..tässä tuli yksi hassu juttu mieleeni, ja yrittelen sen nyt muotoilla tänne mahdollisimman taidokkaasti, ettei kukaan vain vetäise herne-maissi-parkika-pussillista nenuliinsa, kuten suuri vaara on..:)
Joten kirjoitukseni tarkoitus on taas kerran olla keskustelunherättäjä, ei missään tapauksessa ärsyttää ketään tai asettaa puolesta vastaan asetelmaa.
No niin.
Olen miettinyt jo pidemmän aikaa sitä, että miksi naisten asiat/naisen saa nostaa esiin vapaasti ja tehdä niistä ns. yhteistä "riistaa" spekulaatioiden muodossa. Ne saa vapaasti nostaa esille melkeinpä millä areenalla tahansa, niille saa nauraa, hymähdellä, heittää vitsiä, nujuuttaa ja suorastaan häpäistä. Mutta miessukupuoli asioineen näyttäisi olevan koskemattomuuden suojan valassa. Jos esim. heitän jossain miesvitsin, niin kaikki ovat hiljaa ja katselevat minua vähän niinkuin aavetta katsellaan aamuyön hämärissä ryyppyillan jälkeen..:D
Tämä miesaiheesta puhumisen suvaitsemattomuus näkyy olevan kummallakin sukupuolella ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta.
Naisia on siis naurettu ja pidetty esillä maailman sivuun. Mutta myös miehet ovat erittäin huvittavia ja heistä löytyisi paljonkin aiheita vitsailuun ja ihmisen päivää piristämään..;)
Kerronpa yhden esimerkin. Yksi naimisissa oleva heteromiesystäväni oli jo pidemmän aikaa tarkastellut, mitä aidan takana mahdollisesti on tarjolla. Vihreämpää ruohoa?
Vuosia miehellä oli erilaisia yrityksiä ja jutut olivat sen mukaisia. Suusta tuli tietenkin kaikki aina ulos! Olin myös hänen vaimonsa hyvä ystävä ja vaimo tiesi miehensä puuhailuista. Mutta vahvana naisena vaimo kesti, ei tuntunut oikein tosissaan välittävänkään ja oli jotenkin ajautunut irralleen miehestään. Itse yrittelin perheterapeutin roolia huonolla menestyksellä. Molemmat olivat ihania ihmisiä, mutta eivät nähneet toistensa todellista arvoa tai sitten vuosikymmenten avioliitto oli tehnyt tehtävänsä..
Yhtenä päivänä tätä miestä sitten natsasi oikein kunnolla ja erohan siitä tuli. Vaimo jäi ja mieliala oli varmastikin melkoisen surkea, vaikkakaan hän ei sitä näyttänyt muille.
Mutta mitä tekikään mies? Sankari, suurisuinen uroo.. Hän kertoi ylpeyttä puhkuen, vaimonsa läsnäollessa, että uuden rakkautensa myötä hänen peniksensä oli KASVANUT!!!!
He kuulemma, uuden naisystävän kanssa, kerran päivässä mittaavat miehen peniksen viivottimella ja mittaa on tullut lisää..:O
Miehen mentyä matkoihinsa, sanoin vaimolle, ettei HÄN tainnut menettää sittenkään mitään. Vaimo haki viinipullon esiin, avasi sen ja kaatoi laseihin.
Tyynesti hän sanoi: Otetaas sitten sille..
Joten kirjoitukseni tarkoitus on taas kerran olla keskustelunherättäjä, ei missään tapauksessa ärsyttää ketään tai asettaa puolesta vastaan asetelmaa.
No niin.
Olen miettinyt jo pidemmän aikaa sitä, että miksi naisten asiat/naisen saa nostaa esiin vapaasti ja tehdä niistä ns. yhteistä "riistaa" spekulaatioiden muodossa. Ne saa vapaasti nostaa esille melkeinpä millä areenalla tahansa, niille saa nauraa, hymähdellä, heittää vitsiä, nujuuttaa ja suorastaan häpäistä. Mutta miessukupuoli asioineen näyttäisi olevan koskemattomuuden suojan valassa. Jos esim. heitän jossain miesvitsin, niin kaikki ovat hiljaa ja katselevat minua vähän niinkuin aavetta katsellaan aamuyön hämärissä ryyppyillan jälkeen..:D
Tämä miesaiheesta puhumisen suvaitsemattomuus näkyy olevan kummallakin sukupuolella ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta.
