Hei
Osaatteko sanoa mikä vaivaa vai vaivaako normaalisti ihanan kilttiä, empaattista ja viisasta uroskoiraamme. Kiltimpää koiraa ihmisiä kohtaan tuskin löytyy, on puoliksi labbis (eli kokoa on) mutta pitää itseään sylikoirana ja rakastaa huilia isännän olkaa vasten tai lattialla nojaten ihmisten jalkoihin. Jos joku on alakuloinen, tulee istumaan eteen ja katsoo pää kenossa ja nuolee kättä lohduttaen…
Mutta äksyilee joillekin lajitovereille. Onko testosteronimäärästä johtuvaa kun tämä lemmikkimme (on kastroimaton) ärhentelee toisille, astuu kaveria, herkästi nostaa kinttua omassa kodissa. Myös tykkää lapsista, seuraa lapsivieraita kuin hai laivaa; Mutta tekee myös sellaista, mikä ei ole kivaa: Nylpyttää leikki-ikäistä vasten ja lupsutti märäksi ja söi palasiksi lattialle jääneet 4-vuotiaan yöpuvun housut.
Koira on pihakoira (aitauksessa), oli vajaan vuoden kun perheeseen tuli toinen, vuotta vanhempi uros. Ovat mitä parhaita kavereita ja nukkuvat kylki kyljessä, mutta kun pistetään liekaan ja ollaan viemässä ulos, hyppää aina kaverin selkään.
Onko olemassa testosteroninestopiikki, jota voi kokeilla ennekuin päädytään leikkaukseen. Vai auttaako leikkaus lainkaan, koira on kohta 6-vuotias.
Osaatteko sanoa mikä vaivaa vai vaivaako normaalisti ihanan kilttiä, empaattista ja viisasta uroskoiraamme. Kiltimpää koiraa ihmisiä kohtaan tuskin löytyy, on puoliksi labbis (eli kokoa on) mutta pitää itseään sylikoirana ja rakastaa huilia isännän olkaa vasten tai lattialla nojaten ihmisten jalkoihin. Jos joku on alakuloinen, tulee istumaan eteen ja katsoo pää kenossa ja nuolee kättä lohduttaen…
Mutta äksyilee joillekin lajitovereille. Onko testosteronimäärästä johtuvaa kun tämä lemmikkimme (on kastroimaton) ärhentelee toisille, astuu kaveria, herkästi nostaa kinttua omassa kodissa. Myös tykkää lapsista, seuraa lapsivieraita kuin hai laivaa; Mutta tekee myös sellaista, mikä ei ole kivaa: Nylpyttää leikki-ikäistä vasten ja lupsutti märäksi ja söi palasiksi lattialle jääneet 4-vuotiaan yöpuvun housut.
Koira on pihakoira (aitauksessa), oli vajaan vuoden kun perheeseen tuli toinen, vuotta vanhempi uros. Ovat mitä parhaita kavereita ja nukkuvat kylki kyljessä, mutta kun pistetään liekaan ja ollaan viemässä ulos, hyppää aina kaverin selkään.
Onko olemassa testosteroninestopiikki, jota voi kokeilla ennekuin päädytään leikkaukseen. Vai auttaako leikkaus lainkaan, koira on kohta 6-vuotias.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä leikkaus auttaa, sen jälkeen koiralla ei ole enää tarvetta tuntea itseään paikan pomoksi eikä alistaa muita. Toisille ärhentely on myös ihan normaalia, kaikki urokset eivät siedä toisia uroksia, kuten eivät nartut kaikkia narttujakaan.
Kysy eläinlääkäriltäsi tuollaisista hormoonijutuista. Veikkaan kyllä, että hänkin suosittelee koiran leikkauttamista; sairastumisriskikin pienenee ja koiran elämä tasapainottuu, kun ei ne hormoonit jyllää.
silpomisen vaaroista tiedetään jo sen verran että ei välttämättä kannata sitä koiralleen tehdä.
- Rähinöintiin ei mitään apua useinkaan
- Luonne muuttuu, kiltti koira saattaa muuttua äkäiseksi(ihmekös tuo kun pallit viedään)
- Lihominen alkaa, jatkuvaa ruoan säännöstelyä ja jatkuva kerjäläisooppera.
- Toki, joillekin se voi tehdä silti ihan hyvääkin ja kaikki muuttuu kuin taikaiskusta, mutta saman lopputuloksen voi saada ilman silpomistakin.
Eläinlääkärillä on hormonihoitomahdollisuus ennen leikkausta..eli jos kyse normaalista hormonien aiheuttamsta kukkoilusta niin leikkaus auttaa.
