Mitä jollei ole lainkaan mustasukkainen?

Ei se haittaa. Itse en ollut lainkaan mustasukkainen, moneen, moneen vuoteen, vaikka rakastin mahdottoman paljon. Korkeintaan olin mustasukkainen siitä, että joku saa viettää aikaa minun ihanan mieheni kanssa, kun itse en voi. Ei tarvinnut olla mustasukkainen, kun oli vakaa luottamus. Toisaalta ajattelin, että jos mies löytää jonkun toisen, hän ei sitten ole oikea minulle. Ei ollut mitään syytä epäillä ennen kuin paljastui, että mies on salaillut erinäisiä asioita.

itsekkään en osaa olla mustasukkainen, pidän sitä luottamuksen osoiteuksena ja jos toinen ei ole musta se on luottamusta minuun. en tietysti pidä siitä jos mies kävisi toista naista "silittelemään" mutta siinä vaiheessa mikään skitso kohtaus ei ole oikea ratkaisu vaan keskustelu onko minusta sallittua vai ei. mä pysytyn hyvin hyväksymään miehellä naispuoliset ystävät ja jos liikkuu ystävyyden rajan yli niin siinä vaiheessa rikkoo mun luottamuksen ja jos en luota toiseen en jää myöskään kuuntelemaan selityksiä eli se on musta valkoisesti sitten siinä vaikka sydäntä särkisikin.

Viime suhteessani mies ei ollut lainkaan mustasukkainen minusta, ei koskaan kieltänyt menojani saati suuttunut jos kaveri-miehet soittivat tai tekstailivat.

Ihana tyyppi, siihen asti kunnes totuus selvisi; en ollutkaan (kaikista vakuutteluistaan huolimatta) hänelle se ainoa, vaan yksi hänen "ringissään". Kun minulla oli omia menoja, hän vietti aikaansa jonkun toisen luona/sängyssä. Samoin kun riitaa tuli, ei jäänyt selvittämään, vaihtoi vaan hetkeksi rauhallisempaan maisemaan:)

Kyllä minusta ainakin tosirakkauteen kuuluu tervettä omistamisen halua ja mustasukkaisuutta.

älä nyt sotke puuroja ja vellejä. mustasukkaisuus ei ole synonyymi välittämiselle, vaan tulosta omistuksenhalusta ja epäluottamuksesta. tuskin sinäkään olisit mustasukkainen esim. lemmikistäsi tai äidistäsi, mutta ei se tarkoita että ne olisivat sinulle 'ilmaa'. oon ollut ihanan miehen kanssa nyt 14v, kertaakaan ei ole kummallakaan tullut mustasukkaisuutta, koska luotetaan toisiimme. en voisi elää ilman häntä.

Jokainen osaa määritellä sen, missä menee se terveen ja sairaan mustasukkaisuuden rajat. Luulen, että monen mielestä se ylittää terveen rajat kun toisen mustasukkaisuus alkaa haitata toisen/molempien elämänlaatua,

"Mitä jollei ole lainkaan mustasukkainen?" No, sitten ei ole. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, etteikö rakastaisi ja välittäisi. Jokainen myös näkee rakkaudenkin eri tavalla; toisen mielestä rakkaus on sielunkumppanuutta, toisen mielestä toisen omistamista ja kolmansien mielestä vapautta.

En osaa itse pukea mustia sukkia jalkoihini. En suutu, masennu, itke tai vetäydy, jos näen pitkäaikaisen ihastukseni nauravan yhdessä kauniin ja hehkeän olennon kanssa. Tai olentojen ringissä. Pikemminkin nauran kaukana mukana ja uteliaana olisin halunnut kuulla heidän juttunsa.

Toista ihmistä ei mielestäni voi omistaa, ei sitten millään. Minusta todellinen rakkaus on kaukana omistamisesta. Haluan joku päivä olla kahdenkeskisessä parisuhteessa ja jos käy niin, että kumppani pettää (eli suutelee tai harrastaa seksiä tai muuta intiimiä toisen kanssa) niin suhde on sitten siinä. Totta helvetissä se varmasti sattuu, koska luotti toiseen ja oli varma, että toinen ottaisi eron, ennenkuin lähtee toteuttamaan intiimejä tekoja muiden kanssa.

