On julmaa, miten aikuisten väliset riidat voi johtaa siihen että isä hylkää omat lapsensa, eikä enää välitä.
Meillä oli syvä kriisi muutama vuosi sitten, ja yritimme selvittää asian. Se vain meni aina vaan syvemmälle, ja lopulta oli pakko muuttaa erilleen. Vähäksi aikaa oli tarkoitus. Kriisi johtui mieheni ystävistä joka puhui perättömiä.
Olimme kuitenkin tässä tilanteessa mieheni kanssa yhä hyviä kavereita ja olimme kuin perhe, joilla oli kaksi kotia. Isi ja lapsetkin näkivät päivittäin.
Kunnes kuvaan ilmestyi joku harppu, ja sen seurauksena isi lopetti lasten tapaamiset kokonaan. Tällähetkellä noin kerran kahdessa kuukaudessa soittelee tai viettää pari tuntia heidän kanssaan. Se oli raskas isku heille, varsinkin tytöllemme, jolle isi on aina ollut hyvin tärkeä.
Että on aina turhaa näiden tyttöystävien , joidenkin
väittää, että vika olisi aina ex vaimossa. Tässäkin tilanteessa olen 100 % varma, että tämä harppu on painostanut miestäni valitsemaan joko hänet tai lapset. Koska ennen sitä, isi oli aina heidän kanssaan.
Olen rehellisesti kertonut lapsille, että isillä on nyt tärkeempää tekemistä kuin olla teidän kanssa, joka sitä paitsi on totta. Alussa se oli heidän vaikea hyväksyä, mutta pikkuhiljaa he ovat ymmärtäneet asian, kun isi ei tule eikä soittele, eikä muutenkaan ole kiinnostunut lasten elämästä.
Olen vain miettiny, mitä liikkuu sellaisen isän päässä, joka hylkää omat lapsensa. Miten yksinkertaisesti siihen pystyy? Miten voi jonkun harpun antaa määräillä omasta elämästä ja vielä lasten kustannuksella. Mistä kaikesta jää paitsi, kuinka lapsi sen ymmärtää, kun ei aikuinenkaan käsitä?!
Meillä oli syvä kriisi muutama vuosi sitten, ja yritimme selvittää asian. Se vain meni aina vaan syvemmälle, ja lopulta oli pakko muuttaa erilleen. Vähäksi aikaa oli tarkoitus. Kriisi johtui mieheni ystävistä joka puhui perättömiä.
Olimme kuitenkin tässä tilanteessa mieheni kanssa yhä hyviä kavereita ja olimme kuin perhe, joilla oli kaksi kotia. Isi ja lapsetkin näkivät päivittäin.
Kunnes kuvaan ilmestyi joku harppu, ja sen seurauksena isi lopetti lasten tapaamiset kokonaan. Tällähetkellä noin kerran kahdessa kuukaudessa soittelee tai viettää pari tuntia heidän kanssaan. Se oli raskas isku heille, varsinkin tytöllemme, jolle isi on aina ollut hyvin tärkeä.
Että on aina turhaa näiden tyttöystävien , joidenkin
väittää, että vika olisi aina ex vaimossa. Tässäkin tilanteessa olen 100 % varma, että tämä harppu on painostanut miestäni valitsemaan joko hänet tai lapset. Koska ennen sitä, isi oli aina heidän kanssaan.
Olen rehellisesti kertonut lapsille, että isillä on nyt tärkeempää tekemistä kuin olla teidän kanssa, joka sitä paitsi on totta. Alussa se oli heidän vaikea hyväksyä, mutta pikkuhiljaa he ovat ymmärtäneet asian, kun isi ei tule eikä soittele, eikä muutenkaan ole kiinnostunut lasten elämästä.
