Tuntui kuin hän olisi ollut luonani aina.
Mutta niin ei käynyt
Kun aloitin koulun, olin yksin. Sitten hän tuli ja piti minusta huolen, opetti tavoille, vaikka oli myös ensimmäistä kertaa siellä, hän osasi jo kaiken. Kehui minua. Auttoi minua.
Hän leikki kanssani, mutten saanut leikkiä muiden kanssa. Kun hän oli kipeä, menin muiden luo ja heidän luonaan tuntui aivan erilaiselta.
Autoin häntä usein läksyissä, ei ollut fiksuimmasta päästä. Eikä myöskään mukavimmasta.
Hän kehotti kiusaamaan muita. Muttei onnistunut. En halunnut olla kuten hän, mutta halusin olla hänen ystävänsä. En tiennyt mitä tehdä.
Päätin etten kiusaa muita. Hän hylkäsi minut 3 vuodeksi. Otti uuden parhaan ystävän Sain itsekkin uusia, mutten sellaisia kuin hän. Ei sellaisia, mihin luottaa täysin.
Viitosluokalla, hänen ystävänsä lähti ylä-asteelle. Hän jäi yksin, joten hän kaappasi minut takaisin kahleisiinsa. Enkä vastustellut.
En saanut olla muiden kanssa, muuten hän levitti minusta juoruja. en voinut liikkua kahleistani.
Kuutosluokalla hän alkoi välttelemään minua. Päästi vapaaksi. Menin vanhojen ystävieni luo ja he ottivat minut iloimielin vastaan. Sain jopa ensimmäisen ihastukseni. Mutta joulun jälkeen hän iski kiinni. Luulin päässeeni hänestä. Hän haukkui ystäviäni ja jotenkin huomasi, kehen olin ihastunut. Väitin vastaan ja sain vihat päälleni. Hän alkoi inhoamaan minua.
Siirryimme ylä-asteelle. Olin aina ollut erilainen. Siellä se koitui melkein kohtalokseni.
Hän levitti juoruja, pilkkasi minua, haukkui. En saanut ystäviä. Itsetuntoni laski päivä päivältä syvemmälle. Kun se oli pohjassa, itkin joka päivä, kiduin, mutten sortunut itsetuhoisiin ajatuksiin. Ajattelin että toivoa on.
Jotkut alkoivat sääliä minua. He tulivat luokseni. Heidän ei pitänyt jäädä. Mutta he jäivät
Sain heiltä voimaa. Itsetuntoni ampaisi nousuun. Silloin tajusin myös, millaisia oikeat ystävät ovat.
Sain kuulla, että ystäviäni kiusattiin myös. Viha kerääntyi sisälläni. Se loimuaa edelleen.
Hän pilasi suuren osan elämääni. Aijon kostaa. Se on varma.
En anna ystävieni kokea samaa.
Kerroi tässä erilailla elämästäni kun luulin että minulla on oikea ystävä, joka melkein pilasi elämän haluni. Minua ja ystäviäni kiusataan edelleen. Janoan kostoa. Ja aijon myös saada kostoni.
Mutta niin ei käynyt
Kun aloitin koulun, olin yksin. Sitten hän tuli ja piti minusta huolen, opetti tavoille, vaikka oli myös ensimmäistä kertaa siellä, hän osasi jo kaiken. Kehui minua. Auttoi minua.
Hän leikki kanssani, mutten saanut leikkiä muiden kanssa. Kun hän oli kipeä, menin muiden luo ja heidän luonaan tuntui aivan erilaiselta.
Autoin häntä usein läksyissä, ei ollut fiksuimmasta päästä. Eikä myöskään mukavimmasta.
Hän kehotti kiusaamaan muita. Muttei onnistunut. En halunnut olla kuten hän, mutta halusin olla hänen ystävänsä. En tiennyt mitä tehdä.
Päätin etten kiusaa muita. Hän hylkäsi minut 3 vuodeksi. Otti uuden parhaan ystävän Sain itsekkin uusia, mutten sellaisia kuin hän. Ei sellaisia, mihin luottaa täysin.
Viitosluokalla, hänen ystävänsä lähti ylä-asteelle. Hän jäi yksin, joten hän kaappasi minut takaisin kahleisiinsa. Enkä vastustellut.
En saanut olla muiden kanssa, muuten hän levitti minusta juoruja. en voinut liikkua kahleistani.
Kuutosluokalla hän alkoi välttelemään minua. Päästi vapaaksi. Menin vanhojen ystävieni luo ja he ottivat minut iloimielin vastaan. Sain jopa ensimmäisen ihastukseni. Mutta joulun jälkeen hän iski kiinni. Luulin päässeeni hänestä. Hän haukkui ystäviäni ja jotenkin huomasi, kehen olin ihastunut. Väitin vastaan ja sain vihat päälleni. Hän alkoi inhoamaan minua.
Siirryimme ylä-asteelle. Olin aina ollut erilainen. Siellä se koitui melkein kohtalokseni.
Hän levitti juoruja, pilkkasi minua, haukkui. En saanut ystäviä. Itsetuntoni laski päivä päivältä syvemmälle. Kun se oli pohjassa, itkin joka päivä, kiduin, mutten sortunut itsetuhoisiin ajatuksiin. Ajattelin että toivoa on.
Jotkut alkoivat sääliä minua. He tulivat luokseni. Heidän ei pitänyt jäädä. Mutta he jäivät
Sain heiltä voimaa. Itsetuntoni ampaisi nousuun. Silloin tajusin myös, millaisia oikeat ystävät ovat.
Sain kuulla, että ystäviäni kiusattiin myös. Viha kerääntyi sisälläni. Se loimuaa edelleen.
Hän pilasi suuren osan elämääni. Aijon kostaa. Se on varma.
En anna ystävieni kokea samaa.
Kerroi tässä erilailla elämästäni kun luulin että minulla on oikea ystävä, joka melkein pilasi elämän haluni. Minua ja ystäviäni kiusataan edelleen. Janoan kostoa. Ja aijon myös saada kostoni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No en tiiä miten selittäisin tän mut luulenpa et sä et voi mennä sieltä mistä aita on matalin eli vaikka se on hankalaa niin luovu noista kosto ajatuksista ja osoita että olet kypsempi kuin nää kiusaajasi.Vaikka kukaan ei halua olla vasikka nii sinuna puhuisin vaikka terkan kaa ja jos teillä on KIVA -ryhmä niin sitten heille.Se ei ole mukavaa mutta omalla kohdallani päätin et viiden vuoden kiusauskierteen oli loputtava ja puhuin terkalle ja kake keskusteluiden jälkeen eräät oppi pitämään mölyt mahassa.Et suosittelen