenkään kanssa suhteessa, saati sitten muuttamaan yhteen ja perustamaan perhettä vain sen vuoksi, että en haluaisi olla yksin tai että olisin rahaton.

Minun ja aviomieheni liitto ei ollut hätäratkaisu mihinkään, emmekä todellakaan voittaneet rahallisesti solmimalla liittomme. Rakennutimme omakotitalon ja meillä on 3 yhteistä lasta (mieheni yhden ex-avoliiton lisäksi), eli ei meistä kumpikaan tässä ainakaan saanut mitään hätäratkaisua kohonneisiin elämisen kustannuksiin. Eivät meidän elämisen kustannukset olisi kohonneet ilman liittoamme ja perheemme perustamista :)

Mutta laastarisuhteet ovat laastarisuhteita, ja täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullut kenenkään alkavan suhteeseen, muuttaneen yhteen, menneen naimisiin, ottaneen talolainan, perustaneen perheen laastarisuhteen tai "yksinjäämisen pelkäämisen" vuoksi. Laastarit ja hätäratkaisut ovat nimensä mukaan vain laastareita ja hätäratkaisuja. Laastari auttaa, kunnes se repäistään pois, kun pipi on parantunut. Harvemmin kukaan varmaan alkaa millekään vakavalle, etenkin jos tietää, että on toisen kanssa vain hätäratkaisuna.

Seksin ja läheisyydenkään vuoksi tuskin kannattaa itseään toiseen sitoa. Seksiä saa niin paljon kuin haluaa ilman yhteisiä talolainoja, lapsia ja avioliittoakin.

Ja tiedoksesi vielä, että meillä ketään ei ole jätetty lasten kanssa yksin. Mieheni lapsi asuu meillä vuoroviikoin, ja on virallisesti meillä kirjoillakin. Mieheni oli eronnut jo vuosia sitten kun tapasimme ensimmäisen kerran. Mieheni exällä on uusi mies, ja uusi perhe hänen kanssaan.

Suurin loukkaus, miten vanhemmat voivat lapsiaan loukata ja satuttaa, on se että erotaan vain siksi, ettei ollut enää kivaa elää perheenä.

Suurin loukkaus on se että lapset menettävät toisen vanhemman, joutuvat hyppimään paikasta toiseen, kestävämään väysin vieraita ihmisiä lähellään... lapsen elämä on riistetty täysin heiltä pois.

Ei ole olemassa toista perhettä kenelläkään, ei ole pakkoa lapsen hyppiä paikasta toiseen jotta näkisi sen toisen vanhemman, eikä sopeutumaan mihinkään muuhun kuin omaan kotiin ja muihin normaaleihin asioihin. Toinen perhe elämä on puppua se on turhaa ja tarpeeton, eikä sitä oikeesti ole.
Lapsen ei tarvi hyväksyä ylimnääräistä elämäänsä siksi ettei isä ja äiti tulleet toimeen tai joku rikkoi hänen perheen.

Kuinka voitte katsoa lapsianne silmiin ihmiset, jotka olette lapsenne elämänne kuorimittaneet sellaisilla asioilla, joihin ette itsekkään kykene? Jos kykenisitte, tekisitte sen itse, ettäkä velvoittaisi lapsianne sukkuloimaan sinne ja tänne, ja sopeutumaan.

Vielä tulee aika, jolloin olette vanhoja, niin muistakaa sitten miten kohtelitte omia lapsianne, teillä se on vielä edessä, ja varmasti on. Muuta malliahan ette lapsillenne opettaneetkaan. Pois vaan tieltä, iso luuta lakasee.

Minusta tuntuu että minun tuntemani ihminen elää laastarisuhteessa ja se suhde on kestänyt jo 1,5 vuotta. Hän ilmeisesti haluaa elää tälläisessä suhteessa pitkäänkin, jopa ehkä loppuelämänsä, sen takia että pelkää elää yksin. No hänellä nyt on ihan oikeita ongelmiakin niin se selittää miksi jaksaa laastarisuhdetta.

