Löysin ylen elävästä arkistosta tällaisen mielenkiintoisen haastattelun Mirja Pyykön ohjelmasta 80-luvulla. Olin silloin ala-asteikäinen lapsi ja muistan että isoäitini kauhisteli haastattelua ja siinä esiintyvää lesbonaista Ursula Drakea. Isoäitini melkein itki puhuessaan haastattelusta ja modernista maailmanmenosta, johon kuuluu lesbous jne :D
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/heteroliitosta_lesbosuhteeseen_4293.html#media=4309
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/heteroliitosta_lesbosuhteeseen_4293.html#media=4309
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistan katsoneeni haastattelun joskus tuolta arkistosta. Pakko sanoa, et mitä pidemmälle haastattelu eteni, niin sitä synkemmältä se alko munkin mielestäni vaikuttaa niin, että tavallaan ymmärrän isoäitisi kyyneleet. Muistelisin naisen vihjailleen haastattelussa, että hänen lapsensa jäivät eron jälkeen miehelle asumaan siksi, että viranomaisilla olisi ollut jotakin hänen lesbouttaan vastaan. Todellisuudessa kun kuunteli naisen kertomusta, niin ei alko tuntea lähinnä helpotusta siitä, että lapset elävät isällään. En yhtään ihmetellyt viranomaisten ratkaisua, sen verran sekavan oloinen nainen eikä hän suoraan sanottuna edes vaikuttanut siltä, että lasten kanssa eläminen olisi kauheasti kiinnostanut.
Muistan harmitelleeni tuolloin, että jälleen joku epävakaa tyyppi edustaa vähemmistöjä televisiossa. Oikeastihan tuokin nainen edusti ainoastaan itseään, mutta monen heteron mielikuviin tollasilla yksittäisillä haastatteluillakin on vaikutusta varsinkin tuohon aikaan, kun homoseksuaaleja "esikuvia" ei ollut julkisuudessa senkään vertaa.
Sama juttu, olen katsonut tuon joskus arkistosta ja samat fiilikset jäi tyypistä kuin söpötytöllä. Haastateltavaa kiinnosti enemmän uusi ihana, vapaa, erilainen elämäntyyli kuin lapsensa kanssa eläminen.
Ei olis kyllä syytä tuomita ketään jos lapsensa on menettänyt. Siihen varmasti on ollut monia syitä ja kyllä, myös ahdasmielinen ilmapiiri on takuulla vaikuttanut kasarilla. Sitä paitsi jokainen meistä suree omalla tavallaan eikä kaikki halua tuoda kipuaan julki telkussa.
Eipä ne esikuvat vieläkään kovin kummoisia ole, mutta osa sentään hiukan kaunistaa todellista lesbojen elämää
no älytöntä yleensä tehdä haastattelu lesbona olemisesta . mut toi on arkistokamaa .
nykyään ollaan yksilöitä thanks god .
Mun mielestä toi haastateltava oli tosi fiksu. Oli selvästi miettinyt asioita monella tapaa ja jakso vastailla kärsivällisesti. (Upeet hiuksetkin)
Sillon kun se oli menettänyt lapsensa, eli se jonkinlaista lesbokommuunielämää ja on selvää, ettei sellaiseen lapsi sovi jos vielä juhlitaan. Oli varmaan löytänyt itsensä vasta ja siihen liitty monenlaista elämänvaihetta.
Pyykkö on kyllä niin uskomattoman ääliö naurettavine kysymyksineen, että en voi kun sääliä ja nauraa.
Munkin mielestä, kun vähän tarkemmin kuuntelin ja mietin vastauksiaan, haastateltava vaikutti syvällisesti asioita pohtineelta.
Mirja Pyykön kysymykset olivat 80-luvun suomalaisen vastaheränneen feminismin sävyttämiä, muttei nyt tavattoman typeriä sentään.
Haastateltavan tyyli on kursailematon ja suht raju, joten ymmärrän toisaalta isoäitini kauhistelun :D
No en kyllä kokenut rajuksi tai kursailemattomaksi, rehelliseksi vaan. Mutta oonkin vanha käpy. Se lesbokommuunijuttu oli outo, mutta lienee ollut haastateltavan vaikeimpia elämänkokemuksia ja siksi niin kumma.