Miten autan häntä parhaiten?
Miten te, jotka sairastatte kyseistä sairautta, koette asian. Millaista apua ja tukea haluaisitte vanhemmaltanne?
Olen ollut tukena ja apuna kun hän sitä tarvitsee. Lapsia on muitakin ja töissä on käytävä, aina en paikalle pääse enkä edes puhelimeen vastaamaan. Tästä koen syyllisyyttä, mitäs jos hän juuri silloin tarvitsisi minua eniten?
Hän ei taida oikein ymmärtää sairauden vakavuutta. 2v sitten aloitettu lääkitys ja luulen että ei muista aina otta lääkettä tai ei koe sitä tarpeelliseksi (kun hänellä menee niiiin hyvin välillä), sen sijaan unihäiriöitä on ja niihin ei ole oikeata lääkettä löytynyt vielä.
Takana itsemurhayritys (ei kuulemma ajatellut kuolevansa vaan halusi vaan olla "vintti pimeenä" vähän aikaa kun ahdisti) ja sairaalassa olo aika, sieltäkin halusi vaan koko ajan pois. Yritin puhua että ottaa nyt kaiken avun vastaan mutta jotenkin tuntuu, ettei tajua kunnolla tilanteen vakavuutta edes!!!
On äkkipikainen, tuon sairaalakeikankin järjesti itselleen hetken mielijohteesta. Viikonlopun valvominen ja juhlimisen jälkeen alkoi ahdistaa liikaa ja kun uni ei tullut...
On myös viiltelyä (viimeiseen vuoteen ei), päihdekäyttöä, teini-iässähuostaanotto ja melkei 3v laitosjakso joka meni vaihtelevasti eli välillä oikein hyvin ja sit *naps* yhtäkkiä karkureissuja ja päihteitä.
Nytkin oli hetken kaikki ihan hyvin, sai töitäkin mutta ei sit pysty siellä käymään kun kaikki ihan rauniona hetkessä.
Itsekin tässä masentunut vuosien mittaan kun huoli lapsesta ihan jatkuva, syön masennuslääkkeitä että pysyn pinnalla ja käymään töissä ja huolehtimaan perheestä.
En tiedä mitä teen. Lapsi ärsyyntyy nollasta sataan jos otan huolemme puheeksi tai olisin ottamassa meille häntä että saisi lepäillä ja syödä säännöllisesti, edes välillä. Suostuu tulemaan kotiin ehkä kerran viikossa 3-6 tunnin ajaksi ja muut ajat on omalla asunnollaan ja mielialasta riippuen kavereiden kanssa .. ei useinkaan halua että käyn hänen luonaan, joskus "pääsen" viemään pullapussin tai jotain ruokaa sinne hänelle.
Rahan käyttö ihan holtitonta, velkaa on ja rahat menee hetkessä. En anna enää rahaa, viime kuussa kerran annoin 20e mut muuten on sovittu et aina voi tulla kotiin syömään tai voin ruokaa ostaa mut rahaa en anna (se menee väistämättä ihan muuhun kuin mihin sitä mukamas tarvii).
En vaan tiedä mitä tehdä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kaikki vinkit tervetulleita.....
Lapseni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä - miten autan
9
389
Vastaukset
- 123456789
Minulla kanssa sairastuttuani nuorempana äitini hätäili kovasti. Hermohan siinä nuorella miehellä meni. Istuttiin alas ja sovittiin pelisäännöt olinhan jo kuitenkin "aikuinen" mies vaikka en aina välttämättä kovin hyvin voinutkaan. Jokatapauksessa se auttoi meillä ja sen myötä myös lähennyimmekin äidin kanssa.
- 88mm
Olette molemmat psykiatrian uhreja. Osanotto.
www.madinamerica.com- alkuperäinen äiti
Aikuinenhan tämä lapseni on mutta aiheuttaa niin paljon huolta ja pelkoa käytöksellään.
Selkeesti varmaan haluaa tehdä pesäeroa meihin ja olen antanut myöskin tilaa. En soittele jatkuvasti tai ravaa oven takana (mutta hän ei nyöskään tunnu ymmärtävän että olen huolesta soikeana jos ei esim. 3 päivään vastaa viestiin tai soittoon) en minä häntä "ahdistele" kysymyksilläni. Olen ottanut sen linjan ettö kun ollaan yhdessä, keskitytään sit ihan normaaliin juttuihin, katsotaan leffaa ja herkutellaan, pelataan jotain. En minä hänen terapeuttinsa ole enkä edes halua olla. Mutta jos hän haluu puhua niin kuuntelen ja sanon mielipiteeni.
Ollaan mekin sovittu pelisääntöjä :
en anna rahaa
soittaa saa vaikka yöllä ja ahdistaa ja haluaa mulle jutella mutta muuten ei saa soitella (yhteen aikaan soitteli ja kinusi kyytejä paikasta a paikkaan b)
täällä lapsuudenkotona ei riehuta ja kirota vaikka kuinka vituttas, pienempien lasten ei tarvi sellast kuulla, aikuisena hän kyllä osaa käyttäytyäkin kotona hyvin
Jotain ton suuntasia.
Hei
Minulla ei ole mitään vastauksia kysymyksiisi, mutta haluan sanoa muutaman ajatuksen.
