Ei ehkä tule nyt oikealle osastolle tämä avaus, mutta liittyy tavallaan yksinäisyyteen. Oletko koskaan miettinyt elämän tarkoitusta?
Huomasin joskus lukioiässä, ettei elämällä ole oikeastaan sen kummempaa tarkoitusta ja tämä ajatus tulee aika ajoin ahdistavana mieleen. Mietitkö sinä koskaan elämän tarkoitusta ja jos niin mitä ajattelet sen olevan?
Usein sanotaan, että tarkoitus olisi elää onnellista elämää. Pidän kovasti harrastuksistani, jotka tuovat elämääni jonkin verran mielihyvää, mutta itsensä toteuttamisen lisäksi koen, että onneliseen elämään tarvitsen toisen ihmisen lähelleni sosiaalisten ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Nyt päästäänkin siihen varsinaiseen asiaan. Olen juuri eronnut parisuhteesta ja olo on iltaisin kovin yksinäinen, kun ei ole ketään kenelle jutella. On minulla kavereita, mutta eihän niiden kanssa voi käytännön syistäkään koko iltaa puhelimessa puhua! Ja monesti kuulee sanottavan, että onnellisuuden tulee lähteä henkilöstä itsestään - jos onnellisuutensa odottaa kumpuavan toisesta henkilöstä, kärsii heikosta itsetunnosta tms. Miten tähän pitäisi suhtautua, koska voin täysin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että parisuhde oli elämäni parasta aikaa, mutta silti koen sisäistäneeni lausahduksen "onni on itsestä kiinni"??? Jos joku jaksaa lukea niin olisi kiva kuullaa muiden mielipiteitä asiaan.
Kysymys elämän tarkoituksellisuudesta?
18
277
Vastaukset
- Keissa
Tottakai kaikki elämään liittyvä; ihmissuhteet, työ, opiskelu, harrastukset ja arjen pyörittäminen on jo sisältöä tuovaa, mutta ennen pitkää ne eivät tyydytä ihmissielua.
Minun elämäni tarkoituksen perusta on uskossa, että Jumala on minut luonut, olen hänen iankaikkisissa suunnitelmissaan. Silloin myös elämän varjoisat puolet, esim. yksinäisyys, menetykset, sairauden ym. saavat oman paikkansa ja ne eivät muserra.
Olen minäkin eronnut, menettänyt paljon, on ollut kaikenlaista, mutta elämällä on silti tarkoitus.- Invisible boy
Miksi kaikkivoivalla olisi "iankaikkisia suunnitelmia", kun se kaikkivoipana voisi toteuttaa suunnitelmansa käden käänteessä? Pystyihän se luomaan materiaakin tyhjästä, joten miksi sen pitäisi harrastaa jonkinlaisia vuosituhansien suunnitelmia minkään muun, kuin itsensä viihdyttämisen vuoksi? Maapallo on sen akvaario, mikä itsessään onkin aika ylentävää.
Elämällä ei ole tarkoitusta. Täällä joudutaan olemaan, kunnes ei enää olla. Ainut mitä voi tehdä, on yrittää pitää hauskaa sen ajan, tai pitää huoli siitä ettei enää ole ollenkaan. "Onni on itsestä kiinni" aivan yhtä paljon, kuin makunautinto on kiinni käytetyistä mausteista. Jos niitä ei ole, ei ole makuakaan. Kyllähän sitä voi syödä, mutta kun ei maistu kumminkaan.
Jos onni olisi täysin itsestä kiinni, niin miksi tuota jankuttavilla on niin kova tarve kavereille ja parisuhteille? Tai miksi kakaroille opetetaan, että täytyy opiskella, jotta saa hyvän duunin? Eihän se onni rahasta ja materiasta pitäisi olla kiinni, eikä myöskään niiden tuomasta naistarjonnan lisääntymisestä. - palstailija
Invisible boy kirjoitti:
Miksi kaikkivoivalla olisi "iankaikkisia suunnitelmia", kun se kaikkivoipana voisi toteuttaa suunnitelmansa käden käänteessä? Pystyihän se luomaan materiaakin tyhjästä, joten miksi sen pitäisi harrastaa jonkinlaisia vuosituhansien suunnitelmia minkään muun, kuin itsensä viihdyttämisen vuoksi? Maapallo on sen akvaario, mikä itsessään onkin aika ylentävää.