Naisia on siis naurettu ja pidetty esillä maailman sivuun. Mutta myös miehet ovat erittäin huvittavia ja heistä löytyisi paljonkin aiheita vitsailuun ja ihmisen päivää piristämään..;)
Kerronpa yhden esimerkin. Yksi naimisissa oleva heteromiesystäväni oli jo pidemmän aikaa tarkastellut, mitä aidan takana mahdollisesti on tarjolla. Vihreämpää ruohoa?
Vuosia miehellä oli erilaisia yrityksiä ja jutut olivat sen mukaisia. Suusta tuli tietenkin kaikki aina ulos! Olin myös hänen vaimonsa hyvä ystävä ja vaimo tiesi miehensä puuhailuista. Mutta vahvana naisena vaimo kesti, ei tuntunut oikein tosissaan välittävänkään ja oli jotenkin ajautunut irralleen miehestään. Itse yrittelin perheterapeutin roolia huonolla menestyksellä. Molemmat olivat ihania ihmisiä, mutta eivät nähneet toistensa todellista arvoa tai sitten vuosikymmenten avioliitto oli tehnyt tehtävänsä..
Yhtenä päivänä tätä miestä sitten natsasi oikein kunnolla ja erohan siitä tuli. Vaimo jäi ja mieliala oli varmastikin melkoisen surkea, vaikkakaan hän ei sitä näyttänyt muille.
Mutta mitä tekikään mies? Sankari, suurisuinen uroo.. Hän kertoi ylpeyttä puhkuen, vaimonsa läsnäollessa, että uuden rakkautensa myötä hänen peniksensä oli KASVANUT!!!!
He kuulemma, uuden naisystävän kanssa, kerran päivässä mittaavat miehen peniksen viivottimella ja mittaa on tullut lisää..:O
Miehen mentyä matkoihinsa, sanoin vaimolle, ettei HÄN tainnut menettää sittenkään mitään. Vaimo haki viinipullon esiin, avasi sen ja kaatoi laseihin.
Tyynesti hän sanoi: Otetaas sitten sille..
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei mielestäni kerro muuta kuin että miespuolinen ystäväsi on harvinaisen idiootti tapaus. Ja ei vaimokaan kovin välkyltä vaikuta jos tuollaista käytöstä vuosikausia katseli..
Ja itse aiheeseen: Puhutko tasa-arvosta ihmissuhteissa vai koetko että nainen joutuu tekemään enemmän työtä ollakseen arvostettu yhteiskunnassa?
Ensimmäinen on varmaankin jokaisen henk.koht valinta, siis mitä suhteessaan kestää ja mitä ei. Siinä on mielestäni peiliin katsomisen paikka ihmisellä itsellään joka hyväksyy alentavaa ja vähättelevää käytöstä suhteen toiselta osapuolelta.
Yhteiskunnassa arvostetuksi tulemisesta..siinä on vielä työtä että nainen "otetaan vakavasti" samoilla ansioilla kuin mieskin. Mutta parempaan päin ollaan menossa koko ajan. (mm. naisten määrän kasvu politiikassa, kaventuneet palkkaerot, ja tulevaisuudessa tämä näkyy yhä paremmin kun katsoo naisten osuutta korkeakouluissa, yliopistoissa ym.). Mutta muutos vaatii myös naisilta itseltään paljon: On opittava kilpailemaan työpaikoista, vaatimaan parempaa palkkaa, olemaan terveellä tavalla itsekäs näissä asioissa.
Mies- ja naisvitsit..njaa..molempia kuulee mielestäni yhtä paljon. Toiset hauskoja, toiset vain typeriä.
..tavallaan kaksi eri asiaa (naisten asioiden esiinnostaminen yleensä ja niiden polemisointi ja sitten tuo miehen huvittavuuden esiintuominen peniksen mittauksineen), jotka kuitenkin nivoutuvat yhteen. Koska koen aika sanattomana sääntönä, että miestä ei saa nostaa huvittavuudessaan(kaan) esimerkkinä esille naisen tavoin.
Mutta varsinaiseksi ihmissuhteiden tasa-arvojutuksi en tätä tarkoittanut. En pärjäämiskeskusteluksi yhteiskunnassa.. Eikä pelkkää vitsiosastoakaan.
Olen huomannut syvää loukkaantumista siitä, jos joku uskaltautuu avaamaan suunsa tai vääntämään kasvonsa virneeseen, jos puhutaan vaikkapa miesten tavasta kävellä tai pitää liian pientä paitaa, joka pallomahan kohdalta kiristää ja viimeinen nappikin on enää "hiuskarvan" varassa.