Olen vain miettiny, mitä liikkuu sellaisen isän päässä, joka hylkää omat lapsensa. Miten yksinkertaisesti siihen pystyy? Miten voi jonkun harpun antaa määräillä omasta elämästä ja vielä lasten kustannuksella. Mistä kaikesta jää paitsi, kuinka lapsi sen ymmärtää, kun ei aikuinenkaan käsitä?!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Appelsiini kirjoitti:
***
Olen rehellisesti kertonut lapsille, että isillä on nyt tärkeempää tekemistä kuin olla teidän
kanssa, joka sitä paitsi on totta.
***
Olipa tuo totta tai ei, uskotko todella tuon olleen lasten kannalta parasta? Riippuu lasten iästä tietysti jonkin verran. Kuulostaa enemmän siltä, että jatkat vain sotaasi isää vastaan, et voi sietää, että hänellä on uusi nainen.
No koskaanhan ei voi tietää mikä on parasta , mutta olen vain kyllästynyt vastaamaan lapsille että en tiedä tai Kyllä se varmaan joku päivä, Iskällä on muuta, ei ehdi, on töissä tms. Se on myös aikuisen valehtelemista lapsille, kun tietää miten asia on, mutta ei kerro.
En voikaan sietää sitä harppua, mutta mulla on täysi oikeus tuntea itseni loukatuksi kuin myös lasten puolesta, sillä tuo jos mikä on loukkaus, että isi jättää lapsensa huomiotta täysin kokonaan.
Ja se loppui kuin seinään kun se harppu ilmestyi, että tässä ei ole mitään jäänyt meille mitään epäselväksi.
Mminulla on melkein samllainen tilanne, mutta me enne olleet enää yhdessä lapsen syntymän jälkeen...
Minä ainenkin toivon, että kyllä jokainen isä haluasisi nähdä oman lapsensa ja viettää aikaa niitten kanssa. Kyllä hän varmaan huomaa joku päivä että on tehnyt virheen ja haluaa selvittää asiat "entisen" perheensä kanssa...
Niinhän sitä sanotaan että veri on vettä sakeampaa... =)
Olen itse tilanteessa jossa olen se paljon vihaamasi "harppu" ja voin vain todeta että tässäkin tapauksessa "isi" on aikuinen mies ja ihminen joka ihan itse päättää omasta elämästään ei kukaan toinen pysty loppupelissä määräilemään toisen tekemisiä jos halu on tavata lapsiaan sen kyllä tekee!
Oletko tullut ajatelleeksi että olet kenties omalla katkeruudellasi nyt myrkyttänyt oman,lapsiesi,ex:säsi ja sen vihaamasi "harpun" elämän?
Olitte ennen eroanne kriisissä ja jälleen kerran syynä kriisiisi oli "joku muu" kuin sinä itse ja exäsi kuten nytkin on syvän vihasi kohteena "isin uusi harppu" tarkistappa asenteesi ja luo itsellesi ja lapsillesi mielekäs elämä kyllä se isäkin ne lapset tapaa mieluusti kunhan pääsee kuulemasta loukkaavia kommentejasi hänen uudesta ihmissuhteestaan olet melko hävytön tuollaisia lapsillesi sanoessasi luuletko etteivät viestisi ole lapsiesi kautta kantautuneet lasten isän ja hänen uuden ystävänsä korviin,jos jollakin on aihetta olla loukkaantunut niin minusta tuolla haukkumallasi "harpulla"!
Mene peilin eteen ja katso totuus löytyy sieltä elämäsi vaikeuksiin älä sysää syitä muiden niskoille siitä ei hyvää seuraa kuten oletkin jo huomannut!
voisit katsoa peiliin,ehkä se vika TOSIAAN löytyy sieltä.
Olen onnellinen siitä, jos niin on käynyt, että olen sen verran saanut hyvää aikaan, että meidän isin ja sen harpun elämä on myrkyttynyt.
Itse en enää ole katkera sillä olen päässyt kaiken yli , mutta ainahan kaikki jälkensä jättää.
Pahoillani olen vain enää lasteni puolesta, että se harppu laittoi isin valinnan eteen.
