Olemme eroamassa ex mieheni kanssa ja asuntomme on ollut myynnissä nyt puolitoista vuotta. Eropäätöksestä on siis jo niin kauan, mutta olosuhteiden pakosta joudumme asumaan saman katon alla niin kauan kunnes saamme asunnon myytyä. Olemme eroamassa jatkuvien riitojen vuoksi emmekä ole oikein koskaan tulleet hyvin toimeen saman katon alla. Alkuun olin toiveikas, että emmeköhän me saa tämän asunnon myytyä ja pääse muutamassa kuukaudessa omiin asuntoihin, mutta nyt tilanteen pitkittyessä olen alkanut vaipua yhä enemmän synkkyyteen ja epätoivoon...
Menetin työni vuoden vaihteessa ja nyt lisää stressiä on tuonut se, että miten selviämme taloudellisesti kun asunnossamme on isot kulut kuukaudessa. Niin kauan kun saan liitonrahaa selviämme jotenkin, mutta kaikki raha menee vain pakollisiin menoihin. Suurta huolta aiheuttaa se, että entä jos emme saa asuntoa myytyä, työttömyys pitkittyy ja putoan kelan päivärahalle? Silloin emme selviä enää millään laskuistamme. Armonaikaa on siis vajaat kaksi vuotta mikäli töitä ei löydy tai talous ja asuntomarkkinat eivät lähde nousuun...
Monet ovet ihmetelleet miten jaksan tätä tilannetta ja ulospäin näyttää siltä, että jaksaisin, mutta sisältä olen kuin romahtava korttitalo. Huomasin jo loppuvuodesta etten tahtonut millään jaksaa käydä töissäkään. Tuntui, että saa väkisin kiskoa itsensä aamulla ylös ja töihin ja sunnuntaina tuntui kun se olisi maailmanloppu kun on taas työviikko edessä. Tuntui, että se on fyysisesti liikaa. Minulle alkoi ilmestyä myös fyysisiä oireita enkä osannut yhdistää niitä ahdistuneisuuteen. Kävin työterveydessä ja pelkäsin jo vakavaa sairautta, mutta mitään ei kokeissa löytynyt. Googletin oireitani ja monen kohdalla törmäsin vakavaan ahdistuneisuuteen. Oireet tuntuvat lisääntyvän kun noin kolmisen viikkoa sitten kuvioihin tuli myös pahoinvointi ja heikotus.
Olen ollut ennenkin masentunut koulukiusaamisen ja äitini alkoholismin vuoksi, mutta mikään ei vedä vertoja näille ahdistuneisuuden, pahan olon ja syvän toivottomuuden tunteille mitä nyt koen. Tämä ennen niin rakas asunto onkin muuttunut vankilaksi jossa en kestä olla enää päivääkään. Olen miettinyt mitä voin tehdä parantaakseni oloani, mutta tuntuu etten jaksa mitään. Sängystä ylös pääseminenkin käy välillä työstä ja joskus tuntuu etten halua edes nousta kun minua ei odota mikään ja samanlainen ankea päivä on tulossa kun kaikki nämä päivät ja viikot tähän mennessäkin. Elän kuin sumussa ja ajatukset palaavat vähän väliä tähän ahdistavaan todellisuuteen. En jaksa hoitaa asioita ja nukun "aamuisin" noin klo 13-16 asti ja valvon yöt. Vaikka menen sänkyyn en saa unta, ajatukset vain laukkaa ja naamasta näkee, että olen väsynyt.
Asiaa ei auta yhtään se, että ex mies käyttäytyy välillä täysin sietämättömästi. Olen kyllä yrittänyt sanoa, että olen jo syvästi masentunut että voisiko hän mitenkään hillitä itseään, mutta sieltä on tullut suoraa tekstiä ettei häntä kiinnosta lainkaan minun masennukset ja paljon pahempiakin juttuja. Hänen käytös aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja mikä pahinta en pääse sitä pakoon, se on aina vastassa minua omassa kodissani. Tämä tilanne on saanut mieleeni jo ikäviä ja outoja ajatuksiakin...välillä mietin kuolemaa, välillä mietin josko lopettaisin syömisen...toisinaan ajattelen, että jos alkaisin käydä päivittäin monen tunnin kävelylenkkejä, että pääsisin edes jollakin tavalla pois täältä...