Ei ole olemassa uusioperhietä... erilaisia nimiä keksitään uusille ratkaisuille. Ei ole olemassa kuin yksi perhe ja se on ydinperhe. Nimiä voi keksiä vaikka mitä, mutta totta niissä ei ole.
Luulen että kun nimeää uuden ratkaisun, se oantaa vähän itsetuntoa että tässä nyt ollaan jotakin tärkeetä!!!
Surullista on kun lapsille uskotellaan kaikenmaailman asoita, suortastaan valehdellaan.
Jos se isä on onnellisempi ilman lapsia ja sitä omaa pehrettään, niin sitten se on. Lapselle ei tarvi uskotella että nyt sinulla on kaksi perhettä tai kolme taineljä...
Lapsi oppii että aikuisena hänen pitää kerätä seitsemän pehettä jotta olisi onnellinen.

MItä! mikä hätä siinä on, ei siinä mitään yksin olla, onhan siinä lapset ja, jos vähävarainen niin yhteiskunta tulee vastaan saa kaikki tuet, ei sen takii kannata mitään hätäratkaisua tehdä.
Mikset hae sitä "hätäratkaisua" elämä on valintoja ja sussa jotain vikaa, jos haukutaan ja arvostellaan, kato peiliin vika on siellä.

Hätärätkaisu jos on vain rahan talouden takia = huora/loinen .

Hätäratkaisuhan se useimmiten, ei osata elää ilman parisuhteen seksiä, siitä aika monesti kiikastanee.
Toinen on, että pitää saada rahoittaja elämälleen, jommankumman.

Tämä toinen liitto ei ole samanlainen ensimmäisen kanssa, tässä on aina mukana se entinenkin jollakin tavalla.
Ja sukulaiset joutuvat kadotetuiksi, se voimavara, joka pahalla hetkellä olisi hyväksi.
Eihän tälle uudelle sovi, että häntä ei ihan heti hyväksytä, eikä mahdollisesti aleta hänen lapsilleen lahjoja ostelemaan.

On niin paljin sellaista, jota pitäisi ajatella oikein päin ja siksi sen uuden liiton solminen pitäisi siirtää ja toipua entisestä ja saada jonkinlainen tasapaino elämään, miten asuu, miten talous kantaa, miten lasten kanssa toimitaan, missä rollissa sukulaiset ovat.

Kun tapahtuu niin, että lapset eivät enää koskaan saa viettää syntymäpäivä, joulua tai muutakaan juhlapyhää tai juhlapäivää molempien vanhempien kanssa, puhumattakaan edes nähdä isovanhempiaan. Puuttuu heiltä todella jotain hyvin tärkeää elämästään, pelkkä lahja postissa on esine, tavara, siitä puutuu se kasvattava osa.
Onko Isän ja äidin onni nähdä pienen lapsensa masentuvan ja sitä kautta jäävän kasvavan välinputoajaksi elämässään ja kaiken takana on että vanhempien omat ristiriidat sen ovat aiheuttaneet.
Lapsi ei ole saanut olla lapsi, vaan esine, tärkeintä on heille ollut uudet suhteensa, menevä elämä.

Sithän se on. Tuommoinen yhteiselo kerätään kasaan pikapikaa, se helpottaa elinkustannuksia, ne puolittuu, mikäli nainen ei keplottele elelemään miehen siivellä. Ei kukaan tervejärkinen ihminen ryhdy uuteen suhteeseen samantien kun on lempannut perhensä pihalle tai itse lähtenyt käpälämäkeen, kyllä toinen pitää tuntea melko hyvin ennenkuin ryhtyy asumaan saman katon alla tosissaan. Jos pelkkää elinkustannusten takia, niin on hataralla pohjalla elämä.

Ja mitä tulee lapsiin, on säälittävää että heillekin annetaan esimerkki että elämä voi olla kevyttä, kenestäkään ei tarvi piitata, senkun vaihtaa vaan kun kyllästyy... ja alkaa riitelemään siitä, kuka maksaa lasten kulut. Jakun uusiakin pukkaa, niin pulassa ollaan, ja pahasti.