Elämällä ei ole tarkoitusta. Täällä joudutaan olemaan, kunnes ei enää olla. Ainut mitä voi tehdä, on yrittää pitää hauskaa sen ajan, tai pitää huoli siitä ettei enää ole ollenkaan. "Onni on itsestä kiinni" aivan yhtä paljon, kuin makunautinto on kiinni käytetyistä mausteista. Jos niitä ei ole, ei ole makuakaan. Kyllähän sitä voi syödä, mutta kun ei maistu kumminkaan.
Jos onni olisi täysin itsestä kiinni, niin miksi tuota jankuttavilla on niin kova tarve kavereille ja parisuhteille? Tai miksi kakaroille opetetaan, että täytyy opiskella, jotta saa hyvän duunin? Eihän se onni rahasta ja materiasta pitäisi olla kiinni, eikä myöskään niiden tuomasta naistarjonnan lisääntymisestä.Sun tekstistä välittyy, että yksinäisyys taitaa vaivaa sinuakin. Etenkin kumppanin puute. Okei, muistan kyllä aikaisempiakin kirjoituksiasi, joten sekin vaikuttaa :D Mutta kyllähän sä kumppanin löydät. Osaat ajatella ja kirjoittaa hyvin, joten et voi ihan pöllö olla ja se on monelle naiselle tärkein asia. En usko, etteikö sulle naista olisi jossain. Ehkä tämä on nyt vähän ärsyttävää mielestäsi, mutta sanoisin, ettet ole vaan yrittänyt tarpeeksi kovaa sinkkumarkkinoilla.
- Invisible boy
palstailija kirjoitti:
Sun tekstistä välittyy, että yksinäisyys taitaa vaivaa sinuakin. Etenkin kumppanin puute. Okei, muistan kyllä aikaisempiakin kirjoituksiasi, joten sekin vaikuttaa :D Mutta kyllähän sä kumppanin löydät. Osaat ajatella ja kirjoittaa hyvin, joten et voi ihan pöllö olla ja se on monelle naiselle tärkein asia. En usko, etteikö sulle naista olisi jossain. Ehkä tämä on nyt vähän ärsyttävää mielestäsi, mutta sanoisin, ettet ole vaan yrittänyt tarpeeksi kovaa sinkkumarkkinoilla.
Minua, itse asiassa, vaivaa elämä itsessään. Juu, olen yksinäinen, mutta olen ollut sitä niin kauan, että ajateltuani millaista elämäni olisi jos olisi seuraa, tuntuu se jo mahdottomalta. Ystävyyssuhteita täytyy pitää yllä, ja koska olen tottunut elämään yksin "omaan tahtiin", olisi muiden pillin mukaan eläminen liian vaikeaa. Ajoittain on kumminkin liian vaikeaa olla myös yksin. En siis haluaisi olla yksin, mutta en tiedä pystynkö elämään seuraelämää? Uskoisin muiden kyllästyvän minuun, koska minä kuuluisin eri tahtilajiin kuin he.
Eikä sitäpaitsi tuo naisen saaminen ole realistista. Työtön, autoton, vailla omaa kämppää oleva, kaikesta siitä ilman jäänyt, mikä muille on ollut rutiinia jo pitkään, tuskin kompensoituu nykymaailmassa ajattelu- tai kirjoitustaidolla (mitä nuokin nyt minun kohdallani ikinä tarkoittaakaan, kun en osaa kumpaakaan ollakseni jotain niiden saralla). Millä siis "markkinoisin" itseäni? Minulla ei ole mitään sellaista, millä pääsisin niskaotteeseen muiden ehdokkaiden suhteen. Olen myöskin kovin väsynyt jaksaakseni skarpata sellaisen asian suhteen, mikä ei onnistunut silloinkaan kun oli energiaa yrittää. Enkä sitäpaitsi osaa kirjoittaa hyvin. Tekstissäni piilee pilkkuvirhe.
