Ihmisen pyhyys?

Kaukaa hait aloitukseen asiantynkää, nythän olemme jo kehittyneitä ja kunnioitamme elämää, elämää joka on meille kaikille nk. lahja.
Eihän lahjaakaan heitetä menemään jos vaikka väri ei ole saajalle mieluinen, ja lahja yleensä on esine.

No 'vihannes' siitä on tuolla nimikkeellä autoa puhua mutta kuitenkin, harvalla niin uskon on samat ajatukset kuin sinulla.
Monesti on kysymys joko meidän läheisistä, ja varsinkin jos lapsi on kyseessä, loukkaa tuollainen ajattelu hyvin pahasti.

Vanhusten ja sairaiden hoito maksaa, mutta myös antaa hyvin monelle elannon, työn joka on varmasti 'kutsumustyö' johon moni hakeutuu.

Hoito on kallista ja siihen olisi nyt saatava järkeä ja toimivuutta, kalliit hoidot pitäisi saada kuriin ja siinä olisikin hyville organisoijille työsarkaa.

Tämä työmaailma hakee voittoa oli se huvi- tai saattohoitoa joka tuntuu tosi pahalta.
Tässä ajatelmani ihmisen loppuelämän hoidosta jonkun se on tehtävä, mutta millä hinnalla.

Elämä itsessään on pyhä, ei ainoastaan ihminen. Kaikki liittyy luonnon omassa kiertokulussa toisiinsa, omassa tasapainossaan, missä jonkin lajin pieneniminen antaa tilaa toiselle levittäytyä ja runsastua.

Lääkäreitä, ja terveydenhoitoa sitoo Hippokraten vala, joka on säädetty muutama sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua!
Sen puitteissa yhä mennään, niin hassulta kuin se joissakin tapauksissa tuntuukin.

Toisaalta on liittynyt paljon julmuuttakin yhteiskunnissa, heikkojen vanhusten ollessa esteenä paimentolaiskansojen vaelluksilla, mutta kuolemaan vetäytymisen päätös on syntynyt vanhuksilla itsellään. Joka aikakaudella on kansat ymmärtäneet laittaa uudet sukupolvet etusijalle.

Tuon elämän säilyttämisen laki/vala, on varmaan ollut tarpeen muinaisuudessa lääkäreillä, suojatakseen vanhuksiaan, jotka edustivat myös tietoa ja viisautta yhteisössään.

Kun nykyajan lääketiede on mennyt huimasti eteenpäin ja yhä menee, ollaan eettisten kysymysten äärellä missä menee raja siinäkin. Kysymys ei ole helppo, joskin hoitotestamentillä voi itse ratkaista halunsa/haluttomuutensa elvytykseen.

Mitäpä täällä roikkuisi kynsin hampain, jos elämästä on kyllikseen nauttinut, ja aika päästä lepoon.