Se on kertakaikkiaan loukkaava aihe! Miksiköhän?
Mutta naisten selluliittikeskustelu makeine nauruineen elää ja voi hyvin.
Tässä kaksi ihan pikkuruista esimerkkiä, mistä aiheesta haluaisin keskustella ja kuunnella nimenomaan mielipiteitänne.
Toivottavasti saan nauttia näkökulmien monipuolisuudesta..
Tiedoksi: Tuo kuvaamani heteroperhe ei ollut tippaakaan idioomainen, vaan aivan tavallinen suomalaisperhe. Hyviä, fiksuja ja koulutettuja ihmisiä ja siinäpä se asian ydin piileekin.
Ken sen piilon vaan hoksaa..;)
Minun mielestäni myös miehistä tehdään paljon pilkkaa. Ei ihmisten huvittavuus ole sukupuolirajoitteista. Muistelin tässä joitakin komediasarjoja kuten, paristo, kummeli, huonosti käyttäytyvät miehet jne. ja kyllä näissä ohjelmissa välillä kovastikin pidettiin hauskaa miesten kustannuksella.
Ja viimeksi tänä aamuna vitsailin miespuolisenkollegani asuvalinnasta aamukahvilla ja kyllä sille kaikki nauroivat. Meillä myöskin töissä miehet usein itse vitsailevat ylipainostaan jne. Ja onhan blondi-vitsejä olemassa miehistäkin:)
En ole huomannut koskaan mainitsemaasi "sukupuolista syrjintää" vitsailussa. Voisiko huomaamasi asia johtua siintä, että ympäristöösi ei kuulu tarpeeksi "kovasuisia" naisia?
..erittäin moninaisissa ympyröissä/ympäristöissä/erilaisten ihmisten keskuudessa/seuraan televisiota/luen lehtiä ja huomioni on näköjään erilainen kuin sinulla.
Tavallaan myös nuo asiat ovat niin kieleen ja käytökseen sitoutuneet, ettei niitä varmaankaan tule huomanneeksi.
Vitsikkäät ohjelmasarjat ovat juttu sinänsä, mutta esim. talk-show-ohjelmien vitsiriimittely on eritasoista miesten ja naisten ollessa riimittelyn kohteena.
Tulee mieleen E & Hyppönen ohjelma, jossa mies on vitsailulla vähän yläkanttiin arvostettua kamaa..:) No tarkkanäköiset tutkijat voisivat ilmeisesti aiheesta saada enemmän irti.
Mitä itse luulet, jos käyttäisit vittu sanan asemasta kyrpä-sanaa, niin mitkä olisivat reaktiot?
Meillä nauretaan miehille. Monet ystäväni ovat pitkissä suhteissa ja onnellisissa sellaisissa miesten kanssa, mutta ei se heitä estä nauramasta yhä hölmömmille miesten toimille :)
Siitä on tullut jonkinlainen tapa. Joka kerta tulee jonkinlainen huvittava juttu todellisesta elämästä, missä mies on toilaillut. Kyllähän me itsellemmekin naureskellaan, mutta eiköhän meidän piirin juttu ole tuo miehille nauraminen. Esimerkkejä kun tulee päivittäin!
Meidän joukossa on myös miehiä, mutta ei se näytä heitä haittaavan vaikka heidän sukupuoltansa "mollaammekin". Kovin usein ovat aivan mukana jutuissa. :)
Näin täällä meillä päin. Ei ole kovin yleinen tapa?
..joudun vastaamaan jokaiseen viestiin tässä ketjussa..;)
Siis oman kokemukseni mukaan asiat menevät usein niin, että tutussa ja turvallisessa naisporukassa saatetaan vielä huulta heittääkin miehistä, mutta ne ovat kuitenkin sellaista kovin "kilttiä" vitsailua, kun taas naisista puhutaan aika ronskiin sävyyn.
Ja erittäin yleinen kuulemani lause on, "ettei kaikki miehet ole tollasia", vaikka eihän kukaan koskaan ole puhunutkaan kaikista miehistä, vaan jostain yksilökäyttäytymisestä.
Naisista puhuttaessa tuo sanonta on ainakin itselleni täysin vieras. En ole kuullut sitä koskaan. Miksiköhän?