Ei taida meidän isi olla aikuinen mies kun on noin vietävissä.
Totuus, katkeruus ja pahuus ei löydy minusta vaan aivan muista ihmisistä. Jos jollain on kanttia särkeä hyvä perhe-elämä, ja käyttää heikkoa tilaisuutta hyväksi, ei se ihminen voi olla enää ihminen.
Terve ihminen ei halua kenellekään pahaa, vaan käyttäytyy asiallisesti muita kohtaa, vaan ihminen jolle mikään ei ole pyhää, on katkera muiden onnesta, ja siksi satuttaa tuntematta syyllisyyttä!
ja MIETI mitä kirjoitit!
Oletko omasta mielestäsi todellakin hyvä ihminen jos olet tuota mieltä ettei sinussa ole mitään vikaa ja olet onnellinen jos olet saanut muiden elämän myrkytettyä?
Eihän teillä enää mitään perhe elämää voi olla jos kerran olette eronneet ja mies on löytänyt uuden olet sinä todella kummallinen tapaus sanon minä vaan!
En sanonut alussa että olisimme lopullisesti eronneet, voi hyvänen aika! Sanoin, että kriisi meni niin syvälle, että oli parempi muuttaa eroon vähäksi aikaa, ja selvittää, sekä yrittää palata takaisin! Mutta se harppu kiilasi väliin. Lue vähän ajatuksen kanssa, ettei sanasta sanaan tarvii selostaa!
Meissä kaikissa on vikaa, virheettömiä tuskin löytyy. Mutta olen onnellinen jos olen pystynyt sotkemaan sen harpun elämän, kuin hän teki meille! Minä en jää sormi suussa katselemaan ja hyväksymään kaikkea sen kummemmin reagoimatta, minä annan takaisin samalla mitalla.
Muiden elämään en sotkeudu turhan takia.
exäsi on tehnyt valintansa ja haluaa elää jonkun muun kuin sinun kanssasi ja kun asennettasi hiukan tarkastelee kirjoitustesi valossa en yhtään ihmettele että miksi on näin!
Mitä voitat tuolla katkeruudella ja muiden päälle syljeksinnällä?
Niin tai luulee tehneensä! Ehkä se on vain pakopaikka hetkeksi. Mutta paluu perheen pariin tulee olemaan todella vaikeaa, sillä minä en hyväksy suhteesta toiseen hyppimistä.
Enpä ole ajatellut mitä voitan, mutta kuten sanoin, en jää vain seisomaan ja katsomaan perään ja hyväksymään mitenkään reagoimatta. Jos joku harppu pilasi meidän elämän,samaa saa odottaa myös itselleen.
..ihan vakavissasi hakea apua itsellesi käydä keskustelemassa jonkun mielenterveyden ammattilaisen kanssa?
Sinun kirjoituksistasi saa nyt käsityksen että sinulle sellainen voisi tehdä hyvää ja voisit suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Ja sinun kirjoituksesta sen käsityksen, että kuka tahansa sinua loukkaa ja miten pahasti loukkaa, sinä hyväksyt kaiken päätänyökäten, myöntäen ja hymysuin.
Et kunnioita itseäsi lainkaan, olet varsinainen nössö!
Jos apua joku itselleen tarvii, että vähän kunnioittaisi itseään eikä antaisi kenenkään hyppiä silmille, niin olet sinä!
sinähän et minusta tiedä mitään ja kuvauksesi meni metsään niin että vihelsi,minä en anna ylitseni kävellä mutta en minä myöskään syyttömiä elämäni tilanteesta syytä tai tilille pistä.
Kyllä jokainen ihminen on ihan itse vastuussa omasta elämästään ei sitä epäonnea voi sysätä muiden niskaan ja aloittaa turhaa ja kuluttavaa kostonkierrettä se ei varmasti johda mihinkään.
