Voiko ahdistuneisuus aiheuttaa näin pahoja fyysisiä oireita?

Kyllähän joillekin tulee tosi voimakkaitakin fyysisiä oireita, niinkin voimakkaita että toiset luulee saaneensa sydänkohtauksen. Itellä nää oireet liittyy just pikemminkin samankaltasiin oloihin kun sulla, toisinaan pyörryttää ja toisinaan on vaan sellanen tosi kummallinen olo. En oo varma johtuuko ahdistuksesta vai oonko oikeesti vakavasti sairas, mutta ainakaan ei oo mitään vikaa löytynyt verikokeista eikä sydänfilmistä. Yritin selittää lääkärille joskus näitä oireitani, mutta en osaa kuvailla niitä joten vaikeetahan se on. Ja lääkärihän tietysti sit kysy että onko tapana lukee oireita netistä tai onko noi vanhat ahdistuneisuudet palannu. Huoh, enpä oo sen jälkeen ees yrittäny käydä normaaleissa tutkimuksissa.
Mutta jos asiaan ei lyödy mitään ratkasua lääkäristä, kyseessä varmasti on ahdistuneisuuteen liittyvää oireilua - niin uskomattomalta kun se voi tuntuakin. Niitä oireita on niin monia erilaisia ja eri vahvusia, joten vaikee niitä on vertailla muiden oireisiin. Tsemppiä, ehkä löydät jotain apua tuohon oloon.

Ahdistukseen usein liittyy fyysisiä oireita, mutta ei se tarkoita että ne aiheuttaisivat toisensa.

Itse kärsin pitkään sekä yleistyneestä ahdistuneisuudesta että fyysisistä vaivoista, ja luulin että vika on päässä. Vaivojen todelliseksi aiheuttajaksi paljastui kuitenkin kofeiini. En tiedä mikä sinun oireilusi aiheuttaa, mutta syytä kannattaa etsiä myös pääkopan ulkopuolelta.

Oma mielipiteeni on, että ahdistus ei aiheuta yhtään mitään, se on vain yksi oire muiden joukossa, syyllinen on jossain muualla. Mutta tämä nyt on vain muutaman vuoden kokemuksen perusteella tehtyä mutuilua.

Mulla on masennus/ahdistuneisuus aiheuttanut kuvaamiasi oireita eli rintakipua ja pään sumuista oloa, kuin olisi "itsensä vieressä". Apu löytyi serotoniinista. hae apua, kunnes saat sitä! Itse kärvistelin liian kauan ja kaduttaa nyt kun koko elämä meinasi mennä solmuun.

Kun alotin lukemaan kertomaasi tuli ensimmäisenä mieleen juuri "niskajumi" eli virallisemmin jännitysniska tai -päänsärky (tension headache). Jos lääkärisi luulee, että niskajumeja hoidetaan rihasrelaksanteilla hän on tollo. Voisit käydä kokeilemassa ihan oikeaa hoitoa eli fysioterapiaa, mutta ihan normaali niskahartioseudun hiernonta voi riittää hyvin. Tee nettihaku jännitysniskasta ja arvioi onko oireesi vastaavat. Pillerit eivät tässäkään ole ratkaisu vaan tarvitaan oikeita ratkaisuja, mikä jännitysniskatapauksissa on terapia, fysioterapia.

Onko tutkittu aivoverenkierron häiriön mahdollisuus ??
Toiv, ei siitä kyse.Jos fyysiset sairaudet /kohtaukset saadaan varmasti suljetuksi pois,niin sitten kannattaa kokeilla vaikka sellaisia mieliala tms. lääkkeitä.

Morjens! Aloittajan kuvailema tarina kuullostaa monella tapaa samanlaiselle, jonkalaisen tilan kanssa "painin" reilu vuosi sitten. Oma tilanne alkoi niin, että sain ensimmäisen paniikkikohtauksen vuoden 2012 alussa, sitten näitä kohtauksia alkoi tulla hieman useammin ja vähän pahemmin oirein. Ensimmäisen kerran asiaa tarkasteltiin työterveydessä 2012 toukokuussa, jolloin otettiin kattavat verikokeet vaikka mihin liittyen, mutta mitään erikoista ei löytynyt. Tästä pieni helpotus ja olo olikin taas parempi.

