Kukaan ei auta

Voi sinua...

Hae apua masennukseesi...

Mene vaikka omalääkärillesi ja näytä hänelle tuo kirjoittamasi teksti.

Ihan varmasti löydät onnesi jostain, jonain päivänä. Ehkä jo huomenna.
Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Mä tiedän, itsekin olen kärsinyt vakavasta masennuksesta

Haluaisin kirjoittaa sinulle paljonkin ja yrittää tsempata sinua, mutta en tiedä miten saisin sinut yrittämään jaksaa...

Hyvä että päätit tehdä jotain ja avautua kirjoittamalla nuo rivit. Kun ottaa yhden askeleen poispäin tilanteesta, on jälleen helpompi ottaa seuraava askel. Olet nyt täysi-ikäinen ja sinulla on juridisesti päätäntävalta omasta elämästäsi. Kun on joutunut elämään rajoittunutta elämää, niin ymmärrettävästi ei ole vaimavaroja ja rohkeutta tuosta noin vain lähteä asumaan omaa huusholliin.
Sinulla on nyt huono itsetunto ja minäkuva, mutta totuus ei ole sellainen mihin sinua on puristettu, totuus ei ole se miltä tuntuu.
Mitä takoitat uolla, että olet yrittänyt päästä pois tilanteesta mutta se ei ole onnistunut?
Kyllä sinä voit saada vaikka jonkin harjoittelupaikan ja nykyään nuoria autetaan monilta tahoilta.
Kirjoittele lisää sitten kun jälleen jaksat.

Kiitos ihanasta kannustamisesta :) pelkäsin kauheasti,että joku tulee tuomitsemaan... Pelottaa ajatuslääkärille menosta vaikka olenkin jo "aikuinen" ja ei pitäisi tai en itseäni vielä kunnon aikuisena pidä..Ja olen miettinyt,että onko siitä mitään hyötyä,jos menen ja vaikkapa sitten käyn puhumassa jonkun kanssa kun kerran joudun asumaan täällä missä on aina paha olla..Tai en usko,että kunnolla mikään muuttuu,ennen kuin pääsen pois.Olen siis yrittänyt hakea töitä,jotta pääsisin muuttamaan ja en joutuisi olemaan täällä,mutta en ole saanut mitään.Tiedän kyllä,että nykypäivänä on vaikea saada töitä kunnon koulutuksellakin puhumattakaan minusta (käyn lukiota,nyt olen abi mutta pilasin myös kirjotukseni).Olen myös hakenut oppisopimuspaikkoja,jos sitä kautta pääsisi työhön ja samalla saisi ammatin muttei ole löytynyt.Olen vaan väsynyt yksin yrittämään.Tuntuu,että olen kuin ilmaa ja arvoton.En kelpaa yhtään mihinkään.Pienenä sitä yritti vain estää huudot ja tappelut ja nykyään tuntuu,että kaikki se paha on vienyt voimat.Mietin usein,että kuka minusta edes välittää,jos omat vanhempani aiheuttavat minulle tällaista kipua.En tiedä olenko heikko,mutta vaikea uskoa,että kaikilla on aina tappelua ja huutoa ja että muiden vanhemmat eivät puhu lapsilleen muutakun huutamalla ja haukkumalla.En koskaan unohda sitä kuinka äitini sanoi minulle,että olen pilannut hänen elämänsä ja samoin myös isäni.Isäni huutaa aina ja muistuttaa ettei minusta ole mitään hyötyä,etten olen missään hyvä ja että olin täysin virhe.Tuntuu,että olen sisältä kuollut.Välillä tuntuu kuin eläisin jossain sumussa vaikea selittää sitä oloa.Ihanaa kun vastasitte,kiitos :) se merkitsee todella paljon,vaikkakin vaan täällä suomi24 palstalla,mutta silti.Ihanaa,että joku kuuntelee haluaa kuunnella minua :)