Toisaalta ei olekaan kysymys pelkästään vitsailujen sukupuolieroista, vaan jostakin paljon syvällisemmästä, johon tällä hetkellä en osaa antaa näköjään yhtään oivaltavaa, konkreettista esimerkkiäkään.
Lähinnä se on ehkä sitäkin, että naisesta puhutaan enemmän. Hän on enemmän arvostelun kohteena, katseen kohteena, huomion kohteena.
Kokemukseni mukaan miehet ovat helvatan tosikkoa porukkaa ainakin silloin, kun pitäisi nauraa itselleen ja omalle tavalleen olla kaiken-tietämyksen-syrjässä-kiinni.
Hassua, että otit puheeksi, minä iteasiassa käytän kyrpä sanaa v: n asemesta. V-sanaa en saanut koskaan kotona käyttää ja olen jo vuosia käyttänyt kyrpä-sanaa sen tilalla.
En oikeasti pysty havainnoimaan sinun laillasi tässä, koska minulla ei ole kaltaisiasi havaintoja asiasta. Minä en ole huomannut tässä asiassa mitään eriarvoisuuttaa.
Ainut asia mikä tämän tiimoilta tulee mileen on huorittelu, miehillähän se kasvattaa egoa ja naisilla päinvastoin.
, hän sanoi anglismilla ;)
Asennoituminen miehiin on ihan toinen kuin naisiin, sitä on vain aika hankala huomata, ko se on niin tapa.
Miesopettaja, joka unohtelee monisteita kotiin ja on hajamielinen, on vain sympaattinen ja nimenomaan - hajamielinen [professori], kun taas nainen on helposti edustamasssa koko sukupuoltaan huonomuistisena ja heikosti organisoituneena.
Tätä asiaa pitäisi oikeasti pohtia, että tulisi parempia pointteja;) Hmm...
Luulempa että osasyy tuohon miesten hellään käsittelyyn, näin vitsailusta puhuen, johtuu siitä että vitsailijoina yleensä silloin ovat naiset.
Naiset jotka ehkä tietävät, milloin joku asia ottaa liikaa miehen egolle. Miehet eivät kaikki välttämättä kestä leikinlaskua itselleen liian oikeaan osuvista, aroista asioista...
Eivät tietty kestä kaikki naisetkaan, olen huomannut..
Miehen EGO on hyvin arka paikka... (taaskaan ei tietty voi puhua kaikisata miehistä;)
ja tuo lause "ei tietenkään kaikki miehet ole tuollaisia", on helppo tapa antaa pehmeä lasku tai korjata asiaa, ettei kukaan ottaisi vitsiä liian henkilökotaisesti..
Omissa porukoissani tosin nauretaan tasapuolisesti niin naisille, miehille, homoille, lesboille ja heteroille..
Jokainen tietää myös leikinlaskussa toisen rajat ja aina löytyy niitä joita on kohdeltava "hellävaroen" jottei loukattaisi kenenkään tunteita..
(Suora lainaus Peppi Pitkätossusta).
Minusta tuntuu, että useimmat ketjun havainnot on tosia omassa kohdassaan. Jo pitkältä ajalta tiedetään, että suhtautuminen on sukupuolen mukaan erilaista. Koulussa muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa Matti ja Maija leikkivät lattialla, ja äiti tarvitsee sakset. "Toisitko, Maija?" Poikien tärkeitä puuhia ei pidä keskeyttää. Näitä esimerkkejä on lukuisia. Vaan kyllä maailma muuttuukin, hitaasti.
Arkisemmin: Silloin kun naisten kesken syntyy kilpailutilanne, miehistä lausutaan korrekteja asioita. Naisten kesken voi sanoa enemmän, varsinkin jos on elettyä elämää takana.
Nuoret kukkopojat (ja vähän vanhemmatkin) kyllä mielellään puhuvat naisista ronskiin ja esineellistävään sävyyn. Kilpailuasetelma toisinpäin? Itkevät sitten tädin olkaan, kun tyttö "on niin käsittämätön".
Muutamat tuntemani parikymppiset heterotytöt ovat kyllä ylittämättömän tunnottomia seksipuheissaan. Luultavasti myös teoissaan, eivät punastele mitään, mitähän enää tuntevat? Tätä voi pitää jonkinlaisena trendinä?
Vanhemmiten miehillä yleistyvät kaikenlaiset ongelmat, ja se näkyy puheissa. Yleinen elämänkokemus ja se, ettei ole niin paljon menetettävää/voitettavaa, tekee kyllä puheista karvojanostattavan yltiöpäisiä välillä. Aina se ei ole röyhkeyttä, jonkinlaista toivottomuutta sen sijaan kai...