Syksyllä tilanne lähti pahenemaan sadekauden alettua, jolloin tilanne meni tuollaiseksi, jota alottaja kuvaili.. Käytännössä jatkuvaan "aivosumu", paniikkikohtaukset alkoivat olla jokapäiväisiä ja olo oli 24/7 samanlainen, kuin aloittaja kuvailee. Joulukuussa romahdus, jonka jälkeen en yhtään täyttä päivää ollut töissä.

Vasta helmikuussa 2013 sain diagnoosin, paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus.. Oma reaktio: "häh, mikä, mitä? eihän minulla tuollaisia voi olla? Olen aina ollut ihan normaali sosiaalinen ihminen, häh?". Luin näistä sairauksista ja maailma selkeentyi, kylläpä harmitti jo heti alkuun ja vieläkin, etten ollut näistä itse tiennyt. Useita kertoja lääkäreille asioista valitin, tämän ensimmäisen käynnin jälkeen tuli aina vaan "sinua on jo paljon tutkittu, ei sinussa vikaa ole".. Eipä sitä enää sitten tullut näistä valitettua, vaan piti keksiä jotain tekaistuja sairauksia pahimpina aikoina =/ .

Mutta aloittajalle, kyllä todellakin voi ja voi aiheuttaa myös paljon muitakin oireita. Itselle ei missään vaiheessa ole tullut sen enempää tuota tyypillistä "ylisuurta huolta tulevaisuudesta/muusta" oiretta tai vastaavia, mutta nämä kehon oireet ovat kyllä piinanneet enemmän ja vähemmän. Pikkuhiljaa on oppinut näiden kanssa elämään, osa on poistunut "valikoimasta" ja ssri-lääkitys (joka aloitettiin vasta marraskuussa) on auttanut nyt hyvin paljon. Näiden sairauksien lisäksi kärsin omasta mielestäni joko kaamosmasennuksesta, tai ainakin kaamosväsymyksestä. Voisiko sinulla olla myös jompaa kumpaa? Varsinkin kaamosväsymys on erittäin yleinen, jota sairastaa enemmän tai vähemmän joka kolmas suomalainen ja se oireilee pahiten pimeään/sateiseen aikaan, syksystä kevääseen.. Toivottavasti tilanteesi helpottaa :)

Toinen ottaa mielen väsymysket ruumiileen. Selvästi aloittajalla on aivojen väsymys. Nyt kannattaa tehdä vapaalla kaikkea keyttä, mukavaa, levätä, ja välttää liikaa filosofointia.

No ihan suoraan sanottuna, jos selviää ahdistuksesta noin lievillä psykosomaattisilla oireilla, niin saa kyllä olla helvetin kiitollinen. Ei sillä että ne ahdistuksen fyysiset "sivuoireet" olisi edes pahimmillaan mitenkään pahoja verrattuna siihen miten ahdistuksen luoma kauhu invalidisoi täysin siinä mielessä ettet uskalla mennä ulos ovesta, et uskalla avata tietokonetta, et kuunnella musiikkia, lukea, tehdä yhtään mitään, lopulta et uskalla liikkua etkä enää edes hengittää. Ja se tieto että mitään, siis yhtään mitään apua ei ole, on kaikkein kammottavin. Niin ja kiittäkää onneanne jos bentsot (tai yleensä mitkään lääkkeet) teitä jotenkin ahdistuneena auttaa. Rivatrilia voi esimerkiksi ottaa ilman toleranssia 16mg ilman että sillä on yhtään mitään vaikutusta mihinkään.

"mutta kuitenkin tilasta jäi pysyvä "sumuinen" tai uninen olo, vaikea kuvailla."

Tunnetaan myös nimellä "aivosumu". Sun oireet kuulostaa 100% samalta mitä itse kävin ja käyn läpi. Todella voimakas ja ahdistava elämän jakso vei mehut oikein kunnolla itseltäni viime vuonna. Toukokuusta marraskuuhun JOKA päivä paniikissa, kiihtyneessä tilassa ja kroppa antoi periksi.

Omat oireeni:

Pieni lämpö joka ei laskenut vaikka mitä teki. Aina kun lämpö nousi vähän alkoi päässä sumeta ja ajatus meni ihan lukkoon.