Yritän jaksaa ja ajatella,että kyllä vielä joku päivä on minun vuoroni olla onnellinen.Kaikki voimat ovat vaan jotenkin loppu ja kaikki pienetkin asiat tuntuvat kaikinpuolin raskaalta.En innostu edes enää mistään mistä ennen sai "lohtua" niinkuin harrastukset yms.Ensin jotenkin loppuivat voimat henkisesti tähän kaikkeen ja sen jälkeen on fyysisestikin koko ajan poikki.Ihanaa kuulla,että olet elli4 noin menestynyt nyt kotioloistasi huolimatta:)Kiitos muutenkin ihanan tsemppaavasta viestistä tämä todella helpotti kun sain vähän tänne purkaa eikä pitää kaikkea aina itsellään.
Tuo on kyllä totta,että on omien vanhempien tyhmyyttä jos ei hoida suojausta seksin aikana,jos ei lapsia halua.Totta heidän oma elämänsä on kamalaa myös mutta en tiedä voinko koskaan antaa anteeksi.Olen niin vihainen ja katkeroitunut usein kysyn itseltäni,että miksi juuri minä.Pelkään,että elän kaiken sen katkeruuden kanssa aina.En vain osaa lopettaa sitä vihaa.Vihaan tapaa jolla elän jokapäivä vaan "selvitään läpi" tyylillä.Toivon,että tuleivaisuudessa tämä tosiaan on voimavara minulle ja auttaa kohtaamaan muita ongelmia.Pelkään vain,ettei minulla ole tulevaisuutta en vain näe sitä.Tiedän,että olen nuori vielä,mutta silti se tuntuu siltä.Iso kiitos myös sinulle kommentoinnista!

Hei ja voimia sinulle ;o) Olen itse muuttanut kotoa 17- vuotiaana samankaltaisista oloista ja uskon että sinunkin pitäisi, että saisit levätä, koota voimia ja elää ilman jatkuvas stressiä. Onko teillä siellä koulussa esim. kuraattoria jolle voisit puhua? Voit myös varata ajan ihan sosiaalitoimistoon ja kertoa ettet pysty edes opiskelemaan noissa oloissa. Ja opiskelija kun olet niin voit muuttaa opiskelija-asuntoon, vaikkei sinulla töitä olisikaan. Tosin joudut luultavasti ottamaan opintolainaa, mutta ovat siitä muutkin selvinneet. Paikkakunnallasi voi olla myös tuettuja asuntoja mikä selvinnee sosiaalitoimistosta. Sinä pärjäät kyllä, mutta yritä nyt päästä sieltä huonoista ja itsetuntoa polkevista oloista eteenpäin. Eivät vanhemmatkaan saa kaataa omia ongelmiaan sinun kannettavaksesi, koska et ole niihin millään tavalla syyllinen. Onnellisemmat ajat ovat edessäpäin, jätä vanha surkeus taaksesi ja ala elämään omaa elämääsi. Kaikkea hyvää sinulle

Mulla on vähän hankala tilanne senkin suhteen,että en ole "opiskelija".Tai siis kävin aluksi päivälukiota,josta vaihdoin iltalukioon ja sinne mennessä loppu kaikki tuet tai silloin sain opintotukea.En ole päätoiminen opiskelija siis vaikka kummiskin opiskelen.Olen ollut työkkärissäkin ja he löivät nipun papereita käteen ja käskivät täyttää ja sanoivat,että he ottavat yhteyttä.He siellä selvittelevät kai olenko sittenkin opiskelija vai työnhakija.En itse tajua edes kunnolla koko kuviota.Olen niin kovin hakenut töitä,mutta turhaan.Turhauttavaa vaan hakea ja hakea.Kaikki on kiinni siitä yhdestä asiasta mihin en voi millään vaikuttaa.Kirjotukseni menivät täysin penkin alle ja koko lukiokin on ollut ihan väärä valinta mulle.Kiitos heikkopeikko ihanasta viestistäsi

*halaus* ja voimia sulla jatkaa eteenpäin! et ole syypää vanhempien asioihin. Muista ette vanhempiaan voi valita. olisiko sinulla mahdollisuutta muutta pois kotoa kun olet aikuinenkin?

Aloittajalle vain, että mene vain rohkeasti eteenpäin ja kysy neuvoa työkkärissä. Vaikka lukio olis mennyt poskelleen niin kyllä sinulle ura urkenee.

Kiitos ninni3!

Vaihto ehto on et lampsit postiin, teet muutto ilmoituksen poste restanteen (postissa neuvotaan) sit varaat ajan sosiaali toimistoon, mukaan otat tili otteet ja tositteen poste restante osoitteesta, tällöin alat saamaan 400e kuussa jolla voit alkaa miettimään asuntoa, ja paikkakuntasi kunnallinen vuokra asunto firma antaa myös sinulle asunnon erittäin nopeasti kun pystyt todistamaan asunnottomuutesi, muistat vaan jättää tarkan maininnan oleskelu paikastasi jos sitä kysellään muuten kyseisen osoitteen haltia on elatus kelvollinen, eli sanot vaikka et kavereitten sohvilla punkkaat kuka ikinä päästää milloinkin sisään.

