Itkettekö yksinäisyyttä koskaan?

Joskus kaipaa niin toista, toisen tukea, hyvänäpitoa ja yhdessäoloa. Silloin on haikea mieli.
Sitten taas on ihanaa olla ja nauttia yksinolosta.
Puolensa molemmissa.
Kuitenkin kaikki asiat on hyvin ja kyllä se joskus tulee se oma, ihana rakas elämään. :)

Itken) varsinkin väsyneenä

Tänää tuossa viimeksi. Vähä itsetuhoisia ajatuksia, mut kyllä tämä taas tästä kai.

En. Olen kova kuin kallio, kestän mitä vain-.

Joskus aikoinani itkin. Nykyisin en enää, vaikka läheisiä edelleen kaipaisinkin ympärilleni.

Itken useinkin. Ja kun se alkaa, en tahdo saada sitä loppumaan. Tuska sydämessä on niin kova, että tuntuu kuin tukehtuisin. Siksi yritän pitää yksinäisyyden poissa mielestä, mutta välillä se vyöryy päälle kuin musta hahmoton massa.

En itke ollenkaan yksinäisyyttä, sillä en oo kovaluonteinen lol.

En ole kyennyt enää vuosikausiin itkemään.

En kaipaa enään ketään ja näin vanhempana on erittäin mukavaa, kun ei kukaan itke mitä teen ja valita.Eron jäkkeen parasta aikaa itseni kanssa ja koiran otin kaveriksi.Muuta en tarvitse enään vaikka välillä tansseista naisia haen aina järjestän niin ettei ne perään soittele.

Itken silloin kun tajuan mitä voisi yksinäisyyden sijasta olla.

En itke siksi että olen yksin, vaan itken koska tunnen itseni niin yksinäiseksi. Silloin tuntuu että rinnasta puristaa, ahdistaa. Itsesääli valtaa mielen. Oma elämä tuntuu tarkoituksettomalta. Olisi ihana että olisi jolle kulle todella tärkeä. Tämä tunne valtaa mielen yleensä illalla tai yöllä kun en saa unta. Päivisin yritän pitää ajatukset jossain muussa.

Kyllä, tämä osui silmään sopivasti sillä juuri kävin suihkussa ja itkin siellä "omassa rauhassa" kaikkea...tätä elämäntilannetta, yksinäisyyttä aivan kaikkea! Olen eroamassa ja joudun pakosta asumaan ex miehen kanssa samassa asunnossa kun emme ole saaneet asuntoa myytyä. En siis ole yksin, mutta olen silti niin yksin...

Itken yksinäisyyttä monta kertaa viikossa, tulee kuristava tunne ja menen jopa sikiöasentoon ja heijaan itseäni kuin pien lapsi. Elämä erakkona on kovaa. Töissäkin näen usein niin tyytyväisiä asiakkaita perheineen, että kun kotiin palaan niin tuntuu hirveältä. Tämä alkoi kun eräs mies jätti minut helmikuussa. Olen kuin tyhjä kuori vailla mitään tarkoitusta tässä maailmassa. En tiedä mistä ammennan lisää voimia, olisin valmis jo lähtemään täältä. Joskus toivon syöpää itselleni ja jos sellainen tulee en suostu mihinkään hoitoihin ja nautin siitä että pääsen täältä....

Kun Suomi jakautuu kahtia miehet ja naiset eivät kohtaa

http://www.hs.fi/m/kotimaa/Suomi jakautuu mies- ja naisreservaatteihin/a1394783439793

Tietysti, ainakin pari kertaa viikossa

Kyllä itken .. Ero takan( 5 v erosta) aikaa kyllä on mutta kaipaisin sitä ihanaa ihmistä vierelleni joka pitäisi hyvänä olisi tukena minulle.. Yritin seurustella mutta vaikka ihana ihminen olikin niin jokin ei kolahtanut puolin eikä toisin .. Tuli pettymys että miksi ei ihminen olisi ollut juuri sitä mitä ex ei ollut... Mutta nyt mennään taas päivä kerrellaa eteen päin ja toivotaan että minua varten vielä joku olisi.. =)

Itse en osaa itkeä, olen kai jotenkin niin turtunut tähän elämän ankeuteen. Joskus tekisi mieli kyllä kokeilla miltä tuntuisi "laittaa hanat auki", puhdistaisiko se mieltä, kuten sanotaan, mutta ei vaan onnistu.

En itke yksinäisyyttä,sillä olen pettynyt ihmisiin,enkä seuraa ole kaivannut.Maailma,ja etenkin suomi on mennyt muutoinkin niin pahaksi,ja ihmiset täällä ovat vain itseään ja omaa menestystään ajattelevia,tahtoen vain etsiä hyötyä lähimmäisistään.Parempi on olla yksin kuin huonossa seurassa.Lopettakaa jo itsesäälissänne rypeminen.

Välillä se itkeminen kannattaa varsinkin kun yksinäisyyteen liittyy joko juuri päättynyt pitkä suhde tai se pitkä ajanjakso jolloin et ole onnistunut vaan hankkimaan läheisyyttä syystä tai toisesta.

Itke itsesi pois ja anna sydammen särkeä. Anna ajatuksen kulkea kehosi läpi ja anna itsesäälin elämän tyytymättömyyden sekä kaiken muun paskan vuotaa silmistä. Suosittelen tehdä sen mielellään lenkkeillen jossain puistossa tai kotona niin että ei ole ylimääräisiä silmiä sitä näkemässä, sillä se on vain sinun ja sun ajatuksen kohtaamista eikä kuulu kenellekkään muulle. Kuuntele jotain tunne herkkää musiikkia rauhottaakseen mielta, ennen kun meet nukkumaan. Hyvinä esimerkkeinä tyylii breaking benjamin; Red, parabelle yms.Seuraavana päivänä kun heräät tunnet olosi jo paremmaksi. Sillon on hyvä aika ajattella ja analysoida sen hetkinen tilanteesi, ota siitä tietty oppi. Tämän jälkeen läpsäise itteäs poskelle tai nipistä kaulasta että ymmärrät että olet edelleen elossa ja elämä jatkuu.

Elämäs on kuin kirja, ja sinä just lopetit sivun lukemisen, kun tutkit kirjaa ymmärrät että on vielä niin monta sivua lukematta, ja se olisi sääli jos loppu kirja sisältäis vaan itkemistä ja itsesääliä.

Mitä yritän sanoa on että on helpompaa itkeä ja surra se yksi päivä kunnolla kun vajoa pitkä aikaiseen masennukseen. Toivon että joku ymmärtää ja ottaa opiksi :)

Miehet ei itke...
Välillä kyl tekis mieli. Yhdyn moneen edelliseen, et yritän pitää itseni liikkeelä, ettei tyhjiä hetkiä olis päivässä. Mut nuorena työkyvytt. eläkeläisenä se on kovin vaikeaa.
Elämän ilo silti pulppuaa, ja yritän löytää liikunnasta ja muista harrastuksista mielekkyyttä, vaikka synkkiä päiviä ja hetkiä tuleekin.

Talvi ja kaamos saavat kyllä joskus yliotteen. Yritän itse pysyä aktiivisena, ja pyrin käymään lenkillä ja syömään paljon hedelmiä ja vitamiineja. Kesällä mieli yleensä paranee. Luin tuollaisen blogin. Toivottavasti siitä olisi jollekin apua.

http://www.cuponation.fi/blogi/4-keinoa-voittaa-kaamosmasennus