Oikeus korvauksiin omaisen auttamisesta.

Äitini ja tätini käyvät ainoina rinnakkaisperillisinä riitaa perinnöstä, jota ei ole testamentattu. Tällöin heille olisi tulossa tasamäärä, mutta nyt tätini vetoaa, että hänellä on oikeus korvauksiin jotka otettaisiin äitini osuudesta, koska täti oli lähellä (500m) asuneena auttanut perittävää kodin askareissa, kuten kaupassa käynnissä,mattojen ja ikkunoiden pesussa sekä kuljetuksissa. Äitini oli tehnyt samaa mutta paljon harvemmin 100km etäisyyden vuoksi.

Täti vetoaa Perintäkaaren 8:nnen luvun §5:een:

5 § (25.2.1983/209)

Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen.

Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.

Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan."

Äitini ei hyväksy tätä, koska on omituista että sukulaisen auttamisesta arkisissa askareissa pitäisi jotenkin erikseen palkita kuoleman jälkeen, etenkin kun tällaisista ei ole sovittu. Lisäksi perittävä tunnetusti antoi käteispalkkioita matalalla kynnyksellä, mutta näitä ei voi todistaa.

Voiko sukulaisten apua kodin askareissa katsoa työksi, josta tulisi saada korvausta?