Tosiaan kannattaa muuttaa osoite poste restanteen ja laittaa asunnottomana vuokra-asuntohakemukset kunnalle/kaupungille, VVOlle, SATOlle jne. Kun sitten asunnon saat, sosiaalitoimistosta saat vuokravakuuden ja tukea, kunnes selviää oletko opiskelija vaiko työtön. Ja saathan sitten myös asumistukea jos sinut luokitellaan työttömäksi eli pystyt kyllä muuttamaan pois kotoa ilman sitä työ- tai opiskelupaikkaakin.
Vanhemmillesi sinun ei tarvitse sanoa mitään, et ole heille tilivelvollinen. Ja saat puhua kelle tahansa mitä ikinä haluat, eivät he voi sinua kieltää, eivätkä muutenkaan saa siitä tietää, koska viranomaiset ovat vaitiolovelvollisia. Sitten jonain päivänä vain muutat, vanhempasi eivät voi sinua estää, tuskin kannattaa kuitenkaan etukäteen heille asiasta puhua. Tarvittaessa saat muuttoapua sosiaalitoimistosta.
Kun nyt vain saisit rohkeutta hakea apua ja puhua asioistasi. Tiedän kuinka lannistavia vanhemmat voivat olla, mutta elämäsi ei parane jos et tee mitään. Pieleen menneitä kouluasioita on turha enää murehtia, ehkä lukio oli väärä valinta tai tilanne nyt vain on liian kuormittava. Kirjoitukset voi uusia tai valita uuden koulutussuunnan, ei maailma siihen kaadu että kerran erehtyy.
Edelleen voimia sinulle muutokseen

Okei en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta vaihtoehdosta,kiitos kun kerroitte :) Vähän vielä hankalalta kuulostaa,mutta kyllä kai se siitä...Joo en vanhemmilleni mitään sanoisikaan ja ei heistä mitään apua edes muutossa olisikaan.Totta ei tämä tästä parane,joka vuosi on on vaan mennyt vaikeammaksi...Toivottavasti tunnen itseni senkin takia ihan nollaksi,kun kirjoituksistakaan en selvinnyt.Yritän olla liikaa "piiskaamatta" itseäni kaikesta,mutta teen sitä silti.Täytyy nyt vaan saada alulleen homma ja katsoa miten kaikki lähtee sujumaan.Kiitos viesteistänne ja tästä neuvosta,josta tosiaan en ennen mitään tiennyt!

Kuis täällä jaksellaan, onko hommat lähteny eteenpäin, joka tapauksessa toivottavasti tämä lisääntyvä ah niin ihanan auringon määrä edes vähän piristää ^_^

Se on kauhea kokemus, jos ei tunne olevansa omien vanhempiensa rakastama ja hyväksymä. Voihan olla, että vanhemmillasi on vaikea elämä ja he ovat niin itseensä käpertyneitä, etteivät osaa ajatella edes omaa lastaan. Jossain syvemmällä sisimmässään he voivat silti rakastaa sinua, vaikkeivät sitä näytäkään.

Muut tässä ketjussa ovat antaneet käytännöllisempiä neuvoja, oman asunnon hankkimiseen liittyen yms, ja ne ovat hyödyllisiä neuvoja. Minä haluan vielä muistuttaa tästä rakkaudesta, että ihmiset ovat usein hyvin rikkinäisiä ja heikkoja, itsekkäitä ja pahojakin, mutta Jumala, joka meidät on luonut, rakastaa aina.

Jeesus sanoi kerran, ettei Hän torju ketään, joka Hänen luokseen tulee. Se on perusta, jolle voi aina "pudota", kun tämä maailma lyö vasten kasvoja välinpitämättömyydellään yms.

Olet, my angel gabriel, vielä todella nuori (sinä onnekas!), ja koko elämä on edessäsi. Vaikutat fiksulta ja ajattelevaiselta nuorelta aikuiselta. Elämä kantaa, etenkin, jos teet viisaita valintoja!

Rukoilen puolestasi!