Kun ihmisen psyyke ja itsetunto ovat kohdillaan ei hänelle edes synny tarvetta kaataa omaa p*****nsa toisten niskaan.
Ota nyt järki käteesi ja katso et anna lapsillesi sen parempaa roolimallia aikuisesta kun uutta nuoruuttaan hakeva lasten isäkään,pata kattilaa soimaa ja musta kylki kummallakin,kyllä ihan osaton sinun elämäsi epäonneen on tuo mainitsemasi "harppu" sinun elämäsi on kyseessä ja siinä oli jo monta mutkaa ja kuoppaa olemassa lastesi isän kanssa ennenkuin tämä "harppu" on kuvioihin solahtanut.
Vanhan laulun sanoin;
"Kun yksi jättää ja toinen pettää on kolmas kyyneliisi viaton.."
Etkä sinä minusta, ja kuitenkin olet varma asioiden kulusta!
Kuule asia koskee mun perhettäni, ja tiedän tasan tarkkaan miten asia on.
Minulla on järki kädessä ollut aina, mutta muilla sitä ei taida olla. Jos kerroin, että heikkona hetkenä joku harppujen harppu käytti hyväkseen miehen helppoutta, niin kyllä se vika on aivan muussa kuin minussa!
Olin varma että selvittyämme siitä kriisistä, pystymme palaamaan yhteen, mutta kierot lehmät sotkevat ja lupailevat kuun taivaalta, ettei niin tulisi käymään. Ja mies uskoo. Pääsihän vastuusta ja elämään sitä vapaampaa elämää.
Ja sanonpahan vaan, että aikamoisen roolimallin lapset oppivatkin isältään, että kun huonosti menee, vieraisiin vaan ja hylkää lapset, niin kaikki ongelmat on pois pyyhitty.
Minun roolimallini on heille, että lapsiani en hylkää, vaikka ongelmia on joskus kasapäin. Ne selviää, kun selvittää, mutta ne selvitetään oikealla tavalla eikä pakenemisella.
Et kai tosissasi kuvittele, että kukaan uskoo, kun väität päässeesi eron yli. Sua painaa hillitön katkeruus edelleen, olet mustasukkainen exäsi menemisistä, uusista naisista ja itse kehtaat vielä mustamaalaata viattomille lapsille heidän isäänsä. Eroon oli aivan varmasti kaiken kertomasi perusteella hyvät syyt. En minäkään jäisi kuuntelemaan tuollaista epäkypsää panettelua. Voi voi, kun teitä teinikakarayhäitejä on palstoilla paljon, joilla on vielä paljon opittavaa elävästä elämästä!
Säälin sua, mutten sillä lailla, kuin toivoisit :((((
Kenenkään ei tarvii uskoa mitään mitä ei halua! En minäkään usko kaikkea mitä näissä kirjoituksissa toiset ovat sepustaneet.
Olen päässyt eron yli hyvin, koska en enää kaipaa ex miestäni, enkä ottaisi enää takaisin, vaikka kuun taivaalta lupaisi. Aina loppunut rakkaus sattuu, jos on todella rakastanut. Enkä sano että se on ollut hänellekään helppoa.
Tälläistä ei olisi tapahtunut, ellei se harppukuukkeli olisi tosiaan käyttänyt mieheni heikkoa hetkeä hyväksi. Mutta hän teki valinnan lasten ja sen harpun välillä, ja harppu voitti, ja sitä lapset eivät voi ymmärtää.
No teiniäiti en todellakaan ole, joten tiedän mistä puhun, ja olen loistavasti onnistunut neljän lapseni kanssa jatkamaan elämää kun kaikista miehistä ei ole ottamaan vastuusta lapsistaan. Surku että sellainen mies sattui juuri minulle, mutta aika näyttää monenko lapsen isin minä vielä nappaan, sillä vapaita en huoli.
En ole kuullut sanaa sääli, omassa elämässäni koskaa. Joten voit sääliä itseäsi munkin puolesta, kunhan ensin otan selvää mitä se tarkoittaa...
