Lueskelen päivittäin näitä juttuja täällä ja välillä tuntuu, et joku kolahtaa.
Aloitan kirjoittamisen ja sit tulee se fiilis "äh, mitä mä oikein kuvittelen, eihän tää mulle tietenkään ole".
Sit tekee mieli pyytää lisätunnisteita.
Ja tulee taas se fiilis et, "ei kukaan kuitenkaan vastaa".
Tuleeko muille samoja tuntemuksia?
Tämä nyt oli vaan tällainen yleinen pohdinta naiselta.
Aloitan kirjoittamisen ja sit tulee se fiilis "äh, mitä mä oikein kuvittelen, eihän tää mulle tietenkään ole".
Sit tekee mieli pyytää lisätunnisteita.
Ja tulee taas se fiilis et, "ei kukaan kuitenkaan vastaa".
Tuleeko muille samoja tuntemuksia?
Tämä nyt oli vaan tällainen yleinen pohdinta naiselta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei se ole luovuttamista. Se on järkiintymistä. Näillekin palstoille tulisi saada rekisteröitymispakko niin homma selkenisi kaikilla.
siihen ois apuna? Tuskin. Mahdollisuushan on rekkautua niin monella nimimerkilla kun haluaa, jatkaa sitä samaa rataa, vaihtamalla nikkiä ja olemalla toisena.
Ehkä ne, jotka oikeasti yrittää jonkun tätä kautta (minkä järkevyydestä voi olla montaa mieltä) rekkautuukin vain yhdellä.
Ja sit olis helppoa ottaa suoraan yhteyttä jos tuntuu et joku vois olla SE.
Yhdessä vaiheessa kirjoittelin rekisteröidyllä nimimerkillä ja pari tyyppiä ottikin asiallisesti yhteyttä.
Varjopuoli oli sit ne mt-potilaat, joilta sai mm. mielenkiintoista kuvamateriaalia sukupuolielimistä...
Käytin itse "vakinikkiä" jota en kylläkään rekannut .Ajatukseni oli, että mun vastaukset ja kirjoitukset voi niputtaa siten yhteen. Ihme ja kumma, kukaan ei alkanut feikkaamaan sillä.
Turha täällä on aikaansa haaskata. Rohkeasti otat yhteyttä kaipaamaasi ihmiseen. Sillä ne asiat parhaiten selviää, suuntaan tai toiseen.
...puhumaan...
Tiedät kyllä etten koskaan tule ottamaan yhteyttä. Ja jos tulen samaan tilaan, tulen vain muistaakseni ja ymmärtääkseni, miten asiat oikeasti ovat. Ei mennyt m-miehelle... häntä en ole ajatellut moneen päivään, koska ei ole ollut mitään syytä.
Mä yritin etsiä ihmistä, jonka nimi ei ole tiedossa
-> yhteystietoja on vaikea saada ilman nimeä...
Kokemuksesta. Kysyin suoraan, onko kirjoitellut. Ei ollut. Eipähän tarvi kuvitella mitään.
AIka haastavaa, ellei suoratsaan mahdotonta. Ellet tunne ketään joka tuntee hänet.
No en keksi ketään sellaista...
Ja ei se mahdottomuus vielä siihen pääty; en itse enää edes käy sielläpäin.
Kaupunki vaihtui, muutin pois :(
Että ei voi edes vahingossa törmätä.
Aika jatkaa eteenpäin siis.
Mikään ei estä laittamasta omia tietojanne tänne.voipi sitten halukkaat ottaa yhteyttä.Se taas on eri juttu jos toisten asiat kiinnostaa
Kyllä mä joskus teinkin aloituksia hyvillä tunnisteilla, mutta ei tuottanut tulosta.
Eli kyllä se niin on, että on aika sit vaan oikeasti luovuttaa... ärsyttää vaan kun en ole luovuttajatyyppinen ja asia jäi auki.
En kuitenkaan halua roikkua täällä vuosia asian tiimoilta (kuten joillekin on käynyt)...
Siellä paistaa aurinko ja mulla on illaksi sovittu treffit...
kyllä tää tästä :)
Kuulostaa hyvältä :).
helpompi sun on jatkaa, kuin semmoisen, joka näkee sitä toista aina vaan uudestaan... ja uudestaan... ja uudestaan.
Kivaa treffi-iltaa!
Toi on totta... mut toisaalta elämää on kai kuitenkin helppo jatkaa kun tietää missä mennään ja kuviot on selvillä. Vai?
Eri juttu jos ette ole asiaa saaneet selvitettyä.
Ja en mä nyt niin innoissani noista treffeistä ole, en vaan jaksa yksinkään istua kotona. Tuskin näistä(kään) treffeistä siis mitään syntyy...
Kaikki on selvää, mutta kun se tunne vain pysyy.
Hei, asennetta nyt treffeille! Tuolla asenteella jos lähdet liikkeelle, ei varmasti synnykän. En tarkoita, että pitäisi olla jotain ylimaallisia odotuksia, mutta silleen positiivisella mielellä kuitenkin.
Juu positiivisella mielellä aina, saahan siitä tutustua uuteen ihmiseen jos ei muuta :)
En vaan odota enää mitään.
Ei täällä ole pakko ketään kaivata, eikä tuntea omakseen yhtäkään viestiä.
En ota yhtäkään omakseni, en kirjoita kenellekään, vain itselleni. Lueskelen myös ja joskus johonkin vastaan, kuten tähän. Tiedä edes miksi. Joskus täältä löytää hyviä ajatuksia ja hauskoja juttuja.
Kai elämässä on vaan hiljaista ja tänne voi poiketa pulisemaan , siks.
Sehän se kun meitä on täällä niin moneen junaa...
Osa ikävöi sellaista, jonka voisi saada muttei uskalla toimia.
Osa ikävöi sellaista, jota ei voi edes saada.
Osa etsii.
Osa haluaa päästä eroon tunteistaan.
Ja sit on niitä mt-potilaita, jotka puuttuu joka asiaan...
En minäkään täällä halua olla. Ei mua kiinnosta täällä muiden asiat. Luen otsikon perusteella aloituksen ja jos sisältö ei kosketa mua millään tapaa, en lue ketjun muitakaan viestejä.