Mistä seuraa yksinäiselle Jännittäjälle

Kyllä se niin kaiketi on että me jännittäjät olemme niin surkealla ´kasvu-uralla` , että ei näihinkään viesteihin edes kukaan uskalla vastata. Juuri tuossa katsoin Inhimillinen tekijä ohjelmaa, missä oman itsensä löytäneet lesbo- homo- ja sateenkaariperheen jäsenet tulivat julkisuuteen- taas kerran- omina itsenään. Niin ja mitä moninaisimmilla elämän alueilla, elämänsä uralle päässeet ihmiset ovat löytäneet sen oman minänsä ja kasvaneet elämään omaa unelmaansa, omine ominaispiirteineen, voittaneet pelkojaan ja muiden hyväksyntää. Mutta jännittäjät jäävät kurkistelemaan verhojensa taa, että eihän vain kukaan näe että astun ovesta ulos. Mitenkä olisi se oman itsensä hyväksyminen myös jännittäjänä ja se kasvun paikka, sitä jään kysymään. Jos ei kukaan vastaa, eikä halua mitään muutosta elämään, ei sitä myöskään tule. Itse olen jännittämisestä huolimatta toteuttanut suurimmat toiveeni ja haluaisin edelleen toteuttaa ja yritän toteuttaakin. Toivoisin mukaan muitakin jännittäjiä.

Hei. Olen itsekin yli viisikymppinen nainen ja yksinäinen jännittäjä. Lasteni lisäksi on todella vähän ihmisiä joiden kanssa voin ja uskallan viettää aikaa.
Asun Uudellamaalla minäkin.
Olisipa kiva jos saisi ystävän ja lenkkikaverin tai keskustelukaverin toisesta aikuisesta jännittäjästä.

Kirjoita sähköposti osoitteesi niin voidaan kirjoitella tai kirjoittele tänne. Ihan miten vaan haluat.

T. Merja

Moi Merja, missä päin Uuttamaata asustelet? Uusimaa on niin laaja käsite. Voit laittaa vaikka meiliosoitteen, jos haluat.

Reilut neljäkymppiä mittarissa ja tunnustaudun myöskin jännittäjien klaaniin.
Olen mies ja haluaisin rohkaista aloittajaa kuin myös kaikkia muitakin samasta ongelmasta kärsiviä sillä yhteinen ominaisuutemme ei ole sieltä miellyttävimmästä päästä.
Emme kuitenkaan ole yksin vaan meidän kaltaisia on Suomi pullollaan vaikka se ei arjessa läheskään aina näy.
Mielestäni monet jännittäjät ansaitsisivat Oscar-patsaan päivittäin useista rooleistaan "coolina"!