Olen mies, kohta 50, jolla oli kädessä elämän valttikortit

Niinhän me yksinäiset kohta 50 kymppiset lomautetut/työttömät näköjään vain usein teemme, että tujottelemme ikkunasta ulos, kun ei mikään jaksa kiinnostaa, se on sitä elämää joka on kuulema hyvää...... suomihan on lotto voittajien maa, juu tuli tässä muutama vko. takaisin :| 4 oikein minnehän lähtis, no pois jos pääsis mutta ei ole sitä ve.tä veikkauksessa, no joo ostin vissiin ihan vaan kahvia ja ehkä jonkun viinerin jos sillä sai, suomalainen kuulema vielä voittaa aina.

Terveissi veikkauksest juu sano veikkaus.

No joitain kiinnostaa tuo puhuminen ja parisuhteet sekä on voimia ja halua alkaa uudelleen alusta vaikka kaikki meni, toista se kun ei ole koskaan ollut paljon mitään ja sekin koitetaan väkisin viedä mitä ns. työelämän saavutuksen rippeitä on, hei tämä on Suomi Finland, joka on muuttumassa Gay Finlandiksi aikanaan ilmeisesti kun S. Niinistöllä on pressana olemisen mittari täynnä.

Ei ollut tarkoitus ..ttuilla sinulle, tulipa tuotua noita suomalaisuuden olemisen puolia esille, onnea vaan hakuun.

Hei, "älä tuijota yksiön ikkunasta ulos"...katso ikkunasta ja huomaa että maailma on avara. Itsekin tässä kummastelen kun olen yksin. Tosi yksin. On ollut avioeroa ja muuta. Ja minä katson kaksion ikkunasta (ikkuna lienee suht.samankokoinen).
Tahdon nähdä tulevaisuuteen, ja jättää menneet.
Katson kunnes maisema avautuu.

Katselee sitä pian 47 nainenkin ikkunasta ulos lähes jatkuvasti kyynel silmäkulmassaan... sairauden vuoksi kovia kipuja ympäri kellon, vailla toiveita paranemisesta. Mies jota niin rakastin petti ja jätti kun ei jaksanut sairauttani...nyt en pääse lähtemään edes kauppaan ilman että joku kuskaa saati että koskaan muualle jossa edes näkisi elämää..kerran viikossa nopeasti hoidettu kauppareissu on vain liian raskasta jotta silloin näkisin mitään. Byrokratia vei talouden niin, ettei edes ihan kaikkia lääkkeitä pysty ostamaan...tiedän siis mitä on olla yksin...