Mua ihmetyttää, että miksi niin monet tosiaan luulee, että uusi puoliso (yleensä kai nainen) laittaa lasten isän valitsemaan: hän tai lapset? Onko se totta, että nämä "harput" tekevät niin? Vai luulevatko lasten äidit vain niin? Mua epäilyttää, että se on USEIN vain väärinkäsitys, että iskä joutuu valitsemaan.
Ja mitäpä, jos sun miehesi RAKASTUI tähän "harppuun"? Jos se käyttänykään ketään hyväkseen? Jos se sun ex ajatteli, että se ei voi elää ilman tätä toista?
Ja toisex, toivottavasti toi oli vitsi, että vapaita miehiä et huoli. Kai nyt jokainen AIKUINEN ihminen tajuaa, että vahinko kiertämään on äärimmäisen lapsellista ja jopa tyhmää... Siitä tulee mieleen, että jos et ole teiniäiti, niin melko nuori kuitenkin....
Ja vielä yksi huomautus (liittyen lauseeseesi "aika näyttää monenko lapsen isän vielä nappaan, sillä vapaita en huoli"): lasten isä ja vapaa mies eivät ole toistensa vastakohtia! Lasten isät voivat olla vapaita ja lapsettomat varattuja.
Nää oli vain mun ajatuksia, joita tuli mieleeni, kun luin sun juttua. Saatan tietty olla täysin väärässä.
vika ole isissä,meillä samanlainen tilanne mutta toisinpäin,äiti tekee kaikkensa estääkseen minua näkemään ja juttelemaan lapseni kanssa ja myös äidin uusi "löytö" on hyvänä apuna estämisesssä,lapsi ei uskalla toteuttaa omia halujaan tavata minua vaikka jo ikänsäkin puolesta voisi tulla luokseni käymään kun haluaa,mutta kun uhkaillaan,kiristetään ja pahoinpidellään niin onhan selvää että ei uskalla,asuntojemme välimatka ainoastaan n. 2.5km,että ei se aina ole isin vika ettei tapaa lapsiaan/lastaan.
Kuules
Nimittelysi on täysin mautonta. Leimaat heti uuden ystävättären harpuksi.
Joissakin elämän tilanteissa ns. "hetken hylkääminen" on ainoa vaihtoehto kunnes elämäntilanteet rauhoittuvat ja selkiytyvät.
Lapset joutuvat aivan kohtuuttoman pyörityksen eteen jos vanhemmat pitävät heitä kiistakapuloinaan ja vain haukkuvat toista osapuolta tavatessa tai kotona.
Anna tilanteen rauhoittua, yritä olla aikuinen ja hyväksyä nykyinen tilanne. Tuskin se on helppo kenellekään osapuolelle. Tapaamiset toivottavasti sujuvat aikanaan kunhan kaikki pee on jäänyt taka-alalle.
Kyllä monet isät hylkäävät lapsensa absolut kun eivät tunnetasolla kestä tavata lapsiaan.
Minä olen valmis saattamaan lapset isän luokse koska tahansa. Aikoja ei tarvitse varata ja aina joustan, mutta isästä ei mitään kuulu.
Maksan lasten matkat isän luokse ja laitan eväätkin matkaan, kuten hän vaatii.
Ei auta.
Samanlaisia lähiseudulla tunnen 5 kpl, ettei mitään utopiaa ole.
Lapsen ikäkään ei vaikuta kun tässä vaikutuspiirissäni on vähän kaikenikäisiä isättömiä poikia ja tyttöjä.
Kyllä sitten vanhainkodissa saa kauan odotella, että tuleeko kukaan katsomaan.
onko sinun vaikeaa ymmärtää että on myös isiä jotka välittävät lapsestaan ja haluavat viettää aikaansa mahdollisimman paljon hänen kanssaan,vaikka lapsi ei asukkaan isin luona,jos sulla on lukivaikeuksia niin pyydä joku tulkkaamaan kirjoitukseni sulle,kirjoitinhan siinä juuri että suurin este lapsen tapaamiselle on äiti,ja se tuskin on isin vika että lapsen äiti on syntynyt tähän maailmaan.