Tässä porukassa on myös näitä kuvotuksia, jotka esittelevät mielellään itseään vieraalle naiselle, potenssiongelmiaan, jollei muuta ole. Ja näiden naiset on niitä, jotka ilkeilevät ja naureskelevat äijilleen, joskus ihan avoimesti ilman tuttua naisseuraa. Olen tavannut kuusissakymmenissä olevia pareja, jotka vain ja ainoastaan v***uilevat toisilleen ja valjastavat peliin koko kiusaantuneen seurakunnan.
Yleensä jotenkin tuntuu, että yksityisestä "avoimesti puhuminen" on fiksua ja in. Arkielämässä tämä näkyy syyllistämisenä, jos et osallistu paljastaviin, sosiaalisesti vaativiin juttuihin. Telkun visailuista on minimittakaavassa tullut arkipäivää. Kun muut avautuvat, tarkkailemaan jäävä leimataan.
Lesboporukassa vallitsevat vähemmistöille tyypilliset kirjoittamattomat säännöt. Niistä poikkeamisen suhteen olemme kuten muutkin, joku sietää ja ymmärtää, joku ei. Enemmistö määrää suunnan. Mutta siitä olen iloinen, että tämä yleinen suunta on kuitenkin yksityisyyttä kunnioittava, vaikka ei olisi aina niin hyväksyväkään. Kun nykyään hyväksytään kaikki, mutta ei kunnioiteta mitään.
",,,hyväksytään kaikki, mutta ei kunnioiteta mitään."
Tiedetään kaiken hinta, mutta ei minkään arvoa.
Kyllä naiset ja miehet ovat edelleen eriarvoisia. Palkkauksen ja ammatissa etenemisen suhteen asiasta tarjolla on faktaa vaikka minkä verran.
Työyhteisössäni olen huomannut, että naisen tekemiä virheitä ruoditaan aivan erilaisella otteella kuin miehen tekemiä. Monessa tapauksessa pienestäkin asiasta seuraa keskustelu, jossa vedetään esiin naisen kaikki ominaisuudet, siis myös ne, joilla ei ole mitään vaikutusta ko asiaan. Miehen ollesssa kysymyksessä asiasta keskustellaan asiana ja kritiikki on "neutraalimpaa". Pahimpina arvostelijoina ovat yleensä toiset naiset!
Kun naisella on "huono päivä" kuittaillaan asiaa sellaisilla heitoilla kuin "taitaa olla se aika kuusta", "vaihdevuotinen akka", "hankkis itselleen miehen!", "taitaa olla miehen puutteessa", "vanhapiika"... Näin myös silloin kun huonotuulisuudella ei ole mitään tekemistä ihmssuhteitten kanssa. En ainakaan ihan heti muista vastaavia miehiin liittyviä lohkaisuja, vaikka käsitykseni mukaan juuri miehille se "puutteessa eläminen" lienee suurempi ongelma.
Naisen ulkonäköön puuttuminen mitä kummallisimmassa yhteyksissä on nykyään yleisesti hyväksyttyä. Mitä yhteistä esim. "hyvällä perseellä" ja hyvällä työsuorituksella on? Yleensä ei mitään. Tällaisia kommentteja miehen suusta pidetään kuitenkin aivan normaaleina. Vastaavasti aika harvoin ainakaan työpaikalla kuulee kommentteja miesten hartioista, mahasta, littanasta takamuksesta, selluliittipaakusta niskassa jne. Paria etsittäessä aika "tavallisen näköiset" miehet asettavat melkoisia vaatimuksia kumppanin ulkonäölle, mutta naisille oletetaan kelpaavan minkä tahansa. Ja kyllä välillä näyttää kelpaavankin.
Huh! Olipa masentavia huomioita! Toin huomaamiani asioita esiin melko kärjistetysti, onneksi kaikki kanssakäyminen ei noudata näitä kaavoja! Enkä tarkoita myöskään sitä, että oma työyhteisöni olisi poikkeuksellisen eriarvoinen tai siellä käytetty kieli alatyylistä - päin vastoin. Näitä juttuja vaan olen huomannut vuosien varrella.
Mutta, mutta... mikä pakko naisten on alistua? Mikä pakko naisten on alistaa toisia naisia? Näyttää myös siltä että naisten keskeinen eripuraisuus on hyvä kasvualusta näille asenteille.