Itkin suihkussa "omassa rauhassa" tätä tilannetta ja päätin kirjoittaa tänne kun ystäviäkään ei pahemmin ole...tuli vain se tunne, että haluan purkaa tätä nyt johonkin kun ex mieskään ei "kuule minua"...kukaan ei kuule, olen yksin tämän kanssa :(
Toivoton olo, syvä ahdistuneisuus...
14
919
Vastaukset
- Munkkipulla
Moikka:) Voimia sinulle! Jos haluat niin laita meiliosoitteesi,olisi kiva jutella.T: Rouva -79
- -Nainen-
Moi ja kiitos tarjouksesta :)
Minun sähköpostiosoite on sen verran "tunnistettavissa" etten taida kehdata sitä tänne laittaa, mutta jos saisin tehtyä uuden...
- siili1
Olet ahdistavassa tilanteessa, kun et pääse käsittelemään eroa tuon asuntoasian takia. Itsekin jouduin asumaan melkein puoli vuotta eksän kanssa, joka vuoron perään hehkui onnea uudesta suhteestaan ja vuoron perään purki minuun menneen suhteemme aiheuttamia ahdistuksiaan. Istuin itku kurkussa olohuoneessa ja yritin kyetä katsomaan TV:tä samalla kun makuuhuoneen oven läpi kuului eksän iloinen skypettely koneella uuden naisensa kanssa. Se oli kamalaa aikaa.
En osaa edes kuvitella, millaista olisi jatkaa samassa asunnossa noin pitkään.- -Nainen-
Tämä on todella ahdistava tilanne kun ei pysty ollenkaan hahmottamaan tulevaa! Meillä sikäli helpompaa ettei kummallakaan ole tässä mitään uusia suhteita eikä ole mitään tunteitakaan, ne on riidelty pois jo aikaa sitten, mutta toisaalta mitä pidemmälle tämä yhdessä asuminen venyy sitä kauemmin menee ennen kun pääsee aloittamaan oman elämän. Jokainen hukkaan heitetty vuosi on arvokasta aikaa kun elämä on loppujen lopuksi lyhyt.
Minä niin pelkään, että jos tämä asunto ei menekkään kaupaksi niin tämä on loputon tilanne. Nytkin tässä ahdistaa se kun loppua ei näe...jos tietäisin, että tämä asunto menee kaupaksi vaikka joulukuussa niin sekin olisi jo suuri helpotus vaikka joutuisinkin vielä asumaan ex-miehen kanssa useita kuukausia...
Ja tämä jatkuva riitely hajottaa...mies on riitojen päätteeksi monesti sanonut, että tapa itsesi...se on henkisesti hyvin rankkaa kuultavaa vaikka tunteita häntä kohtaa ei olekkaan...ja pahinta tässä on, että pakoon ei pääse...
- Voimia
Sun pitaisi jotenkin paasta tuosta tilanteesta ulos. On varmasti todella ahdistavaa. Muistan kun iteskin asuin exani kanssa jolla oli uusi tyttoystava ja tilanne oli tosi outo. Tuolloin ystavani kuitenkin pyysi (pakotti) etta menisin hanen luokseen asumaan pariksi viikoksi, joka helpotti oloa.
Onko siella missa asut ketaan jonka kanssa voisit jutella asiasta? Ehka psykologi tms... sosiaalityontekija joka voisi auttaa tilanteessa. Jos olet tyoton ja ilman asuntoa voisit saada asunnon kunnalta/kaupungilta. Jos selittaisit ettet enaan voi asunnossa asua koska olette eronneet. Vai onko mahdollista etta mies muuttaisi uuteen asuntoon jos hanella viela toita on.- -Nainen-
Olen samaa mieltä...nyt ollaan siinä pisteessä, että tästä olisi päästävä pois! Henkinen hajoaminen on jo pitkällä, en ole nukkunut viime yönäkään ollenkaan ja samoilla silmillä täällä nyt kirjoittelen ja kello on jo 11! Tämä unettomuuskin siis pahenee kokoajan...tämä on ensimmäinen kerta kun valvoin koko yön...