Olen myöskin misogynisti, misantrooppi ja täysi mulkku. - iel
Invisible boy kirjoitti:
Miksi kaikkivoivalla olisi "iankaikkisia suunnitelmia", kun se kaikkivoipana voisi toteuttaa suunnitelmansa käden käänteessä? Pystyihän se luomaan materiaakin tyhjästä, joten miksi sen pitäisi harrastaa jonkinlaisia vuosituhansien suunnitelmia minkään muun, kuin itsensä viihdyttämisen vuoksi? Maapallo on sen akvaario, mikä itsessään onkin aika ylentävää.
Elämällä ei ole tarkoitusta. Täällä joudutaan olemaan, kunnes ei enää olla. Ainut mitä voi tehdä, on yrittää pitää hauskaa sen ajan, tai pitää huoli siitä ettei enää ole ollenkaan. "Onni on itsestä kiinni" aivan yhtä paljon, kuin makunautinto on kiinni käytetyistä mausteista. Jos niitä ei ole, ei ole makuakaan. Kyllähän sitä voi syödä, mutta kun ei maistu kumminkaan.
Jos onni olisi täysin itsestä kiinni, niin miksi tuota jankuttavilla on niin kova tarve kavereille ja parisuhteille? Tai miksi kakaroille opetetaan, että täytyy opiskella, jotta saa hyvän duunin? Eihän se onni rahasta ja materiasta pitäisi olla kiinni, eikä myöskään niiden tuomasta naistarjonnan lisääntymisestä.Eihän vauvakaan oppi oitis kävelemään, meillä on kaikilla koettelemuksia ja selviämme niistä, niin se on tarkoitettu et pääsemme takas taivaallisen isän luokse iankaikkisuuteen ja saamme nähdä rakkaat läheisemme. Jotka ovat kuolleet aikaisemmin. Ne on tässä meidän lähellä koko ajan, havainto maailmaamme kuuluu niin paljon asioita että emme heti käsitä et näin onkin. Kuljemme hitaasti portaita yksi kerrallaan välillä kompastuen parikin rappusta alemmas, mutta nouseminen kannattaa vaikka ei se heti onnistuisikaan. Niin tekee pienin meistä pieni vauva, niin paljon kiinnostaa elämä. Tsemppiä jos sinusta tuntuu että millään ei ole järkeä juuri nyt.
Elämän tarkoitus on yksi isoista kysymyksistä, joka muodossa tai toisessa on noussut esiin pitkin historiaa. En yritä sanoa, että minulla olisi kysymykseen jotain helppoa vastausta, mutta tässä kuitenkin jotain pohdintoja:
- Aika usein elämän tarkoitusta lähestytään, kuin kyse olisi yhden ihmisen elämän tarkoituksesta. Siis mikä on minun tarkoitukseni. Mutta tämä on aika kapea näkökulma. Tasapainoiseen elämään kuuluvat ihmissuhteet ja ihmissuhteet myös määrittävät paljon sitä, millaiseksi elämä muodostuu. Käänteisesti myös, ilman toisia ihmisiä on vaikeaa elää täysipainoista elämää. Siispä elämän tarkoitukseen voisivat jotenkin liittyä toiset ihmiset sekä suhde toisiin.
- Toisaalta uskon, että elämän tarkoitus ei löydy toisesta ihmisestä. Omaa elämää ei voi elää toisen kautta, eikä toinen ihminen voi olla oman onnen tae. Jos niin olettaa, laittaa toisen ihmisen harteille aivan uskomattoman ison taakan.