Mutta jos tapakasvatuksessa mättää niin ei auta..ja perusluonteeseen ei vaikuta.
Mutta uros siis kannattaa leikkauttaa niin lähtee turha stressi koiralta ja hormonien aiheuttama uhoaminen....
Labbiksilla on valitettavasti yliseksuaalisuutta rodussa jopa seropeissakin... :/
Ottaisin yhteyttä labukka harrastajaan ja kysyisin apua kun rodun piirissä luulisi olevan tietoa asiasta.
ja tiukenna rajoja. Koira ei ole nähtävästi ihan tietoinen asemastaan teidän laumassa.
Tuosta leikkauttamisesta ei ole mitään hyötyä oikeastaan missään tilanteessa, jos laumajärjestys ei ole selvillä.
Meillä mielipiteitä on monia, mutta omalla kohdallani menossa koirat 4. ja 5., Näistä viidestä kolme uroksia ja kaikki kastroitu. Ja helpottaa kummasti elämää. Minulla ei itsellä kokemusta labbiksista, mutta systerillä on jo liki 10 v. ja kastroitu reippaan vuoden vanhana. Jos ei käytä astutukseen, en juurikaan näe syytä, miksi ei voi tasapainoittaa koiran elämää. Ja siihen lihoamiseen. Omilla uroksilleni olen kaikille heti alkanut antamaan vähäenergistä nappulaa. En edes odottanut, että alkaako lihoamaan. Liikuuntaa ei tällöin tarvitse lisätä. Tosin tämän hetken koirani ovat pienempää rekkua, alta 15 kg ja molemmat leikattuja. Uros sekä narttu. Liikkuvat kolmena päivänä viikossa sen 5 km lenkin ja neljänä päivänä 7-10 km ja joskus enemmänkin. Urosta alan kohta harjoittamaan kantamaan molempien eväät mukanaan, kun menemme koko päivän reissuun. Koirahan on eläin, jolla ne alkukantaiset lisääntymistarpeet. Ei se ajattele, että haluaa isäksi, vaan kun tulee jostain kaukaakin juoksuaikaisen nartun tuoksu voidaan matsata muiden urosten kanssa tosissaan. Osaksi se on myös dominointia. Tämä kaikki jää yleensä pois. Tosin kyllä tuo uros, vajaa 2 v. vieläkin haluaa ns. nylkyttää leikkihyljettä, jos sattuu hylje osumaan sinne alapäähän, mutta lähinnä matkinut astuvaa narttuamme, joka tekee sitä hylkeelle silloin kun turhautuu. Ei ole siis käyty lenkillä tarpeeksi tai aktivoitu muuten. Jos pääsee päivässä sen 2-3 tuntia kunnon lenkille ja lisäksi pallotellaan tai käytetään sisällä aktivointia, etsitään palloja tms., niin ei puhettakaan, että mitenkään riekkuisivat, vaan tyytyväisinä seuraavat mitä puuhaillaan. Illalla otan sitten telkkua katsellessa jalkojeni väliin vuoron perään ja 15 min hieronta tai harjaus tai joku muu hyväilyjuttu. Pääset paljon helpommalla. Kuonopanta tuo myös hyvää varmuutta lenkeille, kunhan käyttää sitä oikein, kun kumminkin koiraa ei käytetä näyttelyissä, eikä jatkojalostetta, niin miksi sitä ei voisi leikkauttaa. Säästyy kives yms. sairauksilta.
Näin tuli mieleen että mitähän virkaa koiran kiveksillä on näyttelyissä? Miksi ne pitää olla? Miksi nekin arvostellaan? Ulkonäöltä. Ei kai sillä väliä onko ne symmetriset vai millaiset, kunhan toimivat, ja sitä ei voi näyttelyissä sanoa. Typerää, ettei leikattu uros voi osallistua näyttelyihin.
Leikkaamaton koira= arveluttavaa käytöstä ja jopa rähinöintiä.Koulutusvaikeuksia.
Leikattu koira= rauha hormonimyrskyiltä ja helpompi kouluttaa.Lapsille hellempi.Syöpävapaampi.(Joskus koirat saavat helpommin syöpiä leikkaamattomina)
Kumman omistaja valitsee??
Mikä on viisaan omistajan merkki?????
Luulisi olevan helppoa.
Ällöttävältä kuulostaa, jos ei koira kieltoja usko, siirrä heti toiseen huoneeseen kun alkaa mennä touhut vääränlaisiksi.Jos leikkautat, muista olla sen jälkeen jämpti siitä mitä saa tehdä, ja mitä ei.
Minä leikkaisin tuollaisen hormoonihirmun , ja kouluttaisin ihan alusta asti uusiksi.Kyllä siitä hyvä tulee :)