Avun hakemiseen on kova kynnys. Kerran olen hakeutunut lääkärille masennuksen vuoksi tuttavan painostuksesta ja meillä oli lyhyt keskustelu jonka jälkeen hän lupasi laittaa minulle ajan psykologille tulemaan kotiin. Siitä on jo monta vuotta eikä sitä aikaa ole tullut vielä tänäpäivänäkään.
Miehellä on kyllä töitä, mutta meillä ei kummallakaan tulot riitä yksin tämän asunnon pyörittämiseen...
- voimia jakossa
Kokeile tuota lenkkeilyä. Liikunta on aina hyväksi. Kyllä selviätte vielä tuosta ahdingosta.
- -Nainen-
Kiitos, toivottavasti selvitään! Niin minäkin luulen, että se liikunta voisi piristää nyt kun alkaa hienot kevätkelitkin. Pitäisi vaan saada tämä unirytmi kuntoon, että pääsee ajoissa liikkeelle...
Hei!
Hienoa, että sait kirjoitettua sen pahan olon, mikä on sydämelläsi. Olet saanut myötätuntoa ja vihjeitä siitä, mitä voisi tehdä. Jotkut ovat kuulleet sinua!
Ei ole ihme, että olet ahdistunut. Avioero on iso kriisi ja kun siihen vielä liittyy pitkittynyt asunto-ongelma, kriisi on vain syvempi. Lisäksi vielä työttömyys ja siihen liittyvät taloudelliset huolet. Usein elämässä on vielä niin, että tietyissä kriisitilanteissa aikaisemmatkin asiat alkavat nousta pintaan ja vaatia huomiota.
Oletko saanut ammattiapua eron käsittelyssä? Minusta tuntuu, että tähän elämän kriisien sumaan tarvitsisit nyt ulkopuolista apua. Sitä voi saada myös seurakuntien ja kuntien perheasiainkeskuksista tai perheneuvoloista. Niihin voi mennä yksinkin, ei tarvitse mennä yhdessä puolison kanssa. Tilanteesi ei ole toivoton, mutta tässä kriisissä apu on tarpeen, varsinkin jos ystäviä ei juurikaan ole. Unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen voisit saada apua lääkäriltä.
Uskon, että kun saat terveytesi kuntoon ja avioeron asunto-asioineen järjestettyä, sinulla on paljon hyvää edessäsi. Mutta tähän kriisiin tarvitset apua. Voisiko sinulla olla sen verran voimia, että kysyisit apua?
Toivon siunausta elämääsi. Siunaus on aina jotain hyvää.
Päivi-pappi Hämeestä- -Nainen-
Kiitos viestistä!
En ole saanut ammattiapua tämän eron käsittelyyn ja toisaalta minulla on kova kynnys mennä pyytämään apua mistään. Kyllä minäkin uskon, että heti kun saamme tämän asunnon myytyä elämä palaa normaaliksi, pääsee vihdoin omaan kotiin ja voi alkaa suunnitella tulevaa.
Sekin tekee jo paljon henkiselle hyvinvoinnille kun saa rauhallisen ja riidattoman kodin, mutta tästä on tullut pidempi prosessi kun osasin odottaa.
- welli
Paljon jaksamisia. olet vaikeassa elämäntilanteessa. voimia sinulle jatkaa eteenpäin.
- -Nainen-
Kiitos tsemppaamisesta, kunpa tämä tilanne ratkeaisi edes tänävuonna!
- Kohtalotoverisi
-Nainen- kirjoitti:
Kiitos tsemppaamisesta, kunpa tämä tilanne ratkeaisi edes tänävuonna!
Hei
Kirjoitit hyvin tuttua tarinaa... Suorastaan pelottavan tuttua.
Itse lähdin turvakotiin, että pääsin kotoa pois. Sinä aikana mies muutti omaan asuntoon, jonka jälkeen pääsin palaamaan kotiin. Asunto on vielä myymättä, mutta lyhennysvapaan turvin pärjään. En ole uskaltanut ajatella mitä sitten, jos asunto ei mene kaupaksi.
Itselläni on syvä masennus, jonka lisäksi puhkesi syömishäiriö, kun toteutin tuon sinunkin mainitsemasi keinon, tai itse asiassa kaksikin niistä. Lenkkeilin järjettömiä lenkkejä ja lopetin syömisen. Oli niin paljon "helpompaa" keskittää ajatukset ruokaan (tai siitä kieltäytymiseen) kuin pahaan oloon, ja kokea nälkää, joka viilsi mahaa, kuin tuntea se hirveä henkinen kipu sisällä. Kun on tarpeeksi nälkä, kaikki muu tunne-elämä jää sen alle. Mutta se ei ole järkevä tie.