- Aiempina vuosisatoina elämän mahdollisuudet sekä myös elämän tarkoitus määrittyivät paljolti yhteisön kautta. Oikeastaan on nimenomaan modernille ajalle tyypillistä, että yksilö itse miettii oman elämänsä tarkoitusta, irrallaan yhteisöstä.
- Kun olen itse pohtinut elämän tarkoitusta, se on aina tuntunut jotenkin liian isolta kysymykseltä, jotta siitä saisi järkevästi otetta. Kysymyksen valtavuus ikään kuin jäädyttää. Mutta jos kysymystä lähestyykin sen kautta, millaista on arvokas elämä tai millaista on hyvä elämä, kysymyksestä saa ehkä helpommin otteen. Tai sitten kysymystä voi lähestyä ikään kuin tulevaisuudesta taaksepäin katsoen: millaisen elämän toivoisin eläneeni? Mitkä siinä ovat olleet olennaisia asioita?
- Entä jos elämällä on useita tarkoituksia?
Olen pahoillani erosi vuoksi. Nuo ovat aina pahoja paikkoja. Ja laittavat juuri pohtimaan elämän mielekkyyttä. Toivottavasti elämä pääsee vielä uomiinsa.
Vilppu H.
pappi- agnostikko
Jaahas, kristinuskoa ollaan heti tarjoamassa. Mites nämä muut uskonnot sitten? Ovatko ne aivan turhia ja kristinusko ainoa oikea? Ovatko muiden uskontojen harjoittajat vääräuskoisia? Miksei olisi samanaikaisesti monen uskonnon edustaja? Siinä saisi monta kärpästä samalla iskulla ja olisi kunnolla hurskas. Vai onko se väärin harjoittaa monta uskontoa joidenkin niiden harjoittamansa uskonnon oppien mukaan?
Eikö olekin kivaa kun Raamatussa annetaan kaikki valmiiksi eikä tarvitse enää itse niin kovasti miettiä ja stressata syvällisemmistä asioista? Mitä jos sanoisin, että kristinusko on vain uusin versio pakanauskonnoista, joissa lähtökohtaisesti palvotaan aurinkoa ja muita astrologisia asioita?
Vaikka kristinusko on monelta osin rajoittava, on siinä myös hyvää. Yhteinen harrastusporukka eli muut aktiiviset uskonnon harjoittajat antavat yhteisöllisyyttä ja se on toki hyvä asia. Se poistaa yksinäisyyttä.
Ei mulla suoranaisesti ole mitään uskontoja vastaan. Mutta omalta osaltani katson järkevämmäksi kyseenalaistaa asioita rankalla kädellä - uskomisen arvoista Jumalaa ei tämän luulisi haittaavan.- iel
Noin ajatteli joskus Paavalikin, kunnes eräänä päivänä sai itse valon . Piti kaikkia vähäuskoisina. Nykyään on paljon ekumeeniaa kirkkojen välillä. Ei pois suljet muita seurakuntia vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ollaan erillaisia ja synnytty erillaisiin kirkkoihin.
- siili1
Välillä tuntuu, että elämän ainoa tarkoitus on pitää ihminen niin kiireisenä, ettei tämä ehdi tajuta, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta.
Aloittaja kertoi, että tarkoituksettomuus tulee hetkittäin hänelle mieleen. Itselläni se väijyy koko ajan hollilla: aina jos mietin itselleni elämään jotakin tavoitetta, mielessä välähtää, että miksi vaivautua, kun kaikki vain päättyy lopulta.
Olen menettänyt mielihyvän kokemuksen, joten en osaa löytää siitäkään tarkoitusta.
Evoluution yksi julmimmista kehitysvaiheista on ollut se hetki, kun ihminen on ymmärtänyt oman kuolevaisuutensa.Mitä tapahtuisi jos pysähtyisit?