Väsymys johon lepo ei auttanut vaikka nukkuisi 16 tuntia vuorokaudessa ja itseasiassa nukuinkin noin kauan monta kertaa.

Vatsa oireet. Vatsa meni todella helposti sekaisin jos sattui syömään silloin kun oli todella väsynyt. Piti nukkua ennekuin söi mitään.

Ajatuksen tukkeutuminen. Siis pää aivan sekaisin. En pysty katsomaan elokuvia, lukemaan, ja muisti pätki koko ajan. En esim. muistanut olinko käynyt vessassa 5 minuuttia sitten vai en.

Mikä mulla auttoi oli se että katkaisin kaikki asiat mitkä ahdistaa vähänkään tai stressaa. Paljon unta palloon (joka päivä päikkärit vaikka nukkuisit kuinka paljon). Kahvi pois ja tilalle tee. Paljon Vitamiineja kehiin. Ahdistus ja stressi kuluttaa elimistön Magnesiumit todella nopeasti joten Magnesium sitraattia joka päivä purkista. Tankkaa maitoa joka päivä pari lasia koska siitä saat D vitamiinia ja b12 jotka auttaa piristämään ja rentoutumaan. Joka päivä pari tuntia ulko ilmaa. Jos ei muuten niin vaikka istuu ja torkkuu penkillä.

Oireet olivat minulla identtiset lisämunuais uupumuksen kanssa joten veikkaan että minulla on se ja mahdollisesti sinulla myös. Diagnoosia et tuohon saa koska yksikään lääkäri ei sitä epäile vaan syyttää masennusta. Myös lääketiede ei tunnusta lisämunuais uupumusta mutta vajaatoiminnan kyllä.

Kahvissa on paljon kofeiinia joten se laittaa adrealiinia tulemaan, mutta itselläni on juuri adrealiinit poltettu loppuun niin sanotusti joten kahvi vain väsyttään itseäni. Tee on parempi koska siitä saa hivenaineita ja vitamiineja ja se rauhoitaa.

Kokeilkaa Bowen-terapiaa. Mulla oli pitkään samoja oireita ja tuo terapia auttoi siinä, että kroppa alkoi rentoutumaan.

Mulla ahdistus on äityny niin pahaksi, että en pysty kunnolla käymään edes ulkona. Viimeksi äskettäin kun kävin ulkoiluttamassa koiraa niin ahdistus alkoi heti kun edes mietin, että nyt ois sitten lähdettävä ulos. Mulla on siis ollu masennusta suhteen loppumisen jälkeen ja sen jälkeen puhjennut ahdistuneisuushäiriö joka sanelee nykyään aika hyvin mun liikkeet. Eli lenkillä olo oli vielä ihan hyvä, mutta herranjumala se jälkeinen olo kun ahdistus laukeaa. Sen jälkeen on niiiiin sekava olo, että koko päivä menee siitä sitten selviytyessä. Se on kammottava tunne ku tajuaa kuitenkin, että kyse on vaan kohtauksesta, mutta siinä tilanteessa tuntuu, että henki lähtee. Takana päin on myös melkoisen traumaattisia muistoja jotka sitten tän kohtauksen yhteydessä tykkää näyttäytyä ja se on entistä rankempaa.
Sosiaalinen ahdistus sitten siitä, että pelkää niin paljon näitä omia oireita, ettei niiden takia uskalla olla kunnolla imisten kanssa ja ahdistaa entisestään, eli yksi ahdistus lisää taas toista ahdistusta ja siitä sitten lumipallo kasvaa jos ei asiaa ala hoitamaan.

Purkaa varmaan stressitilaa. Opamoxia kannattaa käydä hakemassa, sillä se auttaa. Sillä pääsee pahimman yli. Säännöllisesti ja pitkään niitä ei kannata ottaa.


Rentoutustaito on elin tärkeä kun puhutaan ahdistus/paniikki/masennus. Rentouttavia tekijöitä ovat: liikunta, jooga hengitysharjoitus, ruokavalio, ystävät/kommunikointi, hieronta, saunominen, uiminen, laulaminen, soittaminen, nauraminen, itkeminen, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, kalastus, puutarhan hoito, uni, matkailu, ruoanlaitto, musiikin kuuntelu jne...kahvi, sokeri, alkoholi minimiin

Minulla aivosumu, huimaus( huono tasapaino, keinuttaa), tajuton väsymys, olo kuin krapulassa 24/7. Tätä jatkunut nyt 20 vuotta, ilman päivänkään taukoa :( eipä ole ollut hääppönen elämä...