Oma polkuni tuntuu liian pitkältä ajoittain, välillä haluaisin luovuttaa. Kärsin vaikeista traumamuistoista, jotka ahdistavat kaiken muun lisäksi. Paino ei nouse siten kuin lääkäri haluaisi, mutta on noussut vähän kuitenkin. Pahimmillaan olin kilon päästä siitä että en joutunut sairaalaan.
Toivon sinulle voimia, mutta mitään käänteentekevää neuvoa en pysty sinulle tarjoamaan. Itsekin mietin päivittäin, mikä on syy elää. Voimat ovat aivan loppu. En jaksaisi enää. - -Nainen-
Kohtalotoverisi kirjoitti:
Hei
Kirjoitit hyvin tuttua tarinaa... Suorastaan pelottavan tuttua.
Itse lähdin turvakotiin, että pääsin kotoa pois. Sinä aikana mies muutti omaan asuntoon, jonka jälkeen pääsin palaamaan kotiin. Asunto on vielä myymättä, mutta lyhennysvapaan turvin pärjään. En ole uskaltanut ajatella mitä sitten, jos asunto ei mene kaupaksi.
Itselläni on syvä masennus, jonka lisäksi puhkesi syömishäiriö, kun toteutin tuon sinunkin mainitsemasi keinon, tai itse asiassa kaksikin niistä. Lenkkeilin järjettömiä lenkkejä ja lopetin syömisen. Oli niin paljon "helpompaa" keskittää ajatukset ruokaan (tai siitä kieltäytymiseen) kuin pahaan oloon, ja kokea nälkää, joka viilsi mahaa, kuin tuntea se hirveä henkinen kipu sisällä. Kun on tarpeeksi nälkä, kaikki muu tunne-elämä jää sen alle. Mutta se ei ole järkevä tie.
Oma polkuni tuntuu liian pitkältä ajoittain, välillä haluaisin luovuttaa. Kärsin vaikeista traumamuistoista, jotka ahdistavat kaiken muun lisäksi. Paino ei nouse siten kuin lääkäri haluaisi, mutta on noussut vähän kuitenkin. Pahimmillaan olin kilon päästä siitä että en joutunut sairaalaan.
Toivon sinulle voimia, mutta mitään käänteentekevää neuvoa en pysty sinulle tarjoamaan. Itsekin mietin päivittäin, mikä on syy elää. Voimat ovat aivan loppu. En jaksaisi enää.Kiitos ja voimia toivon myös sinulle ja, että saisitte asunnon myytyä! Toivoa on kuitenkin aina, elämä kulkee sykleissä ja tämä on vain sellainen huonompi sykli. Siihen täytyy uskoa, että jaksaisi.
Ero itsessään on jo hyvin rankka varsinkin jos on on ollut pitkään yhdessä ja on tunteet vielä pelissä...meillä ei niitä kyllä enää ole, mutta erityisen rankkaa tämä on kun ei pääse tavallaan käsittelemään sitä asiaa ja aloittamaan alusta kun joutuu olemaan kiinni menneessä.
Olen tällä viikolla ulkoillut paljon ja huomasin tänään olevani pirteämpi, tämä tuntuu auttavan tähän masennukseen ainakin vähän, mutta kyllä tämä ikävä tilanne kuitenkin palaa mieleeni vähän väliä...
Me asumme suht pienellä paikkakunnalla ja asunnon myyminen tuntuu todella hankalalta eikä asiaa helpota ollenkaan se, että pankit tiukentavat lainaehtojaan ja suomen talous on kuralla. Maailmaltakin tulee niin masentavia uutisia talouden kannalta, että valoa ei varmasti ole näkösällä tunnelin päässä vähään aikaan. ihmiset ei uskalla ostaa asuntoa eikä yhä useammalla ole siihen varaakaan. En haluaisi olla 2000-luvun laman uhri, mutta siihen suuntaan tässä ollaan menossa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1413898Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3523015Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt131937Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa101655Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41109- 71964
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38874Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat23811- 44784
- 67779