Suojelusenkeli

pitkät päivät
liian lyhyet yöt
käyn kompuroiden punaisia päin ...

olen kuin varjo
joka hiljaa hiipuu
sillä tämä elämä on ollut muistoista raskas

ja vailla jotain ...

kaipuu on karttoja
kaukaisia paikkoja
sinua siellä jossain
kaikkea pitäisi keretä tuntea

ja katsoa pitkään ...

puut pitenee
kun aurinko punaista päälensä laittaa
kuu hopeisen kuultavana paikoilleen hiipii
lopulta pimeys minutkin nielaisee

mutta ei sylje pois kidastaan ...

olen ollut vähän saamaton
mutta lämpimät kiitokset palautteesta
sinulle lähetän
hyvän kevään toivotuksin ...

uniset kuvat
eivät ikinä raameissaan pysy
vaan seikkailemaan ne aina lähtee
löytämään sitä mitä nimetä vielä ei voi ...

sataa lunta
samoin värin taivas joka päivä maisemaa maalaa
vanhat synnit pois lakaistaan
viattomuuden valkea vain jää

ja mieleni unisessa kehdossa tuntematon keinuu
arvoitus ja sen ratkaisu sylissään
tuulet verhoja hiljaa heiluttaa
pian kutsuu jälleen joku muu ...

sinä olet avaruuden merillä
mistä aloitan herkkää viivaa vetämään
kuin sormea ihollasi liikuttamaan
tähtiä toisiinsa yhdistämään

en tiedä
kenties silloin kunnes löydän ...

kiitoksia vierailustasi
hyviä kevään jatkoja !!!

tienhaarat
kaikki nuot nimettömät paikat
joiden ohitse valtatiet käy
joihin ei kukaan pysähdy edes uteliasuuttaan ...

niin helposti kaiken sivuttaa
ohimenevästä ikkunasta katsoo elämään
jota ei tunne laisinkaan
vaikka sielä voisi koko maailmasi odottaa

tai joku
paljon tuntemattomia sanoja huulillaan
syli täynnä kodin tunnetta
lämpöä unohtunutta

ken tietää enkeleistä ...

kiitoksia kyläilystä
aurinkoisia kevään kelejä
lähettelen ...