Mun myötätuntoni on kaikkien äitien puolella, jotka vuodesta toiseen jaksavat tukea ja kannustaa lapsiaan, usein hyvin vaikeissa tilanteissa. ” Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta…” Joskus ihmettelen, mistä ihmeestä äidit saavat voimavaroja.
Minusta tuntuu, että olet löytänyt hyviä tapoja auttaa, pullapussi ja ruokaa sekä mahdollisuus tulla kotiin syömään kuulostavat oikein hyviltä. Samoin selkeät säännöt. Olen varma siitä, että lapsesi arvostaa näitä kovasti. Mutta mistä sinä saat voimavaroja? Miten jaksat kun on vaikeinta. Toivon, että pystyt pitämään huolta omasta hyvinvoinnistasi.
Voimia ja siunausta sinun ja lapsesi elämään!
Päivi-pappi Hämeestä- alkuperäinen äiti
Kiitos.
Vaikeaa se onkin, kun jatkuva huoli ja myöskin syyllisyys seuraavat mukana. Olenko minä tehnyt jotain aiheuttaakseni tämän kaiken? Olisinko voinut tehdä jotain erilailla, kun hän oli lapsi? Missä vaiheessa kaikki meni vikaan?
Tiedän että sairaus on isolta osalta geneettistä mutta silti. Äitinä koen epäonnistumista. Lapseni osaa kyllä hyötyä tunteilustani kun sille päälle sattuu mutta osaan olla tiukkana tosipaikan tullen enkä anna käyttää itseäni hyväksi (enää).
Yritän olla kiitollinen pienistä asioista ja nauttia lapseni seurasta. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja se pelottaa. - kokenut tuon
Anna lapsesi olla. Voin sanoa kokemuksesta, että mikään mitä teet, ei tule muuttamaan lastasi, koska hän itse päättää lopulta asioiden kulun. Epävakaalle lapselle vanhempien puuttuminen, holhoaminen ja jatkuva sairaudesta muistuttaminen ajaa hyvin todennäköisesti lapsesi kauemmas sinusta. Näin minä tein vanhemmilleni. Kun kaikki tekoni, sanani ja elämänvaiheeni olivatkin pelkkää sairautta, niin masennuin, koska mikään ei enää ollut muka minua itseäni. Haistatin v*tut vanhemmilleni ja niille ihmisille, jotka eivät tehneet muuta kuin nauroivat minulle ja musituttivat "sinä olet sairas", "olet sairas". Olen ollut yli vuden erossa näistä "terveistä" ihmisistä, ja olen elänyt vapaata, normaalia ja tasapainoista elämää. Ja tämä kaikki on sen ansiota, että päätin lähteä sellaisesta ilmapiiristä pois, joka ilmiselvästi provosoi kaikkea huonoa minussa. Nykyään voin olla ihmisten kanssa, jotka saavat minussa esiin hyviä puolia, ja siitä muistan aina sen, että olen oikeasti hyvä tyyppi.
Mitä enemmän tunkeudut lapsesi elämään, sitä kauemmas hän sinusta haluaa. Kyseessä voi myös olla kehitysvaihe, jossa lapsi haluaa muodostaa omat rajat ja usein vanhemmille tuottaa paljon ongelmia ymmärtää lapsensa kehitysvaiheen aikuisuuteen. Minun piti viedä asia lähes väkivallan tasolle, jotta sain holhoavat ja hieman henkisesti jälkeen jääneet vanhempani jättämään minut rauhaan. Joskus vanhempien psyyke ei kestä sitä, että lapsi muuttuu vanhetessaan. Jätä lapsesi rauhaan, holhoamisesta ei ole mitään hyötyä.- 9/11
Todella hyvin kirjoitettu. Hyvä näkökulma.
Hei!
Myös äitien syyllisyys on niin koskettavaa. Kun lapsen kasvattaminen menee yleensä pieleen…
On ihan oikein arvioida tekemistään ja tekemättä jättämistään. Itse ajattelen, että äitinä on hyvä myös keskustella aikuisen lapsen kanssa siitä, mikä meni väärin. Miten lapsi koki, mitä olisi voinut tehdä toisin? Ajattelen myös, että lapselta voi pyytää anteeksi niitä asioita, joita itse vilpittömästi katuu ja nyt tekisi toisin jos voisi. En tiedä, onko teidän suhteessanne aika vielä kypsä tällaiselle keskustelulle.
Mutta lapsen sairaus ei ole ”Jumalan rangaistus” vanhemmalle.
Olet myös saanut neuvon pysyä etäämmällä lapsesta. Voi olla, että se on ihan hyvä neuvo.
Voisitko alkaa rukoilla lapsesi puolesta? Rukous muuttaa maailmaa ja ihmisiä. Uskon, että rukoukset kuullaan. Hienoa, että haluat olla kiitollinen pienistä asioista ja nauttia lapsen seurasta.
Hyvää viikonloppua teille molemmille!
Päivi-pappi Hämeestä- Voimat vähissä
En osaa antaa vinkkejä,olen vasta itsekin saanut tietää,että pojallani on kyseinen häiriö ja niin selvisi monta asiaa,jotka on mietityttänyt. Myös meillä on ollut itsemurha uhkia ja jopa yritys,poika käyttäytyy agressiivisesti ym,asuu vielä kotona,mutta oma asunto haussa. Onkohan olemassa mitään vertaistukiryhmää,itse haluaisin jutella jonkun kanssa,joka samassa tilanteessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781815Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181699- 161514
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191203En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121194Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61182hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121146Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291131Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71114