Olen pohtinut, että mitä enemmän elämän tarkoituksen sitoo johonkin päämäärään, sitä suuremmaksi tulee mahdollisuus, että kaikki romahtaa. Samalla mukaan tulee helposti sitten kun -ajattelu: sitten kun minulla on X, olen onnellinen. Entä jos tavoite ei toteudukaan tai tavoitteen saavuttamisesta huolimatta ei ole onnellinen?
Toisaalta haluan itse uskoa siihen, että elämä itsessään on arvokasta. Jos eläminen itsessään on mielekästä, merkityksellistä ja hyvää, eikö silloin ole löytänyt jo jotain elämän tarkoituksesta?
Vielä heittona ilmaan: Entä jos elämän suuren tavoitteen etsimisessä ja toteuttamisessa ei ole niinkään kysymys elämän tarkoituksen etsimisestä (siinä merkityksessä että se tekisi elämästä hyvää), vaan alitajuisesta halusta jättää itsestään maailmaan joku pysyvä jälki? Siis eräänlaisesta kuolemattomuuden tavoittelusta.
Vilppu H.
pappi- siili1
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Mitä tapahtuisi jos pysähtyisit?
Olen pohtinut, että mitä enemmän elämän tarkoituksen sitoo johonkin päämäärään, sitä suuremmaksi tulee mahdollisuus, että kaikki romahtaa. Samalla mukaan tulee helposti sitten kun -ajattelu: sitten kun minulla on X, olen onnellinen. Entä jos tavoite ei toteudukaan tai tavoitteen saavuttamisesta huolimatta ei ole onnellinen?
Toisaalta haluan itse uskoa siihen, että elämä itsessään on arvokasta. Jos eläminen itsessään on mielekästä, merkityksellistä ja hyvää, eikö silloin ole löytänyt jo jotain elämän tarkoituksesta?
Vielä heittona ilmaan: Entä jos elämän suuren tavoitteen etsimisessä ja toteuttamisessa ei ole niinkään kysymys elämän tarkoituksen etsimisestä (siinä merkityksessä että se tekisi elämästä hyvää), vaan alitajuisesta halusta jättää itsestään maailmaan joku pysyvä jälki? Siis eräänlaisesta kuolemattomuuden tavoittelusta.
Vilppu H.
pappiOlen tietyllä tavalla pysähtynyt jo. Elämäni on varsin tyhjää. Tuo kiireen tarpeellisuuden vaikutelma tulee lähinnä toisten ihmisten elämän seuraamisesta.
Noilla tavoitteilla viittasin siihen, että kun terapeuttini kannustaa huolehtimaan kodista, parantamaan ruokavaliota tai harrastamaan liikuntaa, jotta voisin paremmin, niin kaikki tuntuu täysin tyhjänpäiväiseltä. Kaikki katoaa kuitenkin lopulta.
Kun ei ole yhtään läheistä ihmissuhdetta ja on menettänyt kyvyn luoda sellaisia, niin vaikea sitä mielekkyyttä on mielestäni löytää, ellei ole erakkoluonne. siili1 kirjoitti:
Olen tietyllä tavalla pysähtynyt jo. Elämäni on varsin tyhjää. Tuo kiireen tarpeellisuuden vaikutelma tulee lähinnä toisten ihmisten elämän seuraamisesta.
Noilla tavoitteilla viittasin siihen, että kun terapeuttini kannustaa huolehtimaan kodista, parantamaan ruokavaliota tai harrastamaan liikuntaa, jotta voisin paremmin, niin kaikki tuntuu täysin tyhjänpäiväiseltä. Kaikki katoaa kuitenkin lopulta.
Kun ei ole yhtään läheistä ihmissuhdetta ja on menettänyt kyvyn luoda sellaisia, niin vaikea sitä mielekkyyttä on mielestäni löytää, ellei ole erakkoluonne.Olet ihan oikeassa. Ilman läheisiä ihmissuhteita elämästä häviää paljon mielekkyyttä. Mutta miksi sinusta tuntuu, että olet menettänyt kyvyn luoda niitä?