Ankara ahdistus oli mullakin koko vuoden 2013. Oon aika hyvin päässyt nyt eroon, pikkusen keinuttaa vielä. Paljonko harrastat liikuntaa ja syötkö masennuslääkkeitä?

Tänäänkin ollut tosi kummallista oloa. Kaikki tuntuu unelta. Silmissä värisee ja kaikki näyttää liikkuvan ja elävän. Ihan pihalla. Juuri kävin kaupassa, ja tuntui että olisin voinut tehdä vaikka jotain ihan idioottia, koska olo niin poissaoleva.....tosi tosi nuutunut olo, vaikka sain pitkästä aikaa kunnolla nukutuksi, pahensi vain asiaa. Keinuttaa.....niskatkin aina jumissa.

itellä on nyt 4v kumitellu ahdistus alussa nukuin 6kk 16-18h vuorokausi sit alko piristyy vähän esitalopram 5mg 150mg voxraa.mut koko ajan yli herkänä elimistö heti kun jotain negatiivistä tapahtu niin jo avot niin ahistus päälle se sumunen olo ja joka asia tuntuu et ahdistaa vaikka ei ole mitään syytä olla edes ahdistunu.no sitä perus ahdistusta päällä koko ajan 2v no sit jätin lääkkeet touko kuussa 2016 kesäks ja sit sait taas negativista infoo no avot taas mennään rupes joka asia ahistaa et piti pyytää jotain millä saa rauhotettuu itteensä (opamox) no se autaa mut juuri se riippuvuus ja toleransin kasvu ei juuri kiinosta.no elokuussa taas essot ja voxra takas .muutama viikko ok mut sit taas ihan loppu päiviä loppuu virta ihan kokonaan olen työkokeilussa ja akaa tuntumaan et ei taas jaksa mitään no onneks on mahdollisuus pitää taukoo niin saa levättyy.no nuyt sit lääkärin ja mt hoitsun kaa päätettiin kokeilla et nostaa essojen märää 5mg lähtö 2viikon välillä 5mg nosto ja katotaan helpottaako(toivottavasti).ei kyllä enää uskalla mihinkään mennä ilman tasku opoo.no kaikille voimaa taistelua piemeätä puuolta vastaan

Saako käsittääksesi nykyisinkin omalekurilta opamoxia ihan hirveään ahdistukseen, jollaista mullakin, melkein joka päivä?
Ahdistus, tuskaisuus, outo paniikki-pelko, väistyy kyllä kun olen ihmistenilmoilla, mutta ei se aina ole mahdollista. Yksin pakko olla monesti koko päivä ja se tuottaa kamalan irtonaisuuden tunteen.
En osaa päättää, menenkö kysymään lääkkeellistä apua. Toisaalta jo lääkityksiä koko ikänikin kokeneena pelkään niitä. Mut jos oon oikeasti ahdistus- eli psyyken sairaalloinen, nii eikös olis viisasta syödä lääkettä. Vaikuttaa, sinä, edellä, saanut lääkkeestä helpotusta. Tai, ne liikaa väsyttää, mikä todella haittaavaa sulla.
Koen elämäni raskaana, mikä alkaa heti aamusta, varsinkn jos päivä itsekseen edessä. Olen jo vanhempi, en työssäkään. Tulee todella kaikkea fyysistä oiretta, outoa 'vetoa' käsien sisään, hengästyneisyyttä, ärtynyt suolentoiminta.

Mulla on nii auan ollut ahdistus ja odotan vain että aika parantaa.. no eipä ole 2 kk parantanut ja nyt on olo kuin ois ihan sekaisin ja ei tajua mitään.. epätodellinen olo ja siihen vielä se ettei enää tunnista itseään ja tuntuu kuin ois vakavasti sairas.

