Minulla ei ole omaa persoonallisuutta.

Olet kuin Zelig.

Mitähän sitten mietit, touhuat ihan ollessasi yksin. Sinulla varmaan on silloin poissaolon tunne, et ole koktona itsessäsi ym.
Lue Tommy Hallstenin ja Seppo Jokisen itsehoitokirjallisuutta. Jotain häikkää on lapsuudessasi tapahtunut. Kyllä itsetuntemustaan ja minuuttaan voi kehittää.

oidipus kompleksi

On jossain määrin normaalia mukautua erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta esimerkiksi omien mieltymysten vaihtuminen seuran mukaan kertoo mielestäni hakusessa olevasta identiteetistä. Itse olen osittain samanlainen, mutta enemmänkin sellainen, etten halua nostaa seurassa esiin mitään mitä tietäisin vastustettavan, vaan valitsen aina seuraan sopivia osia itsestäni.

Wikipediasta: "Minuuteen sisältyvän jatkuvuuden tunteen edellytyksenä Erikson pitää kolmea asiaa: eheytymistä kokonaisuudeksi (nuori tuntee olevansa sama ihminen muuttuvissa tilanteissa), jäsentymistä sekä aikaan (nuori kokee menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkuvaksi kokonaisuudeksi) että ympäristöön (jäsentymistä auttavat tärkeät ihmissuhteet, historia jne.)"

Tuossa eheytymisessä on ehkä sinulla mennyt jotain vikaan.

Tässä vielä toinen lainaus:"Ryhmiin identifioituminen kasvattaa itsetuntoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lopulta nuori itsenäistyy ja samankaltaisuuden tarve muuttuu pyrkimykseksi yksilöllisyyteen. Nuori uskaltaa puolustaa omia mielipiteitään ja elää niiden mukaisesti."

Voi hyvinkin olla, että identiteettisi kehittyy vielä. Psyyke tekee työtä koko iän ja jotkin kehitysvaiheet voivat tapahtua myöhäiselläkin iällä.

Moi, oot ihan normi jäbä, keskenkasvuinen vaan. Mietii persoonaasi ihailemiesi ihmisten kautta, sinussa jotain heistä. Ja anna itsesi rauhassa inhota/vihata jotakuta. Kaikki me ollaan erilaisia eri tilanteissa ja eri ihmiskokoonpanoissa. Herkkyytesi sosiaalista älykkyyttä, sulla vain huono itsetunto. Itsetuntoa voi tietoisesti kehittää eri osa-alueilla.
Mun nimmari vois olla ihan muutakin, kornia ja hilpeetä.

Tuttua menneisyydessäni.

Muuntautumiskykyä voisi sanoa myöskin eräänlaiseksi vahvuudeksi. Yleensä se kertoo siitä, että tämänkaltainen ihminen on kuuliainen sekä häntä kiinnostaa erilaiset ihmiset.

Monilla on vaikeuksia tietää, kuka todella on.

Kysymys on siitä, että et ole välttämättä aloittanut vielä olemista, vaikka olet elänyt elämääsi ja luonteenpiirteesi ovat joissakin asioissa tulleet läpi, erityisesti onnellisuuden tunteiden tullessa,ihminen käyttäytyy hänelle ominaisin piirtein.

Tutkiskele itseäsi, niin saat selville monia asioita.

Itsekin tajusin oikeaksi tavaksi, että samalla tavalla miten sulaudut ihmisten seuraan, tunnet heidän erilaiset energiat sekä näet heidän persoonat ja käyttäydyt sen mukaisesti, sinun tulee tehdä se myös itsesi kanssa.

Se tekee sinusta sinut, miten tunnet. Eli kuten huomasit, et voi vain päättää mistä pidät tai minkälainen olet. Voit vain ilmaista oman mielipiteesi tai erilaisten käyttäytymismalliesi itsetutkiskelun mukaan tehdä havaintoja.
- Miten reagoin tähän? -Mitkä olivat eleeni? -Tunsinko oikeasti, aidosti näin vai teinkö vain sen ilmeen tai eleen? Mikä tuntuu hyvältä henkisesti? -Siitä sinä tykkäät. Mikä herättää kummastusta tai negatiivisia tuntemuksia- Niitä joko inhoat tai saatat tutkia loitommalta, mieti miksi? Mitä olet tehnyt elämässäsi ja kokenut siitä voiton tuntemuksia tai positiivistä hyvää oloa? -Mistä luulet sen johtuvan? Miksi et voisi sanoa, että et pitäisi siitä? jne.

Itse rakennuin pikkuhiljaa. Tiedostamatta kaikkea ja keskittymättä itseeni, elämä meni aikalailla edestäni. Nyt kun tunnen itseni, voin olla aidosti onnellinen oikeiden ihmisten seurassa. -Kun tunnen heidät, voin olla luotettavemmin oma itseni.

Jokainen ihminen on yksilö, en voi väittää etten muuntautuisi erilaisten ihmisten seurassa, se ei ole teeskentelyä, koska se voi olla osa persoonaa. En halua olla ärsyttävä, joten näytän parhaat puoleni olemalla yhtä viihdyttävää seuraa korostamalla piirteitä, jotka meissä ovat samoja ja tulevat enemmän pinnalle, näin ihminen voi olla vapaampi sekä luovempi aidosti.

Hei, minäkin olin joskus aloittajan kaltainen. Lapsena olin toivottoman ujo, kotona nujerruttu rääpäle. Sitten olin arka myötäilijä. Ja lopulta elämäni tuhoutui monella tapaa, olin ihan pohjalla mm. vaikeassa masennuksessa. Yhdelle ystävälle selitin tätä identiteettömyys-asiaa ja kun näin elokuvan Zelig, minua suorastaan itketti - vihdoinkin joku samastumiskohde! Koin, ettei minulla ole omaa identiteettiä. Välillä epäilin olenko edes olemassa, siis onko minua. Sanois samalle ystävälle, että minusta olisi mukava jos joku kuvaisi elämääni videolle. Silloin saisin dokumentin, todisteen siitä, että minä OLEN. Kuulostaako pahalle?
En enää muista, miten aloin tulla näkyväksi. Vuosia siihen meni, mutta nykyään olen vahvasti juuri minä, minulla ON identiteetti eikä se heilu.
Uskallan olla oma itseni missä tahansa seurassa.

Kuulostaa todella tutulta. Lapsena ainakin olin tuollainen, persoonallisuuteni vähän niinkuin vaihteli kokoajan. Nykyään ei pidä enää niin paljoa paikkaansa.

"Olen sisäisesti ontto ihminen, päällisinpuolin komea ja älykäs. Olenko jonkinlainen sosiopaatti?"

Miten niin? Eihän kuvailemallasi ole mitään tekemistä sosiopatian kanssa.

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu juuri tuo tunne. Näin sanovat psykologit jms.
Häiriötä on eri asteista toki mutta juuri tuo identiteettiongelma on päälimmäisenä.

www.youtube.com/watch?v=CQMTgr6cfqQ

Kuuntele tuo.

Mielestäni sinun pitäisi yrittää avautua jollekkin lähipiirisi henkilölle eli kerrot tuon kaiken mitä tänne kerroit. Näin olet hetken sinä :) Mitä siitä sitten seuraa, ehkä jotain hyvää.