Hei taas kaikki! En ole vielä edennyt asiassa,kun olen tässä yrittänyt päästä töihin viime kesän työpaikkaan ja pomo sieltä itseasiassa paikan minulle lupasi viime vuonna ja hän lupasi ilmoittaa asiasta nyt ensi viikolla ,joten odotan jos kumminkin sinne pääsisin.Mutta,jos nyt tuolta niin sitten pakko yrittää tuota kautta se asunto saada.Vähän pelottaa,mutta yksin on pakko jaksaa.
Kiitos myös vastauksestasi "Yksin Jeesus".Totta voihan se olla,jotenkin olen vain niin pettynyt ja surullinen myös vihainen samaan aikaan miksi he ovat minulle tuollaisia.Itseasiassa uskon Jumalaan ja rukoilen monta kertaa päivässä.Tuntuu välillä,että se on ainut asia mitä minulla on.Välillä pelkään,että Jumala on jättänyt minut.Välillä mietin olenko tehnyt itse jotain niin pahaa,jota en voi anteeksi saada.Haluan silti uskoa,että Hän näkee murheeni ja ahdistukseni,,vaikka välillä tunnen olevani yksin myös ilman Jumalaa.Totta olen nuori ja minulla oli niin paljon unelmia ja asioita,joita halusin tehdä ja kokea ja tuntuu,että ne ovat jo minulta viety.Yritän jaksaa parhaani mukaan,mutta vaikeaa se on.Kiitos taas teille kun jaksatte vastailla! Laitan tänne vaikka ensi viikolla viestiä,jos sen työn saan ja jos en,miten tuo asunnon haku projekti on lähtenyt käyntiin,jos teitä kiinnostaa vielä lukea.Iso kiitos tätä nytkin kirjoitan itkien,mutta jotenkin olo tuntuu vähän kevyemmältä eden hetken:)

Kyllä kaikki paska voi aiheuttaa uupumista, itseäkin ihan hävettää kun joutuu välistä miettimään tuota oikeaa vastausta robotti tarkastuksessa kun ei meinaa saada mieltä kasaan, huonosta nukkumisesta itsellä tämä, et paha sanoo miten bulimia tulee mielessä esille. Kyllähän sen asunto hakemuksen voi laittaa samantien rullaamaan jos ei ole jo ja käy sitten siellä paikan päällä päivittämässä tilannetta kun tai jos alkaa postin ja sosiaaliviraston kanssa säätämään, itsekkin sain kuukaudessa asunnon kun olin virallisesti asunnoton, hakemus oli ollut pidemmän aikaa mutta päätin irti sanoa vanhan ja ottaa vähän nopeutta käsittelyyn.

Ota yhtettä siihen työpaikkaan, jos vaikka pomo ei muista että olet siitä kiinnostunut.
uskovaisena tahdon rohkaista sinua luottamaan johdatukseen.

Heippa kaikki! Pääsen sinne kesätyöhöni! Olen niin kiitollinen ja onnellinen.Tämä kaikki on oikeasti Jumalan ansiota.Tuntuu,että h'n vihdoin kuuli rukoukseni ja avun pyyntöni :) En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta! Olen vapaa! Tuntuu,että elämä alkaa taas hymyilemään.Saan jättää kaiken taakseni ja aloittaa puhtaalta pöydältä.Kiitos kaikille niin paljon tsemppauksesta ja tuesta! Olin todella syvällä ja kamalat ajatukset valtasivat mielen ja tuntui,että tämä on loppuni,tästä en tule selviämään...Jumala kuitenkin auttoi :-) Voi tätä onnea itkettää ja samalla naurattaa.Sain uuden alun.Ihanaa,että vaikka kaikki muu pettäisi Jumala ei.Kiitos,kiitos!

Mahtavaa, paljon vaan aurinkoa vitamiineja sun muuta terveellisiä juttuja niin pysyy mieli piirteenä myös huonoina päivinä. ^_^

Niimpä! Kyllä tätä tästä nyt kun työ on niin alkaa pikku hiljaa järjestymään :) Tietty tämä jättää jälkensä ja aina saa elää sen kanssa,ettei välit vanhempiin ole hyvät tai välejä ei ole oikeastaan...Mutta vihdoin VAPAUS! :-)

Itsekkin samassa tilanteessa. pitää maanantaina mennä sosiaalitoimeen kysymään vakuuden saantia, muutto toiselle paikkakunnalle, asunto ja työpaikkakin on ( palkkatukityö) Mutta vuokravakuus 600e olisi ensin saatava.....:/ Toivottavasti antavat vakuuden, että saan vakuuden ja pääsen tästä kurjuudesta ja kaupunista pois.......