vertaistukea

Hei!

Olen 29v masennuksen, yleisen ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön vaivaama mies. Ongelmat jotka minulla on, eivät ole parantuneet psykiatrien ja muiden vain töissä olevien avustamana. Lääkkeiden syönnit ja hoito aloitettiin 15v sitten joten eiköhän se tie ole jo nähty. Sairaus lähti koulukiusaamisesta, koska olin älykäs, pieni ja kiinnostunut matematiikasta, niin olin otollinen kohde mitä sairaammille teoille. Koulun edessä kusen juotto oli varmaan rankempi kokemus kuin yksikään pieksäjäinen. 14vuotiaana olin jo täysi zombie ja siitä alkoi hoito. Aina välissä pieni satunnainen onnistuminen on piristänyt hetkeksi, mutta aina vastoinkäymiset palauttanut takaisin alas ilman senttiäkään eteenpäin menoa. Usko hoitojärjestelmään ja yhteiskuntaan on mennyt tässä samalla.

Kokemuksesta voin sanoa, että vertaistuki ja yhdessä masentelu auttavat jollakin tavalla ja jos vieressä on ihminen joka ymmärtää sinun päivittäistä tuskaasi. Tämä olkoonkin viimeinen säälittävä yritys löytää ihminen rinnalleni.

Pari asiaa minusta ja olisi myös tärkeää jos ymmärtäisit:
En viihdy baareissa. Mielestäni ne paikat ovat melkoista sirkusta joissa idiootit riehuvat valvotuissa oloissa. En myöskään ole ihan perus elämää näkemätön nössö vaan elämän heittelyistä johtuen olen nuoruudessani(7-10v sitten) joutunut elättämään itseni huumeiden ja reseptilääkkeiden myynnillä joka vaatii tietynlaista statusta ja kovuutta jotta sitä voi tehdä ongelmitta. En silti todellakaan halua vierelleni narkomaania. Vuodet noissa piireissä opetti, että huumeet eivät pilaa ihmistä ihminen on valmiiksi pilalla tehdäkseen pahaa. Aseetkaan ei ammu ihmisiä ihmiset niitä ampuu ja hyvin päästään vialla olevat sellaiset. Vihaan siis väkivaltaa. En itse pystyisi lyömään ketään, mutta pääni olen työntänyt monenkin jalan ja nyrkin tielle, jotta pelastaisin kivulle herkemmän tuttavani. Itselleni päihteet eivät ole olleet ongelma vaan pako/hoitokeino koska yksin oman tilanteen kanssa ei pysty olemaan ja parempi sellainen kuin esim suonen sisäisiä sähköiskuja antaneet efexorit. Tai lähes halvaannuttavat seroquelit. Puhumattakaan noista bentsopohjaisista älyllisten toimintojen tappajista. Rivatril ajasta en muista yhtään mitään. Toisaalta olen myös suhteeni näihin piireihin katkaissut kuten myös vanhempiini, jotka avun tarjoamisen sijasta syyllistivät ja häpesivät minua sairaudestani johtuvista ongelmista(saamattomuus, valvominen, ruokahaluttomuus, jatkuva oksentelu) vuosi tolkulla kun satuin kylässä käymään ja pyrkivät mitä pikemmiten pääsemään minusta eroon voidakseen jatkaa omaa elämäänsä. Harrastan nykyään koneella istumista ja lukemista. Eli olisi hyvin tärkeää, että viihtyisit neljän seinän sisällä tai kirjastossa. Kesäisin tykkään olla veden lähellä ja pihalla, mutta ihmisistä kaukana. En muuten ole edes ruma(laiha kyllä 182/52 vaikea lihoa, kun nälän tietää ja mustaa vasta kun vatsa kurnii tarpeeks) vaan jos baariin eksyn niin monikin nätti tyttönen kehuu sulavansa silmiini. Valehtelun puute ja moraalini lopettavat kyllä nämä keskustelut lyhyeen. Sieltä löytyneet seurustelukumppanit ovat nimittäin sen verran persoonattomia nyky-yhteiskunnan tuotoksia, jotka haluavat liikoja ihastuvat ulkonäköön ja statukseen, mutta tahtovat muuttaa sinut haluamaansa muottiin eivätkä missään nimessä hyväksy sinua sellaisena kunnianhimottomana yksinkertaisista asioista nauttivana mitä olen. Materia ei tuo onnea sen on nähnyt jo vanhemmista ja sukulaisten perintökiistoista. Alkoholia juon, mutta toisin kuin "normaalit" hyvässä seurassa ei ole tarvetta. Auttaminen on intohimoni. Omista asiosta, kun en ole koskaan tuntenut mielihyvää, eikä minua varsinaisesti ole kiinnostanut koskaan mikään mitä kutsutaan normaaliksi. Harvemmin kelpaan virallisiin juttuihin vaan auttajaksi...Olenhan sairas itsekkin. Haluttas matkustellakin enempi, mut viime aasian reissu näköaloista huolimatta oli rahan tuhlausta, koska en sosiaalisten tilanteiden peloista joutunut kuin hyväksikäyttöyritysten kohteeksi, joihin valitettavasti olen liian fiksu. Lämpö oli kiva, mut sielläkin oli ihmisiä niitä ei tarvis olla :D

Jos joku tuntee jonkinlaista tarvetta yhteydenpitoon niin aloittakaamme vaikka s-postittelemalla. Koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta on parempi aloittaa hyvin hitaasti. [email protected]