Glumourin aikataulu.

Tallinassa syön ihania ja erikoisia riisto ruokia joiden alkuperä rajoittuu kauppojen ruokaroskiksiin josta Tallinnan huippukokit ja ravintolat ovat ne löytäneet ja loihtineet aivan suuhun jämähtäviä makuelämyksiä.
Niiden ruokien ja eläinten nimiä en tiedä mutta tuhdin viinan kanssa ne ovat todella mahtavia, siinä kalpenee Helsingin leipäjonot.

Se että olen ollut paljon sairaalassa, ei pitäisi olla salaisuus kenellekään eikä ihmetyksen aihe, eihän siinä ole mitään ihmeellistä! Minulla on epäterveen paperit ja niillä pääsen vaikka Maijamin Hospitaaliin.

Ajatellaan nyt olosuhteitani, niin voisin masentua ihan lopullisesti, etten poistuisi kotoani ollenkaan pois: mutta aina mä saan dösälipun tai taksin hinnan jostakin ja tietysti aika paljon tulee matkusteltua pummilla.
Olen niin kuuluisuus kuningatar, että minulta ei tarkisteta helposti onko lippua vai ei. Viimeksikin kun odotin metroa, lipuntarkastajat pysytteli kymmenen metrin päässä ja pitelivät neniään. Olikohan se joku kade mielenilmaus?

Toisekseen minulla on välit menneet kolmanteen ja neljänteen sukupolveen ja oikeastikin kaikkiin. Vain muutama kapakan pitäjä luottaa minuun jos lupaan privat vilautuksia takahuoneessa. Yksi isäntä sanoi kyllä kerran, että voisiko sinä laihdutta kolkyt kilo nii näkisi vähän värkkejäki.

Kolmanneksi minut on heitetty niin monesta kämpästä pois, jonka aikana suurin osa vaatteistani ja varakkuudestani (ja maineestani) on joko kadonnut tai rikkoutunut.

Neljänneksi toinen silikoniposkeni on kapseloitunut, integroitunut aivoihin, joten olen alkanut nähdä demoneja, taas kerran. Minuakin "ystäväni" ovat puukottaneet selkään, jos en ole onnistunut oikeasti puukottamaan heitä. Viranomaiset tyhjensivät Jollaksesta kaikki nupineulaa vaarallisemmat terät ja veitset.

Voisi tässä hyvinkin kuvitella että romahdan (ja olenkin romahtanut muutamia kertoja, kuten tiedetään, lataamot ovat erittäin tuttuja minulle ja psykoosiosastot.) Myös kaikki eläimeni alkaen syyhypunkista ja täistä on minulta kavallettu.

Nyt keskityn siihen siihen mitä minulla on, elikkä siihen mitä minulta puuttuu? Mitä minulla on: Olen epäterve, olen jo parhaat päiväni nähnyt (50v näköinen on tänä päivänä suhteellisen nuori vielä),)
Minulla on show jota rakastan kuten tämän Leipä Rieska Liven tekeminen sekä keikat ympäri Suomea, minulla on rakkaat välit itseeni, minulla on kieli eli nuolemistaitoa ja maailmalta kokemusta niin paljon että on kaikki mahdollisuudet.
Voisin muuttaa takaisin ulkomaille esimerkiksi Tallinnaan ja löytää vaikka uusi virolainen mies joka ei vielä tunne minua eikä tiedä menneisyydestäni.
Minulla on porraskäytävän katto pään päällä ja varaa ostaa hyvää ruokaa leipäjonoista.
Minulla on myös useita "ystäviä" jotka rakastavat ja tukevat minua niin kauan kun saavat mainetta ja palstatilaa rinnallani!
Minulla on usko seuraavaan keikkaan ja skumppa pulloon ja psyykepilleriin ja vahva itsetunto aina kun olen hönössä. Joskus se lyö yli.

Seuraava aikataulu menee siis: sitä en toista, en muista enää.

12.4.2014-17.4.2014 tai joskus vietän pääsiäisen Pohjois-Lapissa Saariselällä koska Helsingissä on toivottu, että häipyisin maisemista hetkeksi.
Otankin nyt vastaan keikkoja tuolta erään Näädän alueelta.
Voisin tehdä keikkaa mm. Ivalossa, Inarissa, Saariselällä, Karikasniemellä jne. Jos kävisi niin huono tuuri että joku räkälä huolii? Esimerkiksi joku Hullu Poro ravintola on ilmoittanut, että jos ilmestyn sinne 100 kilometrin säteelle, koko lappi pannaan kiinni ja karenssiin.

Showni on uudistunut nyt kokonaan. Nykyään käytän pikkuhousuja koska likaisesta alapäästäni on huomautettu. Rehevät reidet näytän edelleen. Mukana on kännissä tanssijoita jos onnistun saamaan.

*Rupsu Kuppiainen "

DEE-JOOSEPPI OLI TÄNÄÄN HURSTIN JONOSSA.

Ihan oikeasti. Asun vieressä ja kävelin ohi.