Kielentaitajille kymysys

Kirjoitin 'kuukkelille' siellä on selostusta, päällimmäiseksi jäi loittorengas joka on järjestelmäkameroissa, minun kielessä lienee etsin!
Saadaan kuvattua loittona olevaa kohdetta.

Myös pohjoiskarjalassa-sana tarkoittaa -KAUEMAKSI.-ETEMMÄKSI--TUONEMAKSI.

Minä turvauduin Nykysuomen sanakirjaan, ja siellä loitolle on tällainen selitys :
"Loitto substantiivina : Suurten aukkojen täyttämiseen käytetty lyijystä tai raudasta valettu ladelman täyteväline.Loittoja käytetään esim. silloin, kun vajaa sivu on täytettävä koko sivun mittaiseksi.

Adjektiivina sitä käytetään merkityksessä kaukainen, etäinen."

Tästä minulle tulee mieleen joulaulun sanat :
"Taivas, ennen loitto, hohtaa täällä, piltin olkivuoteen päällä."

Eikös lihaksissa ole loitontajia ja lähentäjiä.

Voisikin alkaa puhua ( en koskaan ala puhumaan ! ) loittotyöstä etätyön sijaan, loittohoitajiinhan meidän on pian varmaan tyytyminen, mistä lähihoitajia kaikille riittäisi .

Televisiosta tuli joitakin viikkkoja sitten ohjelma,missä valotettiin suomenkielen
joidenkin sanojen syntyä. Mikael Agricola keksi esimerkiksi suomalaisen sanan tovi.
Synonyymejähän sille on esimerkiksi tuokio ja hetki, mutta kielemme virallistamisen alkuaikoina tarvittiin" uusiosanoja" , jotka nyt on korvarttu muilla sanoilla ja mikä valitettavaa usein englanninkielisillä.

Joku sanoisi savoksi: "Määhän etemmäks", joskus kuulee sanottavan: "Pysy loitolla minusta". Sen ymmärtää heti että haluaa olla rauhassa. Mutta en ole koskaan ajatellut mitä "loitto" on, olisikohan etäisyyttä?

miten taivuttaisit
-loittoneva = etääntyvä -liki= lähi = lähenevä, lähentelevä, tovi =tokeneva, toeta,
ottia tuota, en sit tiiä mitä sekään tarkoittaa.

Minäkin kyllä kuukeloin. Loitto-sanan selitys tuntui kovin kaukaiselta ja oudolta.
Pitää varmaan todeta, että on kysymyksessä kaksi eri sanaa perusmuodossa: "Loitto" ja "Loitota".
Niin että kun kamerassa on se loitto, niin kuvataan loitontuvia kohteita, jotka jo ehkä alunpitäenkin ovat loitolla. Etualalla olevia pyydetään siirtymään loitommas, että kuvaus onnistuu.

Sen pituinen se. :)

"Mua potkaisi polle päähän
mä sanoin määhän siitä hevoinen"

Liekö ollut Jussi Raittisen biisi

Inhosin kielioppia kun ei ollut kyläkoulussa innostavaa kieliopin opettajaa. Nyt vanhana ajattelin, että olisin hurahtanut kielioppiin oikean opetuksen avulla.
Olisi kerrottu, että kieliopin termit ovat samat kaikissa länsimaissa.

Teini-ikä ei saanut siihen aikaan paljoa ulospäin näkyä, mutta yhtälailla se oli ja läpi elettiin silloinkin. Ja lukioaikana olin todella ''suuri ajattelija'', miten huvittavalta tuntuu sitä aikaa ja niitä ystäviäni ja kavereitani nyt muistella. Harmi, että eri paikkakunnalla muut opiskelut jatkuivat.

Niinpä! Kirkkohistorian voi ottaa vaikka huumorin kannalta.
Siellähän kerrotaan, että kristinuskon ensimmäisellä vuosituhannella, jolloin pidettiin kirkolliskokouksia(kuten nytkin) kokouksessa pohdittiin , jopa kiisteltiin, kuinka ristinmerkki tehdään oikeaoppisesti, koko kädelläkö, vai kahdella sormella.
Kurttuotsaista pohdintaa aiheutti myös asia: onko naisella sielu.

Onhan noita ihmiskunnalla ollut, petojen hampaista lähtien kaulallaan, ja monia symboliesineitä Kalevakoruista ja talismaneista pääkalloon asti!

Onkohan kyseessä tämä hämäläinen juhlakääty , ainakin kuvauksesi sopi siihen.

http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/kaadyt/218

Sain tällaisen hopeisena hämäläisen anoppini perintönä. Kalevala-koruja on vuosien saatossa kertynyt , pronssisia olen paljon pitänyt arkisten neuleitten ja päällysvaatteidenkin somisteena. Viimeisin lahjaksi saamani on hopeinen siro Vanamo-kaulaketju ja rannekoru... enkä enää yhtään uutta korua tarvitsekaan.

Luontoaiheet ovat uudemmissa olleet inspiroivia, vanhoissa malleissa muinaislöydöt ja symboliset kuviot. En minäkään mitään talismaneja tietoisesti halua kaulassani kantaa, linnut ja kukat sopivat paremmin.

Mitenkähän päädyttiin koruihin...no, onhan korulauseitakin.

Kalevala Korulta löytyy koruja aikamoinen määrä. Varmaan jokaiselle jokunen on eksynyt. Googeloin Kalavala riipustani, kun en ollut varma mistä metallista se Kuhmoisten kukot on ja sainkin selville että hopeinen se on.
Oli kaulalla äsken kun Emmassa kävin. Tosiaan sopii hyvin neulepusetonkin kanssa.
Pidättekö muuten peruskultaketjua aina kaulallanne?

On ihan ohut kultaketju on lähes aina medaljongilla kaulallani. Sopihan hyvin Kalevalakorujen aihe nyt. Tänään kun aion päiväsaunan jälkeen lähteä ostoksille juuri Kalevalakorun "kodin sydän" nimistä korua ostamaan.
Lapsuuden ystävättäreni täyttää lauantaina 80, ja hänelle se sopii minusta hyvin, vieraanvaraisena kodin ihmisenä.
Tomaattikeiton tein etukäteen, niin ei nälkä yllätä kaupungilla:)
15 min. vielä ja pääsen löylyyn:D

Loitolle alkuperäinen aihe loittoni, mutta eihän se mitään!
Tämä on se leppoisa ketju, jollaisia on kaivattu!

Loitolle loittoni, niinhän se pysyi otsikon alla, jossa juuri loittonemisesta oli puhumus. - Ihan mukava kepeä ketju!

Kysyn tätä samaa? Pikku o delta o. Tuolta tiedostoista tuokin kreikkalainen kirjain kait kaivetaan?

Kokeilemalla löysin omasta Mac'istani.

Uusissakin koneissa kaikki vanhat hakemistot ovat paikallaan. Ne kyllä löytyvät kun on aikaa hakea. Nyt ei ole. Kavereillani on paremmat tiedot kaikessa nettiin liittyvässä.

Toinen sana, jota olen pohdiskellut, on "jouheva" tai "juoheva".
Onko se jokin murresana. Ainakin sitä voi taivuttaa jouhevasti, mutta missä muussa taivutusmuodossa sitä voi käyttää?
Jouhevalle? Jouhevalta?
Vai onko se juohevaksi tarkoitettu?

Kaipa se googlettamalla löytyisi, mutta ajattelen, että on mukava kuulla muidenkin mietteitä tällaisesta pikkuasiasta.