Suomessa on ihan sairas tämä kärsimyskulttuuri. Mitä enemmän kärsit niin sitä parempi ihminen sä olet. Elämä on vain raakaa työtä ja eloonjäämiskamppailua. Muulle ei jää tilaa. ihan kuin me oltais vielä jossain sodassa! Ja osa on niin typeriä että ne uskoo tuohon. Ne on niitä työn sankareita jotka menevät töihin sairaana ja näin kuvittelevat olevansa niin hyviä ihmisiä että. Itsensähän ne siinä naurettavaksi tekevät. Mä en voi sietää tuota kulttuuria. Se on niin sairas. Ei kärsimys tee ihmisestä parempaa. Ja jos joku ajattelee että elämä on vain kärsimystä kehdosta hautaan niin mun mielestä tälläisellä ihmisellä on oikeasti jotain ongelmia! Ja siksi olen niin vihanen koska tiedän millaista kärsimystä tälläainen ajattelutapa ihmisille aiheuttaa. Osa olis varmaan valmis tappamaankin itsensä tai toisen ihmisen siihen työntekoon koska ovat niin armottomia.. Mä en ymmärrä koska niistä sota-ajoista ja sodan jälkeisistäkin ajoista on jo aikaa, miksi meidän myöhempien sukupolvien pitäisi vielä kärsiä? Eikö me voitais vihdoin jo päästää irti niistä sota-aikojen traumoista. Onko niitä pakko siirtää uudemmille sukupolville melkein kuin kostona..
Suomen kärsimyskulttuuri
sota
7128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep, komppaan. Isäni on juuri tuollainen: mitä enemmän kärsimystä, sitä kirkkaampi kruunu. Ja samaan aikaan ns. normi ihmiset nauravat partaansa. Katsottuani vierestä kaikkia niitä "raatamisen" vuosia, ei minulla ole mitään hyvää sanottavaa siitä asenteesta. Se tekee tyhjäksi, kylmäksi, kovaksi ja narsistiksi. Sitä paitsi monet ns. työn raatajat (jos puhutaan duunareista) ovat jokseenkin persoonallisuushäiriöisiä mulkkuja.
Oon huomannu, että raskaantyönraatajat on hankalia, mut enpä kehu myöskään virkaämiehiä/johtajia.
Tulee duunareilta tällaisia kommentteja;
-Mee perkele töihin laiska!
-Elä ole niin herkkä!
-Se on koti, uskonto ja isänmaa, älä vastusta noita!
-Pitäähä sun ottaa kaljaa perkele tai oot muuten mamis.
Sitä tehokkuuskulttuuri tuottaa. Niin kauan kun itse aiheuttaa heikoimmilleen kärsimystä, ansaitseekin saada kärsimyksen! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Suomessa on myös äärimmäisen voimakas häpeän kulttuuri. Muistan isäni kommentoineen vähän kaikkeen "Hyi, häpeäisit!". Ja pitää myöntää, että niin häpeänkin. Aivopesu teki tehtävänsä ja häpeän kaikkea, omaa persoonaani myöten.
"Ja siksi olen niin vihanen koska tiedän millaista kärsimystä tälläainen ajattelutapa ihmisille aiheuttaa."
Mutta myös sairaus ja kuvioista ulos tippuminen (syrjäytyminen) aiheuttaa kärsimystä.
" Ja jos joku ajattelee että elämä on vain kärsimystä kehdosta hautaan niin mun mielestä tälläisellä ihmisellä on oikeasti jotain ongelmia! "
Noin ajattelen minä, oikeasti. On minulla kyllä ongelmiakin, diagnoosina toistuva masennus ja psykoosisairaus.
"Osa olis varmaan valmis tappamaankin itsensä tai toisen ihmisen siihen työntekoon koska ovat niin armottomia.."
En käy töissä.... varmaan uuvuttaisin itseni työntekoon jos kävisin.
Agraarielämä taitaa olla vielä monella niin tuoreessa muistissa. Maalla taisi olla monesti kova suorittamisen meininki, eikä "hupsuttelua" suvaittu. Tuo meininki meni tietysti liika pitkälle, siitä tuli ikävien ihmisten kontrolloinnin väline. Haluttiin pilata kaikki ilo muidenkin elämästä, mikäli mahdollista.
Suomi sucks??
Eipä noi muutkaan maat kovin hyviä ole.
Ruotsi taitaa olla paras.