Bentzoihin ei kanatta koskea vaikka mikä olisi, niillä pilaaa loppuelämän. Kokemuksesta puhun. Jos benzoja haluatte alkaa syömään niin käyttäkää sitä ennen vaikka tunti netissä benzobuddies sivustoja lukemassa, takaan ettette kadu tiedonhakua.

Kuuluuko kehon tärinä/vapina ahdistuksen oireisiin? Ja jos kuuluu niin miten sen saa loppumaan?

Luojan kiitos sain vahvistuksen epäilyilleni ja pääsin eroon vaivastanikin. Kärsin itse kroonistuneesta stressistä. Leposykkeeni oli 90-100- Jonain aamuina kävellessäni vain keittiöön 120. Töihin menioahdisti aivan kamalasti. Ette voi edes kuvitella, millaisessa työyhteisössä ja tehtävässä sinnittelin. Psykososiaalinen kuormitus ja omat herkkyys- ja tunnollisuusaspektit päälle, niin jokainen päivä oli kamala, vaikkei mitään ihmeellistä aina oisi edes tapahtunut. Öisin myös heräilyä käsittelemään asiaa. Mikään muua ei kiinnostanut, varsinkaan sosiaalinen elämä, koska ajattelin vain työtä ja että pitää pysyä siinä moodissa. Kävin työterveyshuollossa kaikki sydänfilmit ja kilpparitestit jne, mitään elimiin liittyvää sairautta ei todettu, itse osasin epäillä, että kyseessä voisi olla kroonistunut stressi. Lääkäri komppasi, että kertomani mukaan kuulostaisi kroonistuneelta. Keho on jäänyt ylivirittyneisyys tilaan (taistele, pakene), vaikka makaisin kotisohvalla lempparileffan parissa. Lopulta viime keväänä tajusin laittaa stopin ja jäin opintovapaalle.... leposykkeeni muuttui muutamissa kuukausissa ja juuri mittasin sen, niin todellakin laskenut 68. Ymmärrän nyt millainen rasitus kehossani on ollut, kun sydän jyskyttää 95-100 levossakin. Ääneni myös tärisi välillä, jos tarkkaan havainnoi. Olin niin ahdistunut.... Olen onnellinen, että tajusin irtaantua siitä hullusta ja sairaasta oravanpyörästä... Mikä helpotus... Olen kuin eläin, joka on päässyt häkistään... Vapautunut, rauhallinen, luonnollinen...Viis rahasta. Sain rauhan ja nään asiat kirkkaammin. Suunnittelen uutta tulevaisuutta toiveikkaana ja uusia kuvioita on jo sovittuna. :)

Tulee muutama vuosi myöhässä. Kyllä ahdistus aiheuttaa paljon oireita koska se on myös stressin oire. Niin kun nämä kofeiini luopiot sanovat että kahvin syy eivät tiedä mikä on ahdistushäiriö koska kaikki tietävät ettei ahdistus häviä jos lopetat kahvinjuonnin tai tupakoinnin. Itselläni tulee epätodellinen olo, kun ahdistus on menossa ohi, alan haukotella todella paljon. Nykysin myöskin jännitän senkin verran että Niska ja hartiat totaalisessa jumissa joka taase vaikuttaa koko kehoon, vatta saattaa mennä sekasin. Tuohon lisätä vittumainen tinnitys oikeassa korvassa joka johtuu lihaksien kireydestä sekä "kuivat silmät" eli välillä silmissä tuntuu sillai että ohimoita pakottaa ja hitollinen päänsärky joka tuntuueniten takaraivossa. Kyllä stressi, ahdistus ja masennus voi aiheuttaa ihan mitä tahansa. Sekä toi tyhmä subwoorerin tulinen humina korvassa loppuu aina kun hierasee niskoja. Siinä on yks syy miks lääkärit voi kokea olevansa kädettömiä koska he perehtyy fyysisiin sairauksiin eikä henkisiin, sit taas psykiatrit tietöö paljon mihin stressi kykenee. Suosin kokeilemaan esim kamomilla teetä se auttaa hermostoa, vatsaa, lihaksia ym rentoutumaan ja muutenki pirun terveellistä. Mutta mitä kahvi juttuihin tulee niin älä lopeta kahvia sen takia että ahdistaa, jossain kohtaa Keho tottuu niihin ahdistaviin asioihin eikä enään ahdistu niistä.