Kaikki on kyllä katoavaista, mutta se ei tarkoita, etteikö millään olisi mitään arvoa. Nuo mainitsemasi asiat edistävät hyvinvointia. Se antaa niille arvon. Ja jos jotenkin voi edistää myös toisten hyvinvointia, sekin on arvokasta.
Viestiesi pohjalta tuli mieleen, että olet aika turhautunut elämään. Osunko yhtään oikeaan?
Vilppu H.
pappi- siili1
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Ilman läheisiä ihmissuhteita elämästä häviää paljon mielekkyyttä. Mutta miksi sinusta tuntuu, että olet menettänyt kyvyn luoda niitä?
Kaikki on kyllä katoavaista, mutta se ei tarkoita, etteikö millään olisi mitään arvoa. Nuo mainitsemasi asiat edistävät hyvinvointia. Se antaa niille arvon. Ja jos jotenkin voi edistää myös toisten hyvinvointia, sekin on arvokasta.
Viestiesi pohjalta tuli mieleen, että olet aika turhautunut elämään. Osunko yhtään oikeaan?
Vilppu H.
pappiEn tiedä miksi olen menettänyt kyvyn luoda läheisiä ihmissuhteita. Osasyy on varmasti se, että olen äärimmäisen herkkä ja koen tulleeni loukatuksi niin monta kertaa, etten luota kehenkään. Toiseksi minusta pidetään aina niin pitkään kuin pidän yllä roolia ja kun alan paljastaa todellisia mietteitäni, ihmiset kaikkoavat. Kaikista ei vain pidetä.
Turhautunutkin olen kyllä siinä mielessä, että mitkään ponnisteluni eivät ole tuottaneet tulosta ja asiat on menneet koko ajan huonompaan suuntaan yrityksistä huolimatta. - ärsyttävää...
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Mitä tapahtuisi jos pysähtyisit?
Olen pohtinut, että mitä enemmän elämän tarkoituksen sitoo johonkin päämäärään, sitä suuremmaksi tulee mahdollisuus, että kaikki romahtaa. Samalla mukaan tulee helposti sitten kun -ajattelu: sitten kun minulla on X, olen onnellinen. Entä jos tavoite ei toteudukaan tai tavoitteen saavuttamisesta huolimatta ei ole onnellinen?
Toisaalta haluan itse uskoa siihen, että elämä itsessään on arvokasta. Jos eläminen itsessään on mielekästä, merkityksellistä ja hyvää, eikö silloin ole löytänyt jo jotain elämän tarkoituksesta?
Vielä heittona ilmaan: Entä jos elämän suuren tavoitteen etsimisessä ja toteuttamisessa ei ole niinkään kysymys elämän tarkoituksen etsimisestä (siinä merkityksessä että se tekisi elämästä hyvää), vaan alitajuisesta halusta jättää itsestään maailmaan joku pysyvä jälki? Siis eräänlaisesta kuolemattomuuden tavoittelusta.
Vilppu H.
pappiMiksi kirkon ja pappien pitää tunkea joka paikkaan?
- plörts
ärsyttävää... kirjoitti:
Miksi kirkon ja pappien pitää tunkea joka paikkaan?
Koska heikkoihin on helpompi iskeä.
Koko ajan on tulut enemmän tai vähemmän mietittyä tämänkaltaisia asioita kun on yksin vellonut ajatuksiensa kanssa vuosikaudet neljän seinän sisässä. Tottakai mietin ja luulisi jokaisen terveen ihmisen miettivän aina silloin tällöin.
- kiltti mies.
Minun tarkoitus on ilmeisesti elää yksin ja kärsiä samalla kun monet ei niin kiltit miehet paneskelee naisia ja kohtelee muutenkin huonosti. Jokaisen on siis itse päätettävä mikä on elämän tarkoitus.
- 1näinen panija
No jos haluat kärsiä, niin siitä vaan. Itse sä kyllä päätät oman tarkoituksesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain607492Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1232916- 1421766
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651649Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1151458Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1671394- 1301134
- 73827
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47802- 51707