Minun kanssani ei ole pakko olla. Miksi pettää, kun voi lähteä?

Ihanne suhteessa ei ole mustasukkaisuutta! Eihän se mitään välittämistä ole vaan epävarmuutta jos on mustasukkainen

Minun miesystäväni ei ollut ennen yhtään mustasukkainen mutta nyt on kun tajusi että minusta on eräs toinenkin kiinnostunut. Onko se sitten omistushalua vai rakkautta?

On olemassa kahta eri mustasukkaisuutta. Aiheellista mustasukkaisuutta on, kun tiedät varmasti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta. Aiheetonta mustasukkaisuutta on, että kuvittelet hänen olevan kiinnostunut muista, vaikka se ei ole totta.
Ihminen, joka ei ole mustasukkainen silloin kun siihen on aihetta, ei välitä oikeasti. Ihminen, joka ei ole mustasukkainen silloin kun siihen ei ole aihetta, luottaa kumppaninsa tunteiden aitouteen ja kestävyyteen.
Ihminen, joka on mustasukkainen aiheettomasti, ei luota.

Minäkin olen ihmetellyt mustasukattomia ihmisiä :)

Siis en nyt puhu vainoharhaisesta, väkivaltaisesta tai omistushaluisesta mustasukkaisuudesta.

Mutta ihmettelen sitä tyyneyttä, jopa välinpitämättömyyttä, joka joillain on, eli "jos menee toisen kanssa, menköön, ei ollut silloin minulle se oikea". Ei sillä, ettei se olisi totta, mutta tuo tyyneys jotenkin kielii siitä, ettei ollut tunnetasolla investoitunut toiseen, koska vaikka se onkin totta ettei se pettäjä sitten ollutkaan se oikea, niin se silti yleensä SATUTTAA aivan helvatusti sen huomata ja toisen, ja rakkaussuhteen menettäminen. Ja se mustasukkaisuus on sitten sne vaiston heräämistä.

Ja se sattuu sitä enemmän, mitä enemmän rakasti ja halusi jutun toimivan. Jos antaa toisen mennä tuosta noin vain, välittikö todella suhteesta ja tästä ihmisestä?

Joten se, ettei ole minkäänlaista menettämisen pelkoa, ikinä missään määrin, jotenkin tuntuu henkilökohtaisesti oudolta.

Itse taas en pidä minkäänlaista mustasukkaisuutta terveenä -ehkä siksi että on siunaantunut parisuhde jossa mustasukkaisuus olisi järjetöntä. Toki jos mies pettäisi niin edessä olisi hermoromahdus, parisuhteen romahdus ja luultavasti jonkin painavan romahdus sen toisen naisen niskaan (tiedän ettei viimeksimainittu ole järkevää tai kohtuullista, mutta ihminen ei aina ole).

Mutten pysty kuvittelemaan tilannetta jossa mies pettäisi. Hän ei ensinnäkään ole senluontoinen, ja koska tiedän että tuohon kyynikko toteaisi että moni vaimo on luullut samaa ja erehtynyt, huomautan myös että mies pitää asiansa täysin levällään -on syntynyt jonkinlainen kierre että koska en epäile, en nuuski, ja koska en nuuski, mies jättää puhelimensa pöydälle, sähköpostinsa auki ja joskus pyytää hoitamaan pankkiasiansa. Samaten omat asiani kerron miehelle kaikki, ja jos olen esim. jutellut ystävän kanssa jostain jota ei saa kertoa muille, saatan todeta että "voisitko tarkistaa muut viestini ja kertoa jos jotain tärkeää kun en nyt pääse koneelle, mutta älä lue Riinan ketjua koska hän puhui yksityisestä ongelmastaan" -ja hän ei lue.

On ihana mielenrauha kun ei tarvitse olla mustasukkainen, en ymmärrä miten kukaan jaksaa muuten (tietysti alussa oli vain pakko luottaa, mutta koska molemmat luotimme tämä "en koskaan piilota mitään koska et nuuski ja kontrolloi" itseäänvahvistava tilanne syntyi).