Aivan, olemme yhden ystäväni kanssa myös miettineet sitä, että kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, että miten he kokevat tämän isin hylkäämisen pienenä? Että joku harppu voi olla heitä tärkeämpi.
Kun isä joskus vanhana sitten kaipaa lapsiaan tai tarvii, onko kukaan heistä valmis muistamaan isäänsä, joka heidät hylkäsi. Voivat sanoa vain, että eipä ollut sinulla aikaa meille lapsena, ei meilläkään ole sinulle nyt aikaa!
Aivan varmasti tämä jonkinmoisia jälkiä jättää. Mutta en voi edelleenkään käsittää, että hän ei halua nähdä lapsiensa kasvamista eikä millään muotoa olla lasten elämässä mukana. Eikä tämä asia ole korjattavissa, paljon on menettänyt ja paljon vielä menettää, tyhmyydellä.
Onneksemme on muitakin, vaikka yksikin on liikaa!
Ymmärrän tuntemuksesi hyvin. minun mieheni lähtee jokainen ilta humalassa Helsingin yöhön, paikkoina yleensä Alcatraz tai Mermaid. Ja saattaa tulla aamulla kotiin joskus viiden aikaan täydessä humalassa rahat (tottakai) jA kännykkä hävinneenä. Nyt viimeisinä viikkoina hän on jäänyt hotelleihin yöksi ja saattaa olla retkellä monta päivää .Ja jos hän sattuu vahingossa vastaamaan epähuomiossa soittooni, en ainakaan saa tietää missä hän on ja yleensä sen jälkeen tuleekin luurista korvaan. Vuokriamme hän ei maksanut kun ei kuulemma halunnut asua kotona enää ja kuulin siitä tänään ja meillä on rästissä vuokria ja tuli häätölappu tuossa viikko sitten. Asunto on minun nimissäni , joten olisin tykännyt että hän olisi kertonut minulle asiasta , mutta ei , hän piilotti sen sijaan karhukirjeet etten näkisi niitä. Tässä nyt sitten olen kohta ilman kattoa kahden muksun kera.Että tällaista tapahtuu vielä 16-vuoden yhteiselon jälkeenkin.Kuitenkaan hän ei haluaisi erota ja vakuutta rakastavansa meitä, joten tilanne on todella koominen ja epäluotettava.Hän ei vain osaa olla vastuuntuntoinen isä eikä puoliso. Mitä luulet seuraavaksi tapahtuvan kun eihän tällaista elämään kukaan jaksa. Tulen siis jo viikossa useamman kerran tuntemaan jätetyksi tulemisen tunteen. Missä on ihanat rakastavat miehet jotka nauttivat perhe-elämästä ja arjen iloista?????
Tähän on varmaan yhtä monta vastausta kuin on "hylkääjääkin". Kerron yhden vastauksen, ystävästäni. Hän erosi, lapset jäivät ex-vaimolle eli lasten äidille. Lapset olivat hyvin tärkeitä isälleen ja he tapasivat aluksi säännöllisesti. Mies oli aivan hajalla tapaamisten jälkeen! Hänellä oli valtava ikävä lapsiaan. Hän yritti tavata lapsiaan useammin, jotta ikävä ei olisi niin kamala. Mutta paha olo oli vain entistä pahempi, koska eroja oli sitten viikottain. Hänen omien sanojensa mukaan pahinta oli tapaamisen jälkeen jättää lapset äidille ja lähteä yksin pois, "se koski kuin puukkoa olisi käännetty sydämessä". Hän ratkaisi asian, että lopetti tapaamiset. Ei enään eroja, ei sitä kamalaa tuskaa, vaikka suuri ikävä koko ajan. Minä ja kaikki muut ystävät yritimme puhua hänelle järkeä, kuinka hänen tulisi ajatella lapsiaan! Nyt lapset vasta kärsivät! Mutta kuten aina, muut ihmiset eivät voi käskeä ja pakottaa toisia ihmisiä käyttäytymään omalla tavallaan!! Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään! Tämä ystäväni kuunteli meitä, mutta ei muuttanut päätöstään. Hän halusi suojella itseään noilta kamalilta tuskan tunteiltaan ja oli vakuuttunut, että lapset ajan kanssa unohtavat hänet.
