Hopeahäät ystäväpariskunnan kanssa

Päivi oli ollut työn puolesta matkoilla viikon verran, joten emme olleet päässeet yhtymään sinä aikana. Ritan ja minun, siis Samun, ystävyys Päivin ja Jarkon kanssa oli vuosien aikana vain syventynyt. Olimme edelleen ihanassa sukupuoliyhdynnässä Päivin kanssa, samoin Rita Jarkon, mutta jo harvemmin kuin tutustuessamme, olisikohan määrä ollut puolet silloisesta. Silti bylsimme toisen puolison kanssa yleensä kahdesti tai ainakin kerran viikossa.

Kun Päivi taas levitti vittunsa tervehdykseksi en itsekään ollut pysyä nahoissani. Päivin sukupuolielimet olivat niin kutsuvat, niin vastustamattomat ja minulla otti valmiiksi eteen, että työnsin kyrpäni suoralta kädeltä hänen vittuunsa. Eivät Rita ja Jarkkokaan tarvinneet esileikkejä. Laukeaminen oli niin voimakas, että toipuminen otti aikansa.

En tiedä, johtuiko se tottumuksesta vai mistä, mutta tuntui, että välillä tarvitsee yhtyä Ritan kanssa, välillä Päivin kanssa, eikä toista voi korvata toisella. Samoin tuntui, että jos oli haaveilutuulella ja ajatteli jotakin kolmatta, sitä ei voinut korvata muulla. Vieläpä oli niin, että välillä tunsi tarvetta olla haaveilussa Päivin, välillä Ritan kanssa. Olimme usein jutelleet asiasta ja muutkin kertoivat tuntevansa samoin. Jos jokin laatu estyi pitkäaikaisesti, niinkuin nyt yhdyntä Päivin kanssa, tunsi selvää puutetta.

Myös sukupuolielimien sheivaaminen ystävärouvalta tuotti nautintoa. Siksi meille oli tullut tavaksi jo alusta lähtien, että tyttöjen ei itse tarvinnut sheivata, vaan se oli ystävämiehen tehtävä tavattaessa. Tyttöjen vittukarvat olivatkin jo pitkällä sängellä. Emme sheivanneet höylällä, vaan levitimme voidetta tyttöjen elimille ja kaavimme sitten voiteen pois, huuhdoimme heidän vittunsa ja - suutelimme pitkään heidän suloisia sukupuolielimiään ja persettään. Voi, että oli taas iii-haaanaa.

Kun olimme kahvitelleet ja samalla tytöt levittäneet suloistakin suloisempia häpyhuuliansa, kavimme sängyn päälle juttelemaan. Tytöt hiljalleen sormettivat klitoristaan.

Olimme tutustuneet 29 vuotta sitten. Oliko siitä todella niin kauan? Olimme menneet naimisiin 25 vuotta sitten. Olimme molemmat parit saaneet lapsemme vuotta myöhemmin. Emme jostakin syystä olleet koskaan ajatelleetkaan, että haluaisimme useamman.

Hekin olivat jo 24:n ikäisiä! Mira oli stipendiaattina CERN:issä ja teki juuri väitöskirjaa hiukkasfysiikan alalta. Jussi oli töissä autokorjaamossa, mieliammatissaan. Heillä meni todella hyvin. Heillä oli kultaisen rakkaat avopuolisot, Miska ja Hanna. Lentokone oli keksitty ja he vierailivat usein toistensa luona ja olivat usein suloistakin suloisemmassa yhdynnässä toistensa puolison kanssa.

Mietimme, haluammeko juhlia jotenkin hopeahääpäiväämme. Koska oli täysin selvä, että noin vuoden päästä kukaan meista ei viettäisi 50-vuotispäiviä, ajattelimme että voisimme pienimuotoisesti tarjota kahvit, mutta muuten viettäisimme hopehäitämme keskenämme bylsien.

Koska olimme aikoinaan menneet naimisiin lauantaina viikon välein, katselimme hiukan kalenteria. Valitsimme juhlapäiväksi lauantain, joka sattui päivämäärien väliin. Tarjoaisimme silloin kutsuväelle kahvit.

Kun olin mennyt aikoinani naimisiin Ritan kanssa ja Jarkko Päivin kanssa, olimme jo antaneet sormukset puolisollemme, mutta nyt ajattelimme, että sormus kuuluisi antaa myös toiselle tytölle muistoksi pitkäaikaisesta ystävyydestä.