Suomessa on noin 17 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2012 huostaanotettuna noin 10 000 lasta ja lisäksi n 8 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle ns avohuollon tukitoimina, joista sekä joidenkin asiantuntijoiden mukaan että perheiden itse kertomana vain pieni osa tarvitsisi juuri tuollaista, perheestään irtirepivää elämään puuttumista.
Tarpeellisia huostaanottoja ja sijoituksia on. Niistä pitää myös päästä takaisin kotiin, kun vanhempien elämä on vakiintunut tai olosuhteet parantuneet. Tarpeettomista välittömästi nopean tilanneselvityksen vuoksi, nykyään aikaraja max 30 vrk, jota tosin voi jatkaa toisella samanmoisella.
Jossakin tapauksissa lapsi tarvitsee uuden kodin koko lapsuutensa ajaksi, mutta jos kyseessä ei ole sellainen tilanne, hänen täytyy päästä takaisin alkuperäiseen kotiinsa biologisten/biologisen vanhempien/vanhemman luokse.
Montako ihmistä, isoa ja pientä tänä sunnuntai-iltanapäivänä mahtaa kaivata a) kotiin, b) perheenjäsentä taikka useampaa kotiin näiden toimenpiteiden seurauksena?
Mitä se aiheuttaa yhteiskunnassa tulevaisuudessa, esim 20 vuoden aikajänteellä? Mielenterveyspalvelujen tarpeen kasvu? Viranomaisten kunniotus? Halu palvella maata asevelvolisena? Usko ihmiseen? Itseluottamuksen ja perusturvallisuuden kehitys ja näiden kasvun tukeminen oman lapsen kohdalla rakastavana vanhempana?
Kun nämä lapset kasvavat aikuisiksi ja perustavat omia perheitä.... Vai perustavatko he? Kuinka moni jättää hankkimatta omia lapsia? Monen olen kuullut jo nyt sitä miettivän vakavana, että uskaltaako Suomessa enää hankkia lapsia. Maasta on myös muutettu pois, jotta päästään turvaan lastensuojelulta ja ihan parin viikon kuluessa olen lukenut sitä kahden perheen harkitseva tälläkin hetkellä.
Monellako nuorella viivästyy oppivelvollisuuden suorittaminen, kun ote koulunkäyntiin lipeää sijaishuolto/huostapaikkojen vaihtuessa, oman olon ollessa vaikea? Kuinka tämä vaikuttaa ammattiin valmistumiseen/jatko-opiskeluun, yhteiskunnan vastuulliseksi, maksavaksi jäsenneksi siirtymiseen? Mihinkähän ammatteihin nämä lapset ja nuorten aikanaan haluavat? Tuomareiksi?
Noo, nämä nyt ovat näitä... yksityistapauksia. Jokaikinen.
Jokaikinen ihminen maailmassa on yksittäistapaus. Jokaisella on arvo, oikeus elämään, oikeus koskemattomuuteen, tulevaisuuteen, onneen.
Tänä iltana maata pannessa mietin jokaista suomalaista lasta, joka kaipaa hyvään kotiin.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721
Kiitos jos allekirjoitit
Tarpeellisia huostaanottoja ja sijoituksia on. Niistä pitää myös päästä takaisin kotiin, kun vanhempien elämä on vakiintunut tai olosuhteet parantuneet. Tarpeettomista välittömästi nopean tilanneselvityksen vuoksi, nykyään aikaraja max 30 vrk, jota tosin voi jatkaa toisella samanmoisella.
Jossakin tapauksissa lapsi tarvitsee uuden kodin koko lapsuutensa ajaksi, mutta jos kyseessä ei ole sellainen tilanne, hänen täytyy päästä takaisin alkuperäiseen kotiinsa biologisten/biologisen vanhempien/vanhemman luokse.
Montako ihmistä, isoa ja pientä tänä sunnuntai-iltanapäivänä mahtaa kaivata a) kotiin, b) perheenjäsentä taikka useampaa kotiin näiden toimenpiteiden seurauksena?
Mitä se aiheuttaa yhteiskunnassa tulevaisuudessa, esim 20 vuoden aikajänteellä? Mielenterveyspalvelujen tarpeen kasvu? Viranomaisten kunniotus? Halu palvella maata asevelvolisena? Usko ihmiseen? Itseluottamuksen ja perusturvallisuuden kehitys ja näiden kasvun tukeminen oman lapsen kohdalla rakastavana vanhempana?
Kun nämä lapset kasvavat aikuisiksi ja perustavat omia perheitä.... Vai perustavatko he? Kuinka moni jättää hankkimatta omia lapsia? Monen olen kuullut jo nyt sitä miettivän vakavana, että uskaltaako Suomessa enää hankkia lapsia. Maasta on myös muutettu pois, jotta päästään turvaan lastensuojelulta ja ihan parin viikon kuluessa olen lukenut sitä kahden perheen harkitseva tälläkin hetkellä.
Monellako nuorella viivästyy oppivelvollisuuden suorittaminen, kun ote koulunkäyntiin lipeää sijaishuolto/huostapaikkojen vaihtuessa, oman olon ollessa vaikea? Kuinka tämä vaikuttaa ammattiin valmistumiseen/jatko-opiskeluun, yhteiskunnan vastuulliseksi, maksavaksi jäsenneksi siirtymiseen? Mihinkähän ammatteihin nämä lapset ja nuorten aikanaan haluavat? Tuomareiksi?
Noo, nämä nyt ovat näitä... yksityistapauksia. Jokaikinen.
Jokaikinen ihminen maailmassa on yksittäistapaus. Jokaisella on arvo, oikeus elämään, oikeus koskemattomuuteen, tulevaisuuteen, onneen.
Tänä iltana maata pannessa mietin jokaista suomalaista lasta, joka kaipaa hyvään kotiin.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/721
Kiitos jos allekirjoitit
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.