No, nyt tuosta on aikaa. Ja ystäväni tapaa lapsiaan säännöllisesti, joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Hän ei ole enään hajalla. Päinvastoin, hänellä pyyhkii hyvin. Enään ei lasten vieminen äidille ole tuskaa, vaikka joskus tietenkin ikävä onkin. Hän silloin tarvitsi tuon seisonnan tapaamisissa.
Tottakai erot ovat vaikeita.Hyvä,että taas pystyy tapaamaan.
Kuitenkin,jos ei ollut todella voimmakkaita psyykkisiä ongelmia,niin todella itsekäs tuo isä!Vai tuliko lasten tunteet ja pettymys kertaakaan mieleen?Lapset tuntevat itsensä hylätyksi,eivätkä edes tiedä milloin isi taas jaksaa tavata.Pelkät puhelinsoitot ei korvaa tapaamista.
Sitäpaitsi kuulostaa niin tekopyhältä sanoa,ettei voi tavata,koska tekee niin pahaa erota.
Olen itse ollut erotessa täysin rikki,niin henkisesti kuin vähän fyysisestikin.Jaksoin päivä kerrallaan,koska lapset oli hoidettava.Nyt menee ok,ja tapaamisviikonloput isällä sujuvat.Eihän sitä tule sairaalahoitoon asti uhrautua,mutta lasten tarpeet ensin.
Ihmettelen itsekin, miten helposti miehet hylkäävät tyystin lapsensa. luulisi uudenkin naisen miettivän kyseisen miehen soveltuvuutta edes kumppaniksi, kun ei osaa sitoutua edes lapsiinsa. Mutta annas olla, jos nainen käyttäytyy niinkuin miehelle sallitaan. Johan se leimataan vieläkin huonommaksi ihmiseksi, kuin meidät yh:t. Ei ole naisen osa helppoa vielä uudellakaan vuosituhannella.
Alussa isät itkee kun ei voi tavata lapsiaan,mutta sitten kiinostus lopahtaa.
Ehkä isät ei hylkäisi niin helposti,jos se tuomittaisiin samallalailla kuin äitienkin hylkäämiset.
Jos isä välittää lapsistaan,niin ei sitä suhdetta kukaan harppu voi pilata.Sama koskee äitiä uuden ukon kanssa.
"Tässäkin tilanteessa olen 100 % varma, että tämä harppu on painostanut miestäni valitsemaan joko hänet tai lapset. Koska ennen sitä, isi oli aina heidän kanssaan."
Täällä yks harppu kommentoi, että ei se välttämättä aina johdu uudesta kumppanista ettei isä tapaa enää jälkikasvuaan. Toisinaan kyse on tosiaan ihan miehen omasta valinnasta, syystä tai toisesta.
Tällä harjpulla ei varmana ole omia lapsia, jotta hän voisi ymmärtää miten paljon lapset merkitsevät vanhemmille.
Itselläni on tyttökaveri, joka seurustelee eronneen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Tällä ystävätterelläni ei ole lapsia ja hän valittaa usein sitä, kun ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa, kun mies viettää aikaansa omien lastenkin kanssa.
Olen koettanut häntä valaista, että tottakai lapset menevät tai ainakin pitäisi mennä kaikkien muiden ihmissuhteiden edelle.
Itsekin olen eronnut ja minulla on yksi lapsi ja tapailen miestä, jolla on myös lapsia. Ja meillä tämä homma toimii, sillä ymmärrämme täysin sen, mikä on ensisijaisen tärkeää. Vietämmen yhdessä aikaa silloin kun molemmilla on sitä yhteistä aikaa ja muuten elämme elämäämme omilla tahoillamme. Eikä tämä ainakaan vielä ole tuottanut vaikeuksia.
Kannattaa varmaan yrittää puhua ex-miehellesi, kunhan se alkuhuuma sen harpunkanssa menee ohi. Luulisi jossain vaiheessa tajauvan, mikä on oikeesti tärkeää ja mikä tulee sitten.
Tsemppiä.
Sekä isissä että äideissä on yhtälailla ihmisiä joka lähtöön. Huomattavasti suurempi ongelma maassamme on se, että isät eivät kelpaa lastensa huoltajiksi eivätkä läheskään aina edes saa tavata heitä vaikka olisivat kuinka hyviä vanhempia ja vaikka kuinka haluaisivat. Syy on alussa äidin, joka katkeruuttaan tai pirullisuuttaan pilaa ja estää lasten ja isien suhteet. No, hulluille ei voi mitään, mutta viranomaisille tulee voida: he eivät saisi olla tuota hulluutta tukemassa ja yllyttämässä. Sitä he usein tekevät joko tyhmyyttään tai tarkoituksella. Hommaan käytetään suunnattomia summia verovaroja ja tuloksena pelkkää surua ja vahinkoa. Jokohan pyhään äiti-myyttiinkin voisi puuttua? Olisiko tas-arvo edennyt siihen suuntaan?
Myös viranomaisten järjetön isien tukeminen tulisi kieltää, siinä kuin hullujen äitienkin hyysääminen.
Tiedätkö kuinka monta TURHAA ja kiusallaan tehtyä lastensuojeluilmoitusta katkerat isät tekevät vuodessa työllistäen perheneuvolat ja lastensuojeluhenkilöstön lasten hyvän nimissä ?
Suuret isäntunteet heräävät usein siinä vaiheessa, kun mies tajuaa puolet omaisuudesta lähtevän lasten ja äidin mukana tavoittamattomiin ja elatusmaksut napsahtavat maksuun joka kuukausi.
se juuri on,aivan kuten kirjoitit,hulluille ei voi mitään ja kun viranomaiset vielä löytävät sielunveljen tästä hullusta,niin lopputulos on lastensuojelun osalta samaa kuin tähänkin asti,osaamattomuutta,piittaamattomuutta,välinpitämättömyyttä,asioiden vääristelyä,valehtelua,keksittyjä asioita ym.ym,kahdella sanalla sanoen TÄYTTÄ PASKAA.
"Suuret isäntunteet heräävät usein siinä vaiheessa, kun..........."
Vaikka lauseessasi mainitsemasi isäntunteet kuulostavat teennäisiltä, on olemassa aivan looginen selitys sille, että vasta eron jälkeen isän on pakko reagoida lapsiinsa eri tavalla kuin perheen asuessa yhdessä.
Se, että isä ei ole aktiivisesti osallistunut lasten hoitoon sellaisella naiselle tyypilllisellä tavalla, ei todellakaan tarkoita että isä olisi oikeasti välinpitämätön lapsiaan kohtaan. Esimerkiksi vanha Suomalainen elokuva "pikkuPietarin piha" kertoo omaa karua kieltään siitä, että miehelle oman lapsensa menestymien ja onnellisuus on aina tärkeitä asioita, vaikka he eivät itse kongreettisesti tekisi asian eteen juurikaan mitään.
Eron jälkeen vain on välttämätöntä alkaa tekemään, tai mikäli pitää lasten äitiä hyvänä yksinhuoltajana, voi sekin ratkaisu, että jättää lapsensa tyystin äidin hoiviin, olla isän harkittu ja lapsen parasta edesauttava teko.