perhekoot?

on varmaan kaikenkokoista perhettä, koska annetaan Jumalan haltuun perheen koon määräytyminen. Kaikki eivät saa lapsia. Lapset ovat rikkaus ! itse olen isosta perheestä, vanhempani ovat saaneet 10 lasta. Vanhimpiin sisaruksiini olen tutustunut lähemmin vasta aikuistuttuani, sillä olin vielä pieni, kun osa jo muutti pois kotoa.

Meidän perheessä elämä on ollut aika tasapainoista. Kaikki sisarukset ovat erilaisia, toisten kanssa tulee pidetyksi enemmän yhteyksiä. Kaikki eivät ole uskomassa, mutta välit ovat silti kaikkien kanssa avoimet ja raikkaat. Kaikkia on tarvittu ja yhtään ei meitä ole liikaa. Olis vaikeaa kuvitella elämää ilman näitä läheisiä, minkälaista se mahtaisi olla... Elämä on rikasta ainakin sosiaalisessa mielessä. Tästä osasta olen kiitollinen ja ehkä hiukan terveellä lailla ylpeäkin. En koe,että lapsiluvun suuruudessa on mitään häpeämistä - päin vastoin.

Yksi hyvä puoli on myös se, että omilta sisaruksilta on helppo kysyä neuvoa kaikenlaatuisissa elämän ongelmakohdissa. Vielä kun kaikki ovat vähän eri alalla, käytännössä konsultointiapua saa vaivatta ja ei tarvi aina tehdä kaikkea kantapään kautta.

Miehelläni on 15 sisarusta. Ympärillä on siis melkoinen lähisuku. Aina on mukavaa kuulla kuulumisia sieltä ja täältä. Ajattelisin, että perheeseeni kuuluu sisarukseni, mieheni, hänen sisaruksensa, näiden lapset ja isovanhemmat ja omat lapsemme. Rakkaat läheiset omine luonteenpiirteineen, hyvine ja huonoine puolineen ovat arjessa kantava voimavara.

...7 lapsisesta perheestä. Tuntuu aika pienelle kun niin monella vl-perheestä kotoisin on sisaruksia pitkästi toistakymmentä... Minä koen rikkautena sisarukst. Itse kylläkin olen vanhin, joten on tullut oltua paljon "kakkosäitinä".

Itsella 12 sisarusta, miehella 5 sisarusta. Lapsia meillä on kaksi, 